Vaikeaa tästä vielä tekee se, että on mies. Vaikea löytää itselleen naista, joka tukee, pitää hyvänä ja hellänä, tekee olon turvalliseksi ja jolle voi purkaa tunteita "turvassa pahalta". Kun yleiskuva miehistä on aivan toista luokkaa, tai mitä pitäisi olla.
Pystyn komppaamaan mc82 ja mourun teksteihin.

Olen lukenut useita artikkeleita erityisherkkyydestä ja empaatikoista ja alan olemaan sitä mieltä, että kuulun molempiin.
Itsellä ollut nämä pari viimeistä vuotta yhtä tuskaa, kun ei pysty pahemmin mitään tekemään tai missään olemaan, kun tuntuu, että imisin tai aistisin toisten tunteita ja ruuhka tilanteissa aistit käyvät kierroksilla, kun tuntuu että huomion pienimmätkin yksityiskohdat. Ja monesti kun menen vaikka bussilla keskustaan päin, niin mitä lähemmäs ihmispaljoutta pääsen, sitä sekavempia tunteita ja olotiloja tulee. Olen melkein kokoajan ihan stressaantunut ja ahdistunut ja sen takia kärsin myös kovista selkäkivuista, koska niin kovaa lihasjännitystä, että nikamatkin menee siksakkia. Tuntuu että joutuisi kokoajan ravaamaan jossain avaamassa lihaksia ja hermoja tai reikissä/vyöhyketerapiassa, mutta kohta ollaan taas samassa jamassa. Nyt olen saanut lääkityksen masennukseen ja paniikkihäiriöön, joka on rajoittanut valtavasti elämää, kun kokoajan pelko jostain tai että saa paniikkikohtauksen. Tiedän kyllä myös, että useat oireista johtuu omasta historiasta ja matkalla tulleista traumaattisista kokemuksista ja myös tukahdutetuista tunteista, myös päihdehistoria vaikuttaa asiaan, mutta monesti olen kyllä jotenkin varma, ettei ne kaikki tunteet voi olla vain omiani, mutta en osaa erotella niitä. Monesti myös olen tuntenut toisten kivut, kun olen ollut heidän lähellään, esim yhdellä tutulla pahoja selkäkipuja sun muuta, niin tunnen monesti hänen oireitaan. Monesti hämmästyn kun olen itse sanomassa, että kylläpäs koskee tänne, niin vieressä oleva kerkee sanomaan sen ensin. Monesti myös joidenkin kanssa käynyt ajatuksissa sama asia, eli saan ajatuksen päähän jostain ja vieressä oleva ihminen kohta sanoo tai kysyy samaa asiaa. Tuntuu, että näen ihmisten todelliset puolet nykyisin ihan eri tavalla. Moni näyttää niin iloiselta ja positiiviselta, mutta sitten tunnen sen niiden sisimmän tuskan. Olen myös monia narsistisia ihmisiä oppinut tunnistamaan näiden tunteiden avulla. Monesti puhuvat ja antavat ilmi, että välittäisi, mutta sitten tunne kertoo päinvastoin. Musiikkikin tuntuu syvemmältä, tuntuu kuin osaisi erottaa mitkä on tehty tunteella ja mitkä vain rahasta.

Oon onnellinen teidän puolesta, minusta niin kiva kuulla kun ihmiset löytävät toisensa. 

Ootte ihania  

Kiitos kiitos, sitä tuun tarviamaan.  Vois olla ovela ja koittaa osoittaa kiinnostus, mutta silti olla ns. vaikeasti saatava, ettei sitten se käänny mua vastaan, kun tajuaa että kuolaan perään. Keksii vielä ruveta pyörittelemään mua.   

No pitää yrittää  Sehän tässä on vaan huvittavaa, et alkaa jo täs iässä ettimään sellasta kumppania, jonka kanssa sais mahdollisimman pitkän yhdessäoloajan, ellei jopa joskus lapsiakin tekisi. Tosin kovasti pitää ennen sellaista itseään kehittää ja saada henkisesti tasapainoon, koska en halua lapsen kärsivän ongelmista ainakaan lapsuuden osalta, toisin kuin itse.

