en ole koskaan ollut lopulta kovin yllättynyt löytäessäni pysähtyneen persoonaplaneetan jonkun kartalta, kuten ei tieto Trumpin pysähtyneestä jupiteristakaan varsinaisesti yllätä

jos näin voi sanoa, että pysähtyneet planeetat pukevat kantajaansa ja kun se pysähtynyt planeetta pääsee vauhtiin, muut pysähtyvät pitämään hengitystään. Trumpin tapauksessa ilmiö on jättiläisen mittakaavassa, kun kyseessä on
siellä se nyt laittaa lakipykäliä uuteen uskoon

taivaan transiitti on pysähtynyt mun onnenpisteen päälle huoneeseen 5. löysin sen kun aloin etsiä mitä kartalla voisi olla meneillään, sainhan niin hyviä uutisia samalle päivää useasta eri suunnasta. luin jostain että onnenpisteen kanssa saturnuksen hyvät puolet vahvistuvat. hyvät asiat
liittyvät kaikki siihen että olen tehnyt aiemmin asioita liian vähin resurssein yksin, ja nyt se on huomioitu. n huone

no voihan se johonkin muuhunkin sopia, mutta tämä oli niin osoitteleva.
mun päänsisäisissä mielikuvissa arkkityypeistä on vaativa, eikä pyydä tai odota apua muilta. juuri se tyyppi jonka kehu on se, ettei ole mitään kritisoitavaa - hiljaisuus. kirjoittaa 1
elämässäni on aika ajoin tällaisen energian ihmisiä joten se on tuttua, mutta ei mun mielestä kovinkaan tervettä. ja silti löydän itseni toteuttamasta sitä.

onnenpiste ja SD eli kohta etenemään liikahtava kvintiloi syntymäkartan yhtymää, niin voihan tämä olla sellainen ikäkausi-transiitti myös, saturnuksen kierron eri vaiheet, vaan on tuo onnenpiste kuitenkin niin kiehtova, henkilökohtainen. usein transiittien myötä havahdun huomaamaan näitä oman kartan aspekteja, jahas mulla on siis Q onnenpisteeltä yhtymälle. tarvitaan vain yksi pieni pysähtynyt siihen että huomaisin

olisi mielenkiintoista kuulla miten muilla tr pysähtynyt saturnus näkyy vai näkyykö lain

https://youtu.be/zmynvb0x1oE?si=kMyvp46ADROzO2n5

tämä soi yhtenä yönä radiossa kun olin töissä, ja minun piti tietysti heti selvittää kuka laulaa tähtikartoista

nyt kulkee sienimetsässä, jossa ei juurikaan ole sieniä.
olen odotellut ystävääni tuoksuvalmuskaa, kansainvälisesti matsutakea, mutta hän ei taida tulla tänä vuonna. kävi niin hassusti, että kun muut vouhottivat matsutakesta ympärillä, multa meni se asia ohi monta kertaa, ennen kuin havahduin, että näinkö sitä kasvaakin tässä vieressäni, kun istuin vakkaripaikassa metsän helmassa, missä hiekkatörmä laskee vedenrajaan.

olin tietämättäni istuskellut jo useamman vuoden matsutakeapajan, eli rihmaston päällä. voi hyvin sanoa etten löytänyt niitä, ne löysivät minut. hän on kyllä erittäin ystävällisen näköinen sieniolento, kun näin miettii eri lajien olemusta.

orakkaissa on jotain kammottavaa, kun ne kasvavat varpujen läpi, kuin maan sisältä pursuaisi omituista ainetta, joka vyöryy vangiten kaiken sisäänsä. pienet karvarouskut taas heinätupoissaan piilotellessaan hahtuvaisen suloisia, kuin pulleita vauvoja. männynherkkutatit ovat taatusti sienisukunsa mummoja. värjäysseitikit piilottelevat lakkiensa alla värejään, visusti auringolta ja muilta uteliailta suojassa. ovat juuri sen näköisiä, että niillä on salaisuus, eivätkä mielellään paljasta sitä kulkijoille.

