Sain ennen syksyä palautetta siitä että miksi emme käy hoitamassa isovanhempieni hautaa vaikka asumme aivan hautausmaan vieressä. Muu suku asuu toisella paikkakunnalla ja kukaan ei hoida hautaa. Jostain syystä en edes ole ajatellut koskaan käyväni haudalla, kun olivathan isovanhempani minulle täysin vieraita ihmisiä, mummoni ei nähnyt syntymääni ja pappakin nukkui pois syntymäni jälkeen joten he olivat minulle vieraita ihmisiä enkä ollut kokenut näkeväni tarvetta käydä hautaa hoitamassa. Suku tottakai puhui ihan asiaa ja totta, harmitti oma käytökseni että en edes ollut muistanut koko haudan olemassaoloa. Palautteesta muutin tapani ja ostin kukat haudalle ja kävin hautaa pari kertaa viikossa hoitamassa. Sitten meillä alkoi kotona iltaisin tapahtua, tyttäreni nukahdettua vessanoven kahvasta kuului naks ( ääni mikä tulee AINA meidän oven kahvasta kun kahvaa painaa alaspäin) ensimmäisenä iltana ajattelin että ovi on ollut huonosti jotenkin kiinni ja kahva napsahtanut auki vaikka ennen tälläistä ei ole ollut. mutta kun tämä kävi taas uudestaan toisena iltana tyttäreni nukahdettua, säikähdin ja liitin mielessäni jotenkin välittömästi hautausmaan näihin tapahtumiin. peloissani ajatuksissani pyysin heitä poistumaan pelottelemasta ja nämä loppui tähän. En enää uskaltanut käydä hautausmaallakaan. Nyt vasta kuukausi myöhemmin uskalsin puhua tästä, kysyin varovasti ensin tänään äidiltäni että uskooko hän "kummituksiin" ja vastasi uskovansa ja sitten selitin tämän jutun ja hän niin normaalisti vain tuumasi minulle että " Pappa on varmaan käynyt luona kiittämässä!  " Nyt tuntuu siltä että uskallan varmaan tänään taas kuukauden tauon jälkeen käydä hautaa hoitamassa  vaikka olen aina ollut ja harmikseni olet edelleen hieman skeptinen näihin juttuihin silti uskon tai tahdon uskoa että pappa tai mummo käynyt meidän luona 

Itse muistan omasta lapsuudestani samanlaisen kokemuksen, Asuttiin omakotitalossa ja meidän lasten huoneet olivat yläkerrassa missä olivat nintendot,pleikkarit. Pelkäsin yläkertaa aivan kamalasti, myös olin aina valot päällä ja vaadin aina vanhempia yläkertaan mukaan sekä raahasin aina pelikoneet alakerran televisioon kiinni koska en uskaltanut olla yläkerrassa, saatikka sitten nukkua siellä omassa huoneessani. Olin niin varma että jokin siellä oli. Kun sitten vähän hieman vanhempana uskaltauduin jo nukkumaan siellä, nukuin edelleen valot ja musiikki päällä. Vähän vanhempana sitten vahdin siskoni 2v poikaa meillä, olimme yläkerrassa illalla ja poika rupesi ihan yhtäkkiä huutamaan kurkkusuorana ja oli aivan paniikin vallassa ja ajattelin ensin astma kohtausta kun vaikutti siltä että ei saa edes henkeä mutta olikin niin kauhuissaan? vain ja tämän jälkeen hän myös pelkäsi kyseistä ylekerran huonetta, muistan vielä kun yritin häntä tuon huutokohtauksen jälkeen saada sinne huoneeseen nukkumaan miten hän aloitti hysteerisena uudestaan huutamisen kun menimme huoneeseen . Sitten meidän omakotitalo paloi ja jotenkin se helpotti pelkoani, ajattelin sen jonkun hävinneen sieltä samalla.  Mitään en ole koskaan nähnyt, mutta silti pelkäsin hirveästi. Olen aina ollut hirveän mielenkiinnostunut tälläisistä asioista mutta mitään tuota kummempaa en ole kuitenkaan kokenut, pientä toista tapahtumaa lukuunottamatta. tiedä sitten oliko siellä yläkerrassa todella jotain..