Aion kyllä heti koittaa, kunhan saan häneltä selkeämpää "signaalia", että häntä voi lähestyä. Pitää tässä rohkeutta vaalia, kun on ollut tosi rankka vaihe päällä ja monta vuotta ollut masentunut ja ei ole kovin sinut itsensä kanssa. Nyt saanut lääkityksen, jonka pitäis kohta saada tasoitettu tätä tunne vuoristorataa. Pitää koittaa järjestää tilanteita joissa pääsee vaikka edes katsekontaktiin hänen kanssa, jos ei muuta. Ja jos täällä on rapu naisia tai ylipäänsä naisia, jotka haluaa antaa hyviä vinkkejä, niin im all ears. Pakko tehdä jotenkin hienovaraisesti selväksi kiinnostuneisuuteni häneen, koska minulle olisi helpompaa, jos hän tekisi aloitetta (näin saan varmuuden hänen tunteista ja ylipäänsä onko vapaa). Mitä olen noista ravuista tuolta lukenut (kaikki tietysti yksilöitä), niin ovat vissiinki aika kotihiiriä, omistushaluisia ja helliä, ja olisin itse sopeutuvainen noihin. Itsekin nimittäin nykyisin vain viihdyn kotona ja rauhallisuudessa, kuten luonnossa, kun on kerennyt elämässä rallattaa ja tullu tehtyä vähän kaikkea. Oikeastaan toivoisin saavani omistautua hänelle valmis omistautumaan parisuhteelle, koska en näe ainakaan tällä hetkellä millään muulla elämässä niin paljon arvoa, rakkauden kaipuu kova. Koskaan ei ole järjestelmään liittyvät asiat pahemmin kiinnostanut, kuten työn teko, paitsi jos saa toteuttaa jotain omaa ja vapaana rajoitteista. Jonkin sortin luonnonlapsi kait olen ilmeisesti. En ole varma, mutta jos oikein muistan niin olen Oinas nouseva Leijona, en sen vaikutuksesta sun muusta sitten tiedäkään.

Hei !
Tämä on ensimäinen kerta kun tänne mitään kirjoitan, mutta nyt on niin mieltä häiritsevä tilanne. Ajattelin kysyä, onko kellään kokemusta sielunkumppaneista ?