syksyisin minusta on hauskaa katsella, kun ihmiset lähettävät kuvia löytämistään sienistä sieniseuran sivustolle. täällä kotimetsissä on ruska, mutta sienet loistaa poissaolollaan, on ollut liian kuivaa, liian vähän sadepilviä

taas tähtitaivas yllä, niitä kun tulee kesän aikana jo ikävä

yksi ainakin nauttii ajasta. opinnot jatkuu ensi kuussa joten tässä on vielä aikaa tehdä kaikkea ja tähän aikaan tekemistä on paljon.

mehukausi meneillään, mustikat, variksenmarjat ja juolukat pääsee mun mukaan metsästä. lapset haluaa juoda mehua, joten lapsille tehdään terveellistä mehua.

ja yhtäkkiä meillä juoksee niitä lapsia etu- ja takaovesta, monen ikäisiä ja kaikilla on kauheasti kyseltävää. kukkaistutukset tallaantuu ja ruokaa pitäisi olla vieläkin enemmän kun joka toisella on "pikkusen nälkä"
se on mun ysi huoneen vitosen
joka haluaa olla sellainen koti, jonne lapset saa tulla
IC heittää ne kuitenkin illalla kartanolle 

hmm mitäs muuta.. sain yllättäen taloudellisen tuen loppuopinnoille, ei
minun tarvikaan ottaa lainaa
tr

ja kävin pitkästä aikaa hoitotyössäkin, yökkönä taas. mulla oli parina hoitsu joka on tehnyt miltei koko uransa yöaikaan, mietin että miten se näkyisi kartalla. mulla on oma kartan korkeimmalla kohdalla

toinen yötyö oli kesällä, kun keittelin vaihtoehtokeittoa yhteen ruokapaikkaan. hillat keräsin myös yöllä, kun päivällä oli liian kuuma.
kohta on kesän valo loppu ja pitää rauhoittua pimenevään yöhön, mutta ei ihan vielä

"Historian havinaa
Haapa on iät ja ajat mielletty erityiseksi puuksi. Kansantaruissa eri puolilla maailmaa haavanlehväseppele on antanut käyttäjälleen voiman vierailla turvallisesti tuonelassa ja palata takaisin. Kelttiläisessä mytologiassa haavanlehtien värinän sanottiin liittyvän puun kommunikointiin tämän maailman ja tuonpuoleisen kanssa. Haavanlehväseppeleitä on löydetty myös muinaishaudoista."
Haapa ekosysteemin avainlaji, Iiris Kalliola & Kai Hypén

kirkkaan keltaista tuli lehdistä, pohjaväriksi pienen tytön paitaan. vihreä mesiangervon lehdistä, punainen verihelttaseitikeillä, enää sininen puuttuu. mulla on morsinkoa kasvamassa, nähtäväksi jää, saanko niillä loihdittua sen kestävän sinisen, vai pitääkö kerätä männynsuomuorakkaita syksyllä ja värjäys jää kevääseen.
on hyvin pitkässä kuusessa tämä projekti 

tiesin, hyvin pitkälle prosessoitu, raakaruoan vastakohta, synteettisillä vitamiineilla "terveytetty"
aikuisille suunnattu lehmä-äidinmaidonkorvike

voin juoda silloin tällöin, Lattekahvissa vaahtona kavereiden luona, mutta en osta kotiin lasten juotavaksi. vitamiinit on parempi saada ruoasta, ei se ole niin vaikeaa koostaa monipuolista ruokavaliota

*

nikki on se varmasti tä, sieltä yhteys

kun on juuret maassa joka on elättänyt edelliset sukupolvet jo vuosisatoja, maa joka on pitänyt huolta lapsistaan, mutta me emme ole enää osanneet pitää huolta siitä, puolustaa sen arvoa. vastuu painaa

se tr
mun kolmion yllä

*

jouduin sanomaan hyvästit ihmiselle jota ihailen, varmaankin samaa kolmiota tämäkin. kun muistelin että meitä erehdyttiin kerran pitämään äitinä ja tyttärenä, se oli joku fiini vegaanikahvila Helsingissä, jossa käytiin kaksin. arvatenkin oli vain kauramaitoa tarjolla kahvin kanssa! tarjoilija puhutteli häntä äidikseni ja mulle tuli hauska tunne siitä, että voi jospa minussa olisikin jotain samaa kuin tuossa suuresti ihailemassani naisessa

