Otanpa asian puheeksi silläkin uhalla, että kuulostan vain psykoottiselta.

Aloin vähän aikaa sitten tutustua syvemmin ns. shamanistisiin uskomuksiin, ja etenkin ns. henkimatkailuun tai loveen lankeamiseen, ja olen tehnytkin joitakin "matkoja". Monissa shamanistisissa kulttuureissa ja uskonnoissa puhutaan kolmesta päätasosta, Ylisestä, Alisesta ja Keskisestä, ja itsekin olen kokenut tuon "toisen maailman" tuolla tavalla. Siellä tosiaan on ollut selkeästi Alinen, Ylinen ja Keskinen. Keskinen on oman kokemukseni mukaan ollut kuin toinen versio tästä todellisuudesta, jossa elämme. Alinen on kaunis luonnontilainen paikka, josta olen löytänyt arvokasta opastusta. Ylinen on vielä jäänyt vähän mysteeriksi, mutta se tuntuu olevan jotenkin hyvin puhdas maailma, suorastaan taivaallinen, kirkas.

Mulle on auennut aivan uusi maailma, tai useampikin. En tiedä, onko kyse omassa alitajunnassa matkailusta, vai onko tässä todella jotain henkistä, mutta olen päässyt joka tapauksessa kokemaan jotain todella uskomatonta ja avartavaa. Itse asiassa mulla on näitä kokemuksia jo vuosien takaa, vaikka tuolloin mulla ei ollut oikein mitään käsitystä siitä, mitä tapahtuu.

En mene niihin juttuihin yksityiskohtaisemmin, mutta olen käynyt kaikenlaisissa hyvin ihmeellisissä paikoissa ja keskustellut monenlaisten olentojen kanssa. Nämä matkat ovat olleet todella voimakkaita ja parantavia kokemuksia. Olen tavannut eläimiä ja oppaita, jotka auttavat mua matkoillani ja usein heillä on viestejä, jotka ymmärrän kunnolla vasta mietittyäni niitä joskus hyvinkin pitkään. On mahtavaa, kun pystyn kysymään heiltä suoraan, mitä he haluavat sanoa. Pystyn esittämään heille kysymyksiä ja saan usein aivan tajunnanräjäyttäviä vastauksia. Tunnen matkoillani, että olen tärkeä osa kaikkea, ja mua rakastetaan ehdoitta. Nämä mua auttavat olennot eivät voi mitenkään nähdä mua huonona. Huono on ihmiskäsite, ja tuossa maailmassa logiikka on hieman erilaista. Siellä tuntee itsensä ihan lapseksi.

Olen myös kohdannut jonkinlaisia vahingollisia energioita ja olentoja, mutta olen saanut apua ja opastusta niiden karkottamiseen. Niitä on tullut vastaan melkein jokaisella omalla matkallani. Jos ei ala pelkäämään, niistä kuitenkin selviää. Tuntuu, että ne ovat lähinnä muhun itseeni kiinnittyneitä mun energiaani kuluttavia iilimatomaisia otuksia. Viimeksi tunsin matkaavani omassa verisuonistossani pienenä ötökkänä, ja karkotin yhden olion rintakehästäni. Jälkeenpäin tunnen selvästi, että ne ovat poissa jonkin aikaa.

Musta on sääli, että shamanistinen kulttuuri on niin kadonnut. Monet voisi saada apua tekemällä noita matkoja. Ilmeisesti kaikilla on tällainen kyky, ja itsekin uskon niin.

Catya, ihan hurjan mielenkiintoisia juttuja sulla. Hienoa, että olet saanut noin paljon selville. Mahtavia noi unetkin. Ja voi sun miestä. Paljon on joutunut kestämään.

Mulla on muistoja useista "elämistä" ja paikoista. En tiedä, kuinka paljon totuutta näissä jutuissa on, ja kuinka paljon vain omaa mielikuvitusta, mutta muistan eläneeni muuallakin kuin Maassa, jonain muuna kuin ihmisenä. Mulla on muistoja meressä elämisestä. Joskus olen tuntevinani, että mulla on useita lonkeroita kehossani, semmoisia haamuraajoja. Samoin mulle nousi kerran voimakas ja tunteita herättävä mielikuva, jossa olin jonkinlaisessa lentokoneessa. Lensin sillä yksinäni tuhoutuneen kaupungin yllä. Kaikki oli vaan mustaa ja palanutta, jotenkin irvokkaan sulanutta, ihan täysin tuhoutunutta, ja tiesin, että perheeni oli kuollut. En ollut ihminen, vaikka vähän sitä muistutinkin. Raajat oli lyhyemmät, keho jotenkin sirompi ja pyöreämmän oloinen ja iho vähän harmahtava. Se lentokone/alus tuntui omalta, tärkeältä, kodilta, ja sinne oli kaikenlaista sinne kertynyttä tavaraa. Pystyn aika helposti muistamaan sen. Nyt tuli myös mieleen, että mä olin pikkulapsena todella kiinnostunut lentokoneista ja merenelävistä.

