Näytä kirjoitukset
Olen siis aina ollut herkkä tuntemaan ihmisten tunnetiloja, lapsena oli "mielikuvitusystäviä", edesmennyt mummo on tullut hyvästelemään ja myöhemminkin tullut rohkaisemaan elämässä. Jotenkin tiedän asioita ilman että kuka niitä tavallaan minulle erikseen kertoo. Koskaan en ole tuntenut olevani todella yksin. Aina on tunne että joku on tavallaan läsnä. Olen miettinyt mitä tämä on ja miten minulle tapahtuu. Viimeisen viiden vuoden aikana herkkyys vain lisääntyi ja energiat ottivat haltuunsa. Vaikeissa tilanteissa sain lohtua halauksista tai poskelle silityksistä, joku pyyhki kyyneleet. Kukaan ei kuitenkaan esittäytynyt vaikka yritin tiedustella.Viime keväänä suuren elämänkriisin myötä annoin itselleni lopulta luvan riisua viimeisetkin epäilykset ja päätin luottaa. Sieltähän sitten alkoi tulemaan kirjoituksia ja paljon. Sivukaupalla kirjoitin ja asiaa tuli pyytämällä sekä pyytämättä. Nämä olivat lähinna viestejä itselleni. Vahvistuksia omasta polusta ja elämäntehtävästä. Samalla kun avauduin selvätunnolle, avautuivat selväkuulo ja selvänäkö. Elämä on kyllä paljon hauskempaa kun bongailee ja ymmärtää ympärillään olevia viestejä.
Odotan innolla minne tämä tie vie ja toivon että lopullinen tehtäväni on tuoda lohtua ja toivoa muille ihmisille.