Downtempo, mielenkiintoista, sulla on siis myös
kova

ja mites vaikutus, sullahan on siellä , persoona ja mulla
oma puhumattomuus on ollut tiedostamaton lapsuuden suojamekanismi, kun sulla se on tietoista.
mulla on kuulta puolitoistaneliö merkuriukselle, se jyrkkäluontoinen aspekti, joten ravun äärimmäinen sulkeutuminen merkuriuksen kanssa voisi ollakin se selektiivinen mutismi

täällä juteltiin eilen kaadetuista haavoista, nuoria, isän veli oli niitä kaatanut kotapuiksi mökille. minä keräsin lehdet värjärin pataan ja mietin sitä haavikkoa, niin hieno kohta siinä metsässä, luonnonniittynä kesän kauneimmat kukat. siinä on ollut isäni mummon kotipaikka, jonka saksalaiset polttivat. polttaja oli ottanut sentään kuvan, ennen kuin sytytti, ja toimitti sen jälkipolville.
sodan hulluuden keskellä pienikin inhimillisyys kohoaa unohtumattomaksi.

menin vielä kauemmas, tietenkään se alkuperäinen asuinpaikka ei ollut siinä, vaan joen varrella. joen jonka kaloja ei enää pitäisi lasten antaa syödä, kun sinne on kaadettu kaikki mahdolliset malmiteollisuuden jätevedet. tuloillaan on uusia valtauksia, aina uusia porauksia äiti Maan uumeniin

mikähän se on mun kartalla joka kokee sen niin vahvasti, kun luonto hävitetään ja myrkytetään maat, vedet? kietoutuu varmasti osaltaan myös siihen tietoisuuteen, että omat esivanhemmat on olleet täällä aina, kauan ennen kuin suomalaiset uudisasukkaat saivat tänne muuttaa etelästä saapuen, ennen kuin porosaamelaiset tulivat lännestä ja asettuivat porojensa kanssa näihin metsiin alkuperäiskansaksi. silloin täällä pelättiin idästä tulevaa uhkaa, vainolaisia. puhutaan paljon sotatraumoista, nyt kun Venäjä on sotajalalla, mutta pelon juuret ulottuvat vielä paljon kauemmas, isompi kuva. kuinka kauas muistetaan ja kuka meidän historian kirjoittaa..

menneet polvet
2. huoneen 29 1
henkilökohtainen ?
sukupolvitrauma ?

sinne jäivät korkeat haavat kohisemaan ja metsäkurjenpolvet niitä kuuntelemaan, kun minä lähdin haavanlehtien kanssa jatkamaan matkaa. kaksosten kirkasta keltaista niistä voi saada

https://youtu.be/pmikMr-UWrU?si=9XJGtkIlSn5xtwFG

välttelen kirjoitustöitä ja juuri silloin päädyn taajaan tänne foorumille selailemaan

kuin kirjaston hiljaiset käytävät omatoimiajalla, satunnaisia kulkijoita, hekin kiirehtimässä pois, henkilökuntaa ei paikalla. vain loputtomanlaisesti luettavaa, jotain mihin laittaa aikaa jota ei oikeasti olisi yhtään ylimääräistä

tuolla oli aiemmin avioliitosta, onkohan kaupunkielämän avioliitosta kadonnut se aspekti yhteisöllisyydestä, kun nai tiettyyn sukuun, joka asuinsijoillaan tunnetaan, on sen jälkeen osa yhteisöä nimenomaan sen yhden suvun nimissä. monet vanhemmat ihmiset ei täällä pidä minään
jos ei ole naimisissa, ettei ole oikein edes olemassa kunnolla, jos muualta tullut ei ole paikallisen kanssa naimisissa. ollaan töykeitä, puhutaan kuin avaruusolennolle, jolla on ymmärryksessä vikaa

S mun kartalla, silmälle näkymättömät sosiaaliset rakenteet. kun oli pakittavasta progesta puhetta toisaalla, niin mulla on parhaillaan pysähtynyt progella. mitä lie.
10. huoneen lisäämässä maa-vaikutusta omaan junoon. sieltä maaelementin kielikuvista löytynee mun ajatus avioliitosta, jotain mikä kantaa, joka ei sortuisi alta. ihanne

