Kiitokset vastanneille!
Toki olisi heti jo alkuun pitänyt hieman raotella verhoja enempi, mutta näissä tunteiden koukeroissa ja ajatushapuilujen kanssa ei tuo järki meinaa kunnolla pelittää, anteeksi siis!
Alkuvuosi on ollut aivan kamala, mutta kauheimpia pohjamutia aiheutti ero (rakastan ihmistä edelleen todella paljon). En ala tähän tarkemmin listaamaan syitä tai muuta, mutta yritin kovasti voittaa exääni takaisin, mutta turhaan. Tein kaikkeni, siis aivan kaikkeni, kunnes oli pakko luovuttaa ja mennä eteenpäin.
Sen verran tuosta miehestä voisin mainita, että hän astui elämääni vahingossa ja täysin yllättäen. En ole koskaan tuntenut mitään sellaista, mitä hänen kanssaan koin. Hän tuntui olevan se minun puuttuva palanen ja sielujen sympatia oli jotain uskomatonta. Luimme täysin toisiamme ja toisen ei tarvinnut edes sanoa ääneen mitään kun toinen jo toimi. En usko, että voin kokea enää koskaan mitään samanlaista..
Hän on tietynlainen keskeneräinen teos. Hän ei juurikaan osaa puhua tunteistaan ja hänellä on aika paljon solmuja menneisyydessään. Minun kauttani hän oppi hiljalleen puhumaan tuntemuksistaan ym. Kylmä ja kyyninen ihminen.
Kun aloin päästä jaloilleni tupsahti elämääni taas sattumalta mies, joka toisti jo tutuksi tullutta kaavaa (kylmä, vaitelias, solmujensa vanki). Kaksi aiempaa kumppania olivat siis täysin hänen kaltaisiaan. Molemmat edelliset suhteeni olivatkin kaatuneet suurimmaksi osaksi kommunikaation puutteeseen.
En tästä uudesta tuttavuudesta ajatellut yhtään mitään, koska exälläni oli edelleen avain minun sisimpääni. Tämä uusi tuttavuus kuitenkin painoi päälle kovastikin ja hän tuntui olevan aika unelmavävy.
Samoihin aikoihin tuo exäni heräsi horroksestaan ja alkoi iskeä takaisin. Hän sanoi juuri ne sanat, joita halusin kuulla. En saanut hetken rauhaa ja lopulta aloin jo uskomaankin ihmisen muutokseen.
Tällä hetkellä pyöritän päässäni taukoamatta exääni ja onko hän tosiaan muuttunut ja voinko saada onnen hänen kanssaan vai onko kaikki vaan sanahelinää. Pelkään antaa itsestäni yhtään mitään, koska hän romutti minut täysin ja pelko on aivan aiheellista. Olin jo muuttamassa hänen kaupunkiinsa ja valmis laittamaan elämäni täysin uusiksi. Hän sai minut tekemään sellaisia asioita, joita en voisi kuvitellakaan tekeväni. Hänen kanssaan elin hetkessä ja jokainen hetki tuntui hyvältä, mutta oliko se kaikki vain pelkkää huumaa..
Joku jännä juttu tässä kohtalolla nyt on, koska tämä uusi henkilö ei vaan luovuta, vaikka yritän. Miksi hänet on ohjattu tielleni juuri nyt ja miksi samoihin aikoihin exäni vannottaa olevansa mun rakkauden arvonen.. Miksi kohtalo saattaa kolmannen jästipään eteeni, joka on tietynlainen ihmistyyppi kuten kaksi aiempaakin.. Miksi näitä tyyppejä osuu tielleni..
Onko tämä nyt osoitus mennä eteenpäin ja jättää mennyt menneeseen.. Onko tämä uusi mahdollisuus exäni kanssa ja voiko hän todella olla muuttunut..
Olen nyt tasoristeyksessä jossa yritän löytää suuntaa missä minun olisi hyvä olla.. Tällä hetkellä olen aivan sekaisin. Tunteet tuota exää kohtaan on kuitenkin niin suuret, että haluisin kovasti yrittää hänen kanssaan uudestaan luoda jotain suurta, mutta pelkään pettymystä ja huutoa lattianraosta.. Äh..
Muita vaivoja en nyt tähän listaa, mutta kuten arvata saattaa tämä oli vain pintaraapaisua ja näiden hetkien suurin painolasti.
Kiitos ja kumarrus.