Näytä kirjoitukset
Tyhjyyttä: kyllä! Työ meni eikä uutta ole tiedossa. Sisimmässä on olo, että sen alan töihin ei ole paluuta, en edes haluaisi. Minulla on itseasiassa jo kaksi ammattia, mutta nyt on siis olo, että ei niistä kumpikaan ole oikea. Olen puskenut ko. töissä tahdonvoimalla, ja tuloksena on ollut vain turhautumista, floppeja. Kuukausi sitten kirjoitin itselleni motoksi “When I let go of what I am, I become what I might be” ... ja mikä olikaan Narrin sanoma!? Opiskella haluaisin, mutta en tiedä mitä ... tai joitain ideoita on, mutta en pysty tähänkään keskittymään, koska kiireen ja paniikin tuntu vie keskittymiskyvyn! Lisäksi byrokratia laittaa tässä kohden kapuloita rattaisiin. Stressi ja paine on kova tehdä jotain, heti. Silti tässä parin viikon aikana on tullut oloja, että enpä teekään mitään, antaa olla. Menen lapiohommiin pihalle, kun on niin kaunis ilmakin, luen ihan huvikseni ... tai en tee mitään, kuljeskelen, katselen. Kummallinen olo, että juuri minä voin tehdä noin. Ulkoiset puitteet ovat minulla muuten vakaat, olen onnellinen (ja poden huonoa omaatuntoa, että täällä vain pyörin kotirouvana!) - ainoa ja suurin stressini on työni, urani, tehtäväni ... mikä se on!? No, yritän nyt vain keskittyä tähän hetkeen ja tehdä kaikkea, mistä pidän.
Kiitos Sinulle ja Narrille