Olen varmaan myös elänyt Mesoamerikassa jossain vaiheessa, mutta luulen kuolleeni ennen aikuisikää. Jostain syystä mulle on kuitenkin noussut eniten muistoja juuri sieltä, tai mielikuvia ehkä pikemminkin, ja unia. Ihan onnellisia. Luulen myös eläneeni jonkinlaisena nomadina luultavasti jossain päin Siperiaa, ja Kauko-Idässä jonakin todella onnettomana sotilaana. En tainnut elää pitkään silloinkaan.

Uskon, että olen aikaisemmin elänyt paljonkin muualla kuin Maassa, sanoisin että enimmäkseen. En kuitenkaan usko, että mulla on mitään varsinaista "kotipaikkaa". Mulla on joku syvä tarve vaeltaa, nähdä aina vaan lisää, tutustua aina uusiin ihmisiin ja tietää enemmän, kokea uutta.

Oma kumppani ei taida tietää juuri lainkaan, mitä on meneillään. Välillä vain katoan suljetun oven taakse, ja sanon, ettei saa häiritä. Varmaan ajattelee, että teen jotain rentoutumisharjoituksia. Se tietää, että näen ja tunnen asioita, mutta en ole kertonut, että uskon osan kokemuksistani olevan totta. En tiedä, onko aika koskaan kypsä joillekin jutuille (ne riimukivet ). Kenties jonkun muun kanssa voin jossain vaiheessa jutella näistä enemmän, kunhan varovasti johdattelen. Se on hyvä tiputella näitä juttuja pieninä murusina näin alkuun.

Manta, tavallaan hauskaa, että joku muukin on "samassa" tilanteessa.

Heh, on jotenkin hassua piilotella kaikenlaista omalta kumppanilta. Tulee ihan mieleen teini-ikä. : Uskon, että jossain vaiheessa uskallan olla avoimempi, mutta toistaiseksi noudatan varovaisuutta. Olen vielä niin hämmentynytkin kaikesta.

Kiitos. Ehkäpä uskallan vielä joskus tulla enemmän ulos "kaapista" näiden asioiden kanssa. Mitäpä sillä on väliä, vaikka joku ei sitten ymmärtäisikään. : Aika monella tuntuu lopulta olevan kokemuksia, joita ei nykytiede pysty selittämään. Toistaiseksi pidän kuitenkin mm. riimukiveni ja heilurini visusti piilossa tosielämän ihmisiltä.

Muoks. Kyllä, se on upea tunne, kun tietää, että joku pitää huolen.

No, olen aina koittanut hakea jotain totuutta monin erin tavoin, vaikka tuskinpa sellainen edes on ihmisen saatavilla. Pitkään ajattelin esim., että ihminen on pelkkä sieluton tietokone. Tuo, että toiset  luulisivat hulluksi, on ehkä kieltämättä lähinnä omaa pelkoani. Itse en ainakaan ole koskaan pitänyt ketään hulluna tai tyhmänä omastani poikkeavan elämänfilosofian ja sellaisten takia. Tuntuu vain, että minun äkillisessä henkistymisessäni voisi olla läheisilleni aika paljon sulatettavaa.

Olen aina nähnyt herkästi kaikenlaisia asioita, auroja ja henkiolentoja. Oma kumppanini olisi huolissaan, jos kertoisin, että pidän joitakin näkemiäni asioita totena. Vielä hullumpana pitäisi, jos kertoisin, miksi pidän niitä asioita totena. En ehkä ihan vielä uskalla kauheasti kertoilla, mutta ehkä myöhemmin. Tähän kuitenkin liittyy kohtaamisia erilaisten henkiolentojen kanssa ja outoja yhteensattumia. Ja olen nyt onnellisempi kuin koskaan, sillä tiedän, että minusta pidetään huolta.

Toivottavasti kukaan ei ole kokenut näitä viestejäni loukkaaviksi. Joskus asettelen sanani todella kömpelösti. En tarkoita mitään pahaa, ja olen liikkeellä avoimin mielin. Minulla on vielä todella paljon opittavaa (ja varmasti tulee aina olemaan. Se elämässä onkin hienoa).

Olen entinen ateisti, ja avautumassa näille asioille pikkuhiljaa aika erikoisten tapahtumien jälkeen. Astrologia on minulle edelleen aika iso kysymysmerkki, mutta kaikenlaista olen kokenut. "Oikeassa elämässä" eli IRL en oikein voi puhua kenellekään mitään, etteivät pitäisi aivan hulluna. Suvussa tuntuu kulkevan joku outo taipumus näihin asioihin, mutta kukaan ei tosiaan näistä paljoa juttele, ja ymmärrän sen ihan hyvin. Onneksi on nämä nettipalstat.

Tämä vaikuttaa ihan mukavalta paikalta keskustella näistä jutuista.