Kuvasin kännykkäkameralla huonetta. Ei ollu telkkaria tai valoja päällä. Kuvasin noin 5 minuuttia kunnes huomasin nopeasti pienen välkkyvän pisteen välkkyvän kaksi kertaa eripaikassa eli kuin olisi liikkunut ovelle päin. Hitsi kun en osaa paremmin selittää.. oletteko kokeneet samaa?

 En ole koskaan tuntenut äitiäni kun hän kuoli, en edes unissani.. olen puhunut ja itkenyt ja kutsunut häntä edes hetkeksi ja antamaan merkin että tiedän hänen olostaan.. no ei sit ei:/

Ei pidä odottaa eikä kiirehtiä. Asiat tulevat vastaan ja ovet aukeavat jos aukevat, missä määrin kellekin, en voi sitä sanoa.
Paras on olla vain avoin ja antaa mahdollisuus.

Joo näin teen. Ärsyynnyn vain jos ei vastausta kuulu tai mitään. Annan olla ja odottaa heitä luokseni jos ovat tullakseen. Mistä muuten henget tietää missä kyseinen läheinen asuu?

Toivoin että antaisivat merkin että olisivat luonani ja muistaisivat minut. Ei mitään. Kyllä vähän suretti sen jälkeen.

En ole asiantuntija enkä selvänäkijä, mutta sellainen vain tuli mieleen, että jospa he tosiaankaan eivät ole luonasi, vaan jossain ihan muualla seikkailemassa.   Ehkä he tulevat myöhemmin käymään, tai sitten ei, ei voi tietää. Joka tapauksessa otan osaa. Voimia elämään.

 Kiitos!:) yritän nyt olla ajattelematta ja jos he ilmestyvät tai antavat itsestään merkkejä läsnäolosta niin olisin kiitollinen. Mutta aika näyttää. illan jatkot!:)

Minä en ole koskaan tuntenut mitään vaikka olen rukoillut äitiäni luokseni ja pappaani joka kuoli vähän aikaa sitten. Toivoin että antaisivat merkin että olisivat luonani ja muistaisivat minut.

Voiko tää olla nyt pelkästään tunneikävää heitä kohtaan vai miksi sinä haluat kontaktia vainajiin? Oletko harkinnut välittäjän käyttöä eli meedioapua?

Haluan tietää että he ovat ok. Koska olen uskonut kauan kuoleman jälkeiseen elämään ja haluan tietää että kuolleet läheiseni ovat myös luonani eikä vain kadonneet.. minua on haukuttu sairaaksi että uskon moiseen tarinaan kuoleman jälkeisestä elämästä. Haluan kokea jotain itsekin. En tiedätiedä miten.. olen rukoilut heitä tulemaan uniini, antaneet jonkun merkin että ovat läsnä eikä hylänneet minut. Ystäväni sisko antaa selvitä merkkejä itsestään kun hän siskolleen juttelee.. mutta katsotaan ottaako yhteyttä koskaan vai pysyykö hiljaa vieressä vaikka en niitä tunnekaan vierelläni:)

Ja nyt mieheni pitää mua ihan pimahtaneena kun puhuin kristallista. Sanoi että sekoat vielä pahemman kerran. :/ sanoi että vika korvien välissä. Hän ei usko mihinkään yliluonnolliseen, sanoo että kaikki on omasta päästä että lääkitys niille jotka uskovat moiseen... huoh.. minä ainakin uskon vaikka en ole kokenut mitään... miten saisin yhteyden henkioppaaseeni? Rukoilemalla? Kertokaa te kokeneet, olen vasta aloittelija..

Tarkoitan vaistonvarassa.

Tosi monesti turhauma tulee silloin, kuin odottaa jotain tiettyä tapaa, millä yhteydenotto tulisi. Mutta yhtä oikeaa tapaahan ei ole, ei henkimaailmalla eikä meilläkään. Jotkut näkevät henkiä, jotkut kuulevat tai vaistoavat niiden tunnetiloja. Jotkut saavat yhteyden meditaation kautta, jotkut rummun rytmistä, jotkut tanssimalla. Jopa apuvälineet kuten heilurit tai tarotkortit voi auttaa.

Keräähän kärsivällisyyttä ja kokeile rauhassa, mikä on sinun polkusi. Etene vaiston varassa. Älä odota oikeaa, päivätajunnan fyysistä NÄKEMISTÄ, vaan toisenlaista tietoa siitä, että rakkaasi ovat lähellä. Englanninkielellä tämä ero on sanan "seeing" ja "scrying" välinen, suomessa ei tätä eroa tehdä niin se voi olla vaikeaa opetella.

Jotenkin itse saan susta vibaa että kristallit vois auttaa sua. Kipaisepa ostamassa vuorikristalli tai pari lähimmästä hörhökaupasta

Kiitos vastauksesta! Yritän edetä vaistonvaraisesti varassa. Vuorikristalli... pitääpä hakea. Tiedätkö yhtään liikettä missä sitä myydään?

Hei! Olen uusi täällä. Olen ollut kiinnostunut henkimaailmasta vuodesta 2009. Olen kuullut muiden kokemuksia että miten henki on ottanut heihin yhteyttä yms.
Minä en ole koskaan tuntenut mitään vaikka olen rukoillut äitiäni luokseni ja pappaani joka kuoli vähän aikaa sitten. Toivoin että antaisivat merkin että olisivat luonani ja muistaisivat minut. Ei mitään. Kyllä vähän suretti sen jälkeen. Ja ehkä kadotin uskoni hetkeksi koska turhauduin. En tiedä mitä tehdä.