Kiitos Unelmassa! Sain voimaa ja pienen yllätysmatkan... Kävin tapaamassa kaukana olevaa rakastani, antamassa hänelle voimia vaikeassa tilanteessaan. Ihanaa, miten paljon pienikin hetki voi antaa! Vasta katkaisemani energiakanava on helpottanut surua, onhan jäljellä enää omat tunteeni, mutta tehnyt olon yksinäiseksi... Rakkaus on silti minussa, siitä olen kiitollinen 

Hei,
Olisin mukana tänään, tulee tarpeeseen... Pieni tyttäreni myös, unten mailla jo 

Kiitos!

Kiitos 
Toivon kyllä näin... Ellei tässä elämässä, niin sitten seuraavassa, totesimme hänenkin kanssaan, mutta minä olen niin kärsimätön etten kyllä jaksa niin kauaa odottaa  : Parisuhdeanalyysin mukaan meillä on mahdollisuus selättää paljon vaikeuksia, joihin moni muu suhde kaatuisi alkumetreillään, mutta jotta me päästään edes yhdessäolon alkuun tarvitaan molempien henkisiä valmiuksia ja kehitystä. Totisesti! Analyysi kuvaa meitä muutoinkin todella hyvin, myös tätä intuitiivista yhteyttä.

Olen rapu, nouseva jousimies - tämä mies on härkä, nouseva leijona 

Aikaa ja itseni tutkiskelua tämä todella vaatii, olipa tarkoitus ja suhteen tulevaisuus mikä tahansa. Sen kuitenkin jo tiedän, että jollain tavalla hänen kotikaupunkinsa on osa tulevaisuuttani, sillä tunsin kuin olisin kotiin tullut - mikä tapahtui ennen kuin tapasimme uudelleen. Saattaa toki olla taas Ekletikon kuvailemaa itseään toteuttavaa ajattelua / tunnetta...

Vielä kysymys: mistä voi tunnistaa, milloin yhteydestä alkaa tulla liian kahlitseva tai negatiivinen? Milloin pitäisi hälytyskellojen alkaa soida? 

Kiitokset tuesta ja etenkin Eklektikko ohjeista: yritän negatiivisen kanavan sulkemista. Oman paranemiseni  vuoksi, mutta myös häntä auttaakseni. Hänhän kokee myös minun suruni ja pahan oloni, ja tärkeämpää olisi että saisi oman elämänsä järjestykseen. Kokeilin kanavan katkaisemista joogan jälkeen, mutta nukahdin ja teinkin sitä enemmän unissani  : - näin kuitenkin paksun, mustan kaapelin jonka katkaisin. Ei varmaankaan tehonnut kerralla...

Muilta osin energia on minusta ollut kuitenkin vain positiivista, molempia onnelliseksi tahoillaan tekevää myös silloin, kun emme ole olleet muutoin yhteydessä. Tiedän myös erittäin selkeästi milloin hän ajattelee minua naisena, suhde on hyvin intohimoinen ja näitä tunteita / muistoja / yhteyshakuja hänellä on ollut tämän eropäätöksensä jälkeenkin. Edelleen rakastan häntä ja sydämestäni toivon että saisimme elää yhdessä. Kuten täällä aiemminkin on keskusteltu, kaipa minun on ensin päästettävä hänestä irti liian tiiviin yhteyden näkökulmasta.

Avicii, läheisriippuvaisuuden asia on tullut mieleen  itsellenikin, mutta meidän tapauksessamme takerruimme ehkä enemmän suhteen ja toisen tuomiin tunteisiin. Olemme molemmat valtavasti tilaa ja itsenäisyyttä tarvitsevia persoonia ja minun elämässäni aiemmat toimimattomat suhteet ovat päättyneet kohtalaisen kivuttomasti. Toki näin vahva yhteys on tuntunut vain hyvältä ja upealta, emmekä kumpikaan ole sitä ymmärtäneet rajata. Jäin miettimään, mikä sitten on parisuhteessa "sopiva" sielujen läheisyys ja yhteyden taso? Kyllähän ristiriidatkin siihen kuuluvat ja välillä parisuhde voi olla hyvinkin kuluttavaa...  raja lienee itsestä kiinni, mutta en vielä haluaisi luopua toivosta...