*

kausi tuli ja meni sekin jo. kun sanotaan että ihmiset tulevat meidän elämäämme DCn kautta, toden totta yksi tuli ilmielävänä ruudun takaa oikeaan elämääni, päiväntarkasti kun oli
tr DC

pitäisi jostain löytää vielä hetkeksi se fokus opintoihin, mutta tämä kevät saa otteen herpaantumaan. ollut pitkä lukuvuosi ja mun aivoihin on moukaroitu tilaa ajatella toisella kielellä. sellainen heiluva moukari, jolla murskataan purettavia taloja piirretyissä. saa näkemään tämän oman kielen myös tyystin toisessa valossa. kaipaan sitä että pääsen metsänpohjaa pitkin kulkemaan, minne vaan.

kalojen kunniaksi pellavaverkko

https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:SU5332:848?lng=fi&imgid=1

ja tässä tuhkapajun niinestä valmistetun verkon rippeet

https://fi.wikipedia.org/wiki/Antrean_verkko

8540 eaa... Huh
tämmönenhän se pitäisi olla

on mulle niin henkilökohtainen, enemmän tässä puolustaa juuri niitä arvoja ja yhteisöjä;

opiskelijoita, asukkaita, koululaisten oikeuksia, pienen kylän lapsiperheitä, kansalaisen oikeutta laadukkaisiin palveluihin, peräänkuuluttaa viranomaisten vastuuta ja oikeamielisyyttä

pikemminkin tästä täytyy pitää nyt kuu kaukana, ja argumentoida korostetun järkevästi ja tunnesävyiltään hillitysti, koska silloin vastapuolen on vastattava samalla asiallisuudella. Ja kun nämä tietysti yritetään painaa pois näkyviltä, pitää ne tuoda julki oikeaan pöytään. Silloin jonkun on pakko vastata

vielä mun progella:

18   19   20

siinä aika keskipisteessä, vai?

Bravo! Kiitos!

just tällaista syventävää kurssia pallaksesta kaipasin tyhjentävä vastaus. mutta siis merkki ja huone antavat työkalut Pallas Athenen käsiin, kohdentaa sen energiaa. + aspektit tietysti. jumalatar josta on moneksi.
tuo minun Pallaksen sotisopa lienee se sanonta: valitse taistelusi

kangaspuut symboloi minunkin mielikuvien maailmassa perinnettä, naiset on kutoneet läpi sukupolvien, äitilinjassa ylöspäin, aivan on ravun maailmaa.

oon tutkinut perinnekuvioita kirjoneuleissa ja näissä joita toistuu paljon on ristiä, neliötä. hyvin simppeliä geometriaa yhdistelemällä syntyy kuviot, kuten tässä astrologiassakin. itseasiassa vanhimmat neuleohjeet on mulla ruutupaperilla, ruutu jossa rasti.

on se minussakin, käsityöläinen. ei taiteilija vaan nimenomaan käsityöläinen, käytännön ihminen, joka valmistaa tarpeellisia asioita. käsitöille ei ole nyt ollut kovin paljoa aikaa opinnoilta.

Paitsi, innostuin viimepäivinä että haluaisin tehdä itse verkon, sellaisen pyytävän verkon, siikaa varten. jossain kohtaa tutkimuksiani vilahti kasvi, josta saatavalla väriaineella oli värjätty täällä verkkoja aikanaan. Siitä se taas lähti

arveli että olisko nuo verkot itsessään tehty pumpulilangasta. tietää paikkaamista, jos tekee perinteisesti

Lisään vielä että se mun     on tietysti laskusolmulle  ja siitä S

siellä on yhteys, mutta se on piilossa. syvä kunnioitus perinteisiin, ja siihen käytännöllisen elämän viisauteen. idea siitä mihin meidän pitäisi monelta osin palata, jotta tulevaisuus olisi mahdollinen myös jälkipolville. kangaspuut on parempi kuin tehtaan liukuhihna, eikä kenenkään lapsuutta ole riistetty niiden liinojen vuoksi, pumpuliverkosta ei liukene vesistöön mikromuovia eikä kasvivärien kemikaalit myrkytä maaperää enää enempää.

se dragonisen kiinteä risti voi olla myös sitä että olen aikani lapsi ja syntynyt maailmaan jonka me ihmiset tuhoamme.
, tietoisuus