Hei Vexi!

Miltä työasiani vaikuttavat, tulenko astumaan uuteen piankin?
Ja henkisyyteni, tuleeko tähän isompaa muutosta, nyt kun junnaan paikoillaan.

Hei, tuttavani nosti pakasta unen ja kirjasessa ei ole lainkaan tätä korttia. Enkelikorttien omistajakaan ei osannut sanoa mitä tämä merkitsee, voisiko joku kertoa, mikä merkitys tällä kortilla on?

Olen mukana huomenna torstaina ja pyydän apua kurkkuchakraan. Lisäksi uupumus pikkulasten kanssa välillä kovaa, joten energiaa siihenkin ❤️

Olen lähes uusi täällä, kokenut kaikenlaisia selittämättömiä asioita elämässäni jo pienestä pitäen. Äitini kuoli yllättäen 5vkoa sitten ja olen yrittänyt hakea selityksiä asioille, mitä ennen ja sen jälkeen on tapahtunut. Perheen kanssa olen voinut asioista puhua avoimesti, koska he uskovat, että kuoleman jälkeen elämä jatkuu toisaalla. Isäni on kuolemaan suhtautunut niin, että jokaisen otsaan lyödään merkki jo syntyessä, että milloin tämä maallinen elämä täytyy jättää taakse. Silti hankala ajatusta käsittää. Kerron tässä mitä kaikkea ennen ja jälkeen kuoleman on tapahtunut.

Viikko ennen kuolemaa, kävin paikassa, josta äitini löytyi sitten viikkoa myöhemmin. Tällä kerralla oli hyvin hiljaista ja harvemmin otan kuvaa maisemasta. Sillä hetkellä se tuntui jotenkin oikealta. Otin kuvan ja myöhemmin illalla hämmästelin suurta valon määrää kuvassa, aurinko oli jotenkin todella voimakas ja ruohikossa kimmelsi vihreä valo. En tiedä mikä vihreä valopiste oli mutta selitin sen itselleni niin, että siellä oli kiiltomato joka siellä kimmelsi. Viikko kului ja havahduin, että en halunnut oleskella puhelimella ja seksuaalisuuteni virittyi jotenkin ihan uudelle tasolle. Eräänä päivänä tyttäreni askarteli minulle enkelin ja totesin, että kiitos mutta voisiko hän askarrella ystävälleni enkelin kun hänen toinen vanhempansa taistelee sairaalassa hengestään. Ja niin hän askarteli. Myöhemmin kuluvalla viikolla olimme pihalla ja takapihaltamme löytyi mustan linnun siivet, siis vartalo oli viety, vain siivet luineen oli jäänyt jäljelle. Siinä mietin, että tämä ei kyllä lupaa mitään hyvää, mutta ajatus jäi silti siihen. Tuli lauantai. Olin todella itkuinen jo aamusta asti, selittämätön suru nakersi sisällä, aloin itkemään todella turhista asioista. Äitini soitti minulle illalla, mutta puhelu oli melko lyhyt. Seuraavana päivänä sain suru-uutisen, äiti oli yllättäen kuollut. Löytöpaikka oli hyvin läheltä sitä viikon takaista kuvanottopaikkaa. Siltä istumalta lähdin lapsuudenkotiini ja menin käymään löytöpaikalla. Matkalla sinne kiinnitin huomioita ainakin viiteen kirkkaan valkoiseen höyheneen.
. Pyörähdin myös meidän mökillä, joka oli aivan löytöpaikan vieressä. Mökin oveen oli myös kiinnittynyt höyhen, sieltä äiti oli minulle lauantai iltana soittanut. Palasimme lapsuudenkotiin, taivaalle oli piirtynyt lyhyt, pystysuora sateenkaaren pätkä, ilma oli aurinkoinen ja lämmin, sateesta ei tietoakaan. Maanantaina palasin kotiini, iltapalalla havahduin ääneen, että olohuoneessa kaksi miestä keskusteli. Mieheni ollessa läsnä, en noussut tarkistamaan oliko telkkari päällä, mutta iltapalan jälkeen kurkkasin niin äänille ei löytynyt selitystä. Illalla nukkumaan mennessä havahduin taas ääneen, Aivan kuin lapsuuden kotini ovi oltaisiin avattu ja suljettu, sama tuttu narina. Ajattelin, että äiti varmisti että kaikki on hyvin. Oikeastaan kaikki erikoisuudet loppuvat osaltani tähän, kunnes hautajaisia varten alan etsiä muistokuvaa. Minulla on mielessä kuva vuodelta 2009. Silloin vielä vitsailtiin, että tämä kuva on sitten tulevaisuudessa meidän kaikkien kirjahyllyssä kun äidistä aika jättää. Ensiksi kiinnitin huomiota kuvanottopäivään. Sama päivä, kuin kuolinpäivä, hassua... sitten aloin tutkia kellonaikaa, 20.43.. ja äidin viimeinen puhelu minulle on alkanut 20.43. Sattumaa tai ei, mitä mieltä? Yritettiinkö minun huomiota kääntää jo ennen kuolemaa jonnekin, mutta energia kääntyikin väärään suuntaan? Lisäilen kuvat maisemista vielä tänne, kun saan ne koneelle.

