Täytyy tulla vähän päivittämään aloitusta, kun olen tässö itsekseni pohtinut tuota valoilmiötä.

Olenkin nyt tullut siihen tulokseen, että pakkohan tuon oli jokin enkeli olla. Äitini kuoli nimittäin melko yllättäen pari viikkoa tuon valoilmiön jälkeen. Taisi joku käydä varmistamassa, että olen valmis tuohon tapahtumaan ja näin jälkeenpäin ajateltuna täytyy sanoa, että jotenkin tuon näyn ajatteleminen rauhoitti kummasti ajatuksia pahimpina surun hetkinä.   Kiitos siitä.

Minulle voisi nostaa kortin ilman erityistä teemaa. 

Hei Jukka!

Jaksaisitkoa katsoa minulle? Viimeaikoina elämässäni ollut paljon surua ja murheita. Nyt menossa  onneksi tasaisempi vaihe, mutta kiinnostaisi kovasti miltä tulevaisuus saattaisi näyttää. Osaisi ainakin hieman varautua.

Mukavaa kesänjatkoa.

Yksi hyvä motto on tämä:
Jos epäilet olevasi tulossa hulluksi, olet melkoisen varmasti täysin terve. 

Mielenterveyden häiriöiden, mm. skitsofrenian ja psykoosin yksi keskeinen oire on nimittäin puuttuva sairauden tunne.

Kiitos Elektikko. Täytyypä pitää mielessä, jos joskus tulisi minunkin aikani herkistyä.

Heiphei.

Tässä alkutaipaleella ollessani tulipa mieleen, että miltä se tuntuu kun pystyy aistimaan henkimaailmaa? Eikö koskaan tule "vähäjärkinen", skitsofreeninen olo, kun kuulee ääniä/ näkee olentoja/ tuntee kosketuksia tms. Itse en ole vielä moisiin tuntemuksiin asti päässyt, joten siksi kai se askarruttaa. 

Valoa päiviinne rakkaat.

Kiitos kommenteista.  Tuota sinistä enekeliä itsekin jäin pohtimaan. Jos se sitten oli enkeli, niin miksi juuri sininen ja miksi hän näyttäytyi?   : Olikohan hänellä jotain asiaa???

Itseäni hämmästytti tässä tilanteessa eniten se, että aikaisemmin olen kuvitellut reagoivani tämänkaltaiseen tilanteeseen lähinnä paniikki-ahdistus-hätä-pissat housuun reaktiolla.  Nyt tosiaan suhtautumiseni oli hyvin levollinen ja oikeastaan melko välinpitämätön.  Taisin sittenkin nähdä vain unta...

Mutta jos se siis oli joku henkiolento, niin ilmeisesti olin sitten valmis tähän pieneen kohtaamiseen. 

Kumma juttu tapahtui viime yönä. Löytyisiköhän täältä hieman ajatuksia...

Eli viime yönä ei uni meinannut tulla. Puolen yön maissa huomasin makuuhuoneen ovensuun olevan täynnä vaalean sinertävää, ehkä hieman söhköisen oloista valoa.Tilanne ei ollut mitenkään pelottava enkä oikeastaan reagoinut siihen mitenkään. Hieman kummastelin sitä aikani ja sitten nukahdin... Valo siis oli hyvin neutraali ja täytti koko oviaukon. Ei mikään kirkas, eikä kohdentunut mihinkään. Eli ei siis mikäön taskulampun valo. Olohuone on heti tuossa makkarin vieressä ja siellä pieni yölamppu palamassa lapsia varten. Sen valokajastus on paljon keltaisempaa kuin tuo nökemäni hetkellinen valo, eikä se täytä tasaisesti koko oviaukkoa. Mahtoikihan kuitenkin väsyneet aivot ja silmät huijata jotenkin? Enpä tiedä...

Jäi kummastuttamaan tuo tapaus. Ajatuksia??