Onnekas törmäys ketjuun, joka antoi paljon ajateltavaa ja vastauksiakin omaan tilanteeseeni. Olen silti vasta henkisen kehitykseni alussa.

Tunnen löytäneeni sielunkumppanini, tai mikäli mahdollista jopa vieläkin läheisemmän ihmisen. Meillä on fyysistä välimatkaa yli 2000 km, mutta tunnen hänet itsessäni, aistin hänen tunteensa, tunnen kosketuksensa - ja hän minun. Yhteys onnistuu tietoisesti, mutta myös tiedostamatta (esim. toinen näkee toisesta unta, mikä herättää toisen). Tunnen, että olemme olleet yhdessä kauan sitten, etsineet toisiamme pitkään ja nyt löytäneet. Siitä hetkestä, kun sielut päästivät toisensa lähelleen pian vuosi sitten, olemme kasvaneet molemmat valtavasti. Löytäneet yhteyden sydämeen ja sieluun, painiskelleet sisäisten viestien ja realiteettien ristipaineessa. Vuosi on ollut yhtä vuoristorataa... mitä syvemmäksi yhteytemme on kehittynyt, sitä kipeämpää on alastulo tehnyt. Olemme vuoronperään yrittäneet pyristellä tästä irti sillä tuloksella, että yhteydestä ja rakkaudesta on kasvanut yhä vahvempi. Kumpikaan ei ole aiemmin kokenut mitään näin voimakasta, ei henkisen yhteyden eikä rakkaudenkaan suhteen.

Puolen vuoden tauon jälkeen tapasimme viime viikolla. Tapaaminen oli epätodellisen upea! Kaikki jännitys hävisi, sydän tunsi tulleensa kotiin, olin aivan taivaissa    Tuntui juuri siltä Jupiterin lottovoitolta, joka olisi tarjolla... Hän tajusi heti tapaamishetkellämme, mitä haluaa tehdä (olla kanssani), ja näki myös järjen kautta kuinka asioiden tulisi edetä jotta yhdessäolomme olisi mahdollista. Kaikki vaikutti mielettömän hyvältä, olimme tiiviisti yhteydessä myös "normaaleja" kanavia pitkin  :  - kunnes yhtäkkiä, ilman mitään varoitusta tai edes kunnon selitystä hän päätti jättää minut. Kielsi kaiken yhteydenpidon, särki sydämeni totaalisesti. Isompi ongelma on, että hän särki samalla omansa...  tunnen, milloin hänellä on paha olla, tiedän milloin hän ajattelee minua rakkaudella... ja itken myös hänen suruaan. Raskasta. Varsinkaan, kun en vielä ymmärrä miksi. Sen toki ymmärrän, ettei hän selvästikään ollut valmis suhteeseen. Tiedän ja tunnen että hän silti rakastaa minua ja kaipaa minua - ja saa tunteillaan minutkin voimaan aina hetkeksi hyvin 

Ajatus siitä, että pitäisi hyväksyä ja päästää irti on mielessä, olen tavallisesti nopeasti vaikeuksista jaloillani. Silti se tuntuu jokseenkin mahdottomalta. Tunteet häntä kohtaan ovat todella voimakkaat ja tunneyhteys auki... en tiedä voiko sen sulkea, tai haluankokaan sitä... Olen äärimmäisen kiitollinen siitä mitä tämä kaikki on minulle avannut ja opettanut, mutta tällä hetkellä pelkään että olen hänessä ja tässä energiayhteydessä kiinni lopun elämääni. Kaikella tarkoituksensa, toki, mutta mikä tämän romahduksen - sitä on vaikea vielä nähdä. Ehkäpä jonain päivänä siihen kykenen ja näen tämän kaiken osana matkaa. Siihen asti...