Vielä lisähuomio, tyttäreni askarteli ne enkelit minulle ja ystävälleni Joista mainitsin aiemmin, ystäväni isä menehtyi myös samana päivänä, kuin minun äitini.

Ajatuksia näistä, haluaisin kasvaa henkisesti ja ymmärtää ympärillä olevaa maailmaa mutta pikkulapsiarki jotenkin talloo kaiken allensa. Ja ovatko nämä mielestänne selkeitä merkkejä vai sattumaa.

Saisinko apua unen tulkintaan. Pohjana unella se, että äitini kuoli yllättäen 5vkoa sitten mökillä, jolla ei viihtynyt viime vuosina juuri lainkaan.

Unessa olimme hoitaneet kaikki hautajaisia myöden, elimme tavallaan unessa ihan reaaliajassa, mutta yks kaks äiti ilmestyi mökille ja istahti tuoliin. Hän manasi, miksemme olleet odottaneet, että onko hän varmasti kuollut ja olimme tehneet hänestä liian nopeita päätöksiä mm. sulkea hänen puhelinliittymänsä. Unessa äiti oli 15v nuoremman näköinen, viimeiseen 13 vuoteen ei ollut värjännyt hiuksiaan oikeassa elämässä, mutta unessa oli värjännyt ne punaisiksi. (Lopetti hiusten värjäämisen kun sairastui syöpään, josta kuitenkin parantui). Sanoi unessa, että ei hän olisi kuollut, jos ei olisi taas värjännyt hiuksiaan, mutta nyt hän on taas tässä. Seuraavassa hetkessä näin kun ystäväni värjäsi hiuksia ja minun oli tarve päästä hänet pysäyttää ja sanoa ettet voi värjätä, kun äidinkin kävi näin. Tämä ystäväni on kokenut myös isot menetykset vuoden aikana.

Uni oli siis ensimmäinen äidin kuoleman jälkeen, jossa näin hänestä unta. Miten tätä pitäisi tulkita... kuolinsyy ei ole selvinnyt vielä, onko ollut tapaturma vai sairauskohtaus.

Meillä kans vietettiin tällä vkolla 3v synttäreitä

Taustaa sen verran, että itse olen jollain tavalla herkkä, mutta varsinaisesti en näe mitään.

Lapsi ei varsinaisesti tätä tätiä pelkää, ainoastaan se kurkkiminen on hänen mielestään ollut pelottavaa. Oma suhtautuminen ei ole ”höpö höpö” asennetta, mutta en kyllä tosiaankaan osaa sanoa hänelle mitään järkevää. En kiellä asiaa, mutta en myöskään vahvista. Kysyn kyllä kun alkaa asiasta höpöttämään.

Ensimmäistä kertaa tänne kirjoittelen.
Lapseni (nyt 3v) on puhunut n. vuosi sitten ekan kerran norsusta yhdessä huoneistamme. Se pöllyyttelee ja itkee, mutta se on kuitenkin pelottava vaikka itkeekin. Norsusta puhuttiin tasaisesti vielä kesään asti, mutta nyt on tullu täti-ilmiö. Milloin täti seisoo meidän vessamme edessä ja nauraa. Eräänä yönä kuulin kun lapseni huikkasi omasta huoneestaan ”äiti tule tänne”, toisti sen vielä kerran. Ajattelin, että puhuu unissaan. Aamulla huomasin että lapsen sänky oli pissasta märkä. Kysyin, miksei hän huutanut minulle, että pissa on tullut sänkyyn. Ei kuulemma viittinyt kun täti kurkki ovella.

Viime viikolla hän taas otti tädin puheeksi. Kertoi aamulla toimiemme lomassa, että äidin ja isän makkarissa on kummitus. Kysyin, mikä kummitus. Vastasi että se täti. (Emme ole kertaakaan viitanneet tätiin ja kummitukseen, joten emme käsitä, mistä tämä yhtäläisyys kummitukseen ja tätiin tulee). Hän kertoi myös, että täti leikkii barbeilla, kertoo että hänellä ei ole lapsia ja sanoo hänelle että ”paha musta”.
Mikä paha musta? Vaikea uskoa, että kaikki olisi mielikuvituksen tuotetta...