Tarinani tähän kyseiseen henkilöön kiinnostumisesta yltää useamman vuoden taakse. En muista ensimäisistä kohtaamisista hirveästi, mutta muistan kyllä tunteneeni vetoa häntä kohtaan. Sitten kerran satuttiin olemaan kaverin kanssa bileissä, jossa tämä kyseinen neito oli silloin paikalla. Muistan olleeni aika tuiterissa kaverin kanssa sohvalla ja jauhettiin siinä mitä jauhettiin ja tämä kyseinen neito tuli sitten istumaan suoraan siihen eteeni (olin divaanisohvalla), hän istui suoraan siihen divaanille eteeni jossa itse olin röhnöttämässä tuhannen humalassa. Tuli samantien sellainen ihmeellinen tunne häntä kohtaan, mutta sitten järkeilin päässä: "Olen humalassa, minulla on jo tyttöystävä ja hänkin seurustelee, ei hän voi minusta olla kiinnostunut". Lopulta minun oli pakko lähteä parvekkeelle rauhoittumaan, kun alkoi sen verran ahdistaa tilanne, kun jokin itsessä olisi halunnut kyseisen neidon, mutta järki sanoi muuta. Lopulta sitten poistuttiin paikalta.
Sitten meni vuosia pikkuhiljaa eteenpäin ja aina silloin tällöin häneen törmäsin ja aina jokin hänessä kiinnitti huomiota minussa. No sitten myöhemmin muutin toisen tyttöystävän kanssa (ei sama kun edellä mainitun tilanteen aikana) lähemmäs aluetta, jossa hän asuu. Ja aina kun hän sattui samaan bussiin tuli tämä sama tilanne, todella kiusaantunut olo, kun teki mieli vain katsoa häntä ja tutustua häneen, mutta oli jo parisuhteessa ja monesti saattoi olla tyttöystävän kanssa bussissa kun hän tuli ja tuokin lisäsi ahdistusta. Monesti kaupungissa ollessakin menin ihan sekaisin ja hermostuin kun hänet kohtasin ja välillä joutu keskittyy jo pelkkään kävelyyn, ettei sekin ala horjumaan. Monestikin saattoi hän tulla yhtäkkiä mieleen ihan tyhjästä ja kappas hän onkin yhtäkkiä siinä nenän edessä, kun satuin tuntemaan hänen sen hetkisen poikaystävän joka oli koulukaverini ja he sitten tuli juttelemaan kanssani. En pystynyt edes keskittymään mihinkään mitä kaveri sanoi kun kokoajan olin ihan neidon lumoissa, en tosin tietenkään sitä näyttänyt ja häntä tuijotellut, mutta jokin tunne otti aina valtaan hänen lähellä. Välillä saatoin nähdä hänestä uniakin vaikka olin parisuhteessa toisen kanssa samaanaikaan. Mutta nyt hetki sitten meni poikki tyttöystävän kanssa ja tuli sitten muutto samalle asuinalueelle, jossa tämä kyseinen neito asustaa, enkä saa häntä millään pois mielestä, olen nähnyt melkein joka yö unta jossa hän ilmestyy edes jossain kohtaa. Unelmoin päivästä toiseen ajasta hänen kanssaan ja aina kun kävelen tuolla pihalla toivon, että hän sattuisi tulemaan vastaan. Häneen on vähän vaikea tutustua, kun en häntä tunne, tai kyllä TUNNEN sen tunteen minkä hän minussa saa aikaan, mutta en henkilönä. Enkä pahemmin enää missään liiku kun on tällä hetkellä paha paniikkihäiriö, niin sekin rajoittaa mahdollisuuksia. Mutta se kanssa oli jännää, että tänään kun minulla oli psykiatri aika ja hermoilin ahdistuneena pysäkillä näin auton rekkarin, jossa oli num 777 ja tuli jälleen ajatus hänestä ja, että hänkin tulisi samaan bussiin. Noh en tietenkään uskonut ja ajattelin olevan mielikuvituksen tai epätoivoisen miehen ajattelua, mutta sitten meinasin saada paskahalvauksen, kun näin hänen nousevan seuraavalla pysäkillä bussiin. Vatsa meinasi kääntyä ylösalaisin, niinkun monesti hänen seurassaan käypi. Mutta sitten oli jännä vaihe, yleensä olen todella ahdistunut bussimatkan ajan ja aikasemmin mainitsinkin nuo paniikit, mutta kun hän oli lähellä koin syvää rauhaa ja pystyin pitkästä aikaan rentoutumaan ja olemaan iloinen bussissa. Jokin hänessä antaa sellaisen olon kokoajan, että hän olisi minusta kiinnostunut, vaikka hän on aina seurustellut kun olen häntä nähnyt. Muistan kerrankin, kun istuin bussin takana hän käveli sinne taakse ja poistui takaovesta, vaikka keskiovi oli lähempänä ja huomasin hänestäkin hermostuneisuutta (laittoi vaatteita paremmin, otti parempaa ryhtiä ja ylipäänsä oli hermostuneen oloinen), mutta huomasin myös että hän rentoutui samantien kun katsoin häntä silmiin ja annoin pienen ovelan hymyn. Mutta sitten oli tänään myös jännää, että kun olin lähdössä bussilla takaisin kotiin, niin huomasin numerot 777 ja 444 ja taas ajattelin hänen tulevan, mutta en nähnyt häntä pysäkillä. Ja kun bussi tuli en edes ajatellut asiaa ja PAM! siinä hän oli jälleen edessäni jonossa bussiin. Ja yleensä mitä olen häntä seurannut, niin hän on myöhään liikenteessä, niin se oli aika jännää, että sattuu kahteenotteeseen ihan random aikaan lähtevään bussiin ja olen molemmissa.
Jälleen bussimatka oli rauhallinen ja mukava kun istuin hänen lähellä ja kun häntä salaa välillä ihastelin, kun istuin pari riviä hänen takanaan olo vain parani ja yhdessä vaiheessa rupesin tuntemaan voimakasta painetta otsassa kulmakarvojen välissä (kolmas silmä) ? Hän yleensä jää pysäkkiä aikasemmin ja kerkesin matkalla harmittelemaan, että hän ei tiedä minun asuvani niin lähellä, mutta sitten hän ei jäänytkään kun pysäkki tuli kohdalle ja olin innoissani, että hän nyt tajuaa että olen muuttanut lähistölle ja niin koitin istuttaa epäilyn/kiinnostuksen siemeniä sillä, että kävelin hänen ohitse ja menin keskiovista, vaikka takaovi bussissa oli aivan vieressäni. Aina kun katson häntä tunnen todella sekavia tunteita, tunnen olevani liian arvoton edes katsomaan hänen kauneutta, mutta silti monesti jään itselle kiinni tekemästä sitä. Ja tuntuu kuin näkisin hänen kulissien läpi ja näkisin sen todellisen puolen hänestä, mikä ei tuolla julkisilla paikoilla näy. Ja tuntuu että tunnen hänen konstit, koska ne muistuttaa omiani paljon, mutta voi olla että olen väärässä. Tuli juuri mieleen, että joskus kun kävelin hänen ohitse ja hänellä oli juttu kesken joidenkin jätkien kanssa hän kun huomasi minut hänen puhe pätkäisi. Voiko se ees olla mahdollista, että olisi minusta kiinnostunut ? Olenko vain jossain illuusiossa vai mikä siinä on, että hänestä tulee sellainen tunne vaikka olisi parisuhteessa jonkun kanssa ? Kun mietin häntä, ensimmäinen sana mitä mieleen tulee on "jumalatar". Tässä on kyllä sekin, että itse olen 20v ja hän 18. Minä olen jo asettunut aloilleen ja lopettanut hupijuoksut baareissa sun muualla, mutta en tiedä onko hänestä siihen, voi olla et herättelen turhia toiveita. Häiritsevää vain, että kokoajan hän pyörii mielessä, aina kun teen jotain voin kuvitella tekeväni sitä hänen kanssaan ja se tosiaan häiritsee, kun ei tiedä mitä tehdä, eikä oikein edes uskalla tehdä. Tässä nyt toivon, et universumi tois mulle mahdollisuuden ja että edes näkisin häntä uudestaan, jotta voin edes ihastella hänen kauneuttaan ja koko olemusta ja tuntea sen tunteen minkä hänestä tulee. Olen tehnyt kaikenmaailman numerologisia testejä, että sovittaisiinko edes yhteen, kun hän on Rapu horoskoopissa ja minä Oinas. Mutta jokin minussa sanoo, että kyllä ja en ole samanlainen kuin muut oinaat, että uskon pystyväni antamaan hänelle hellyttää ja rakkautta riittävästi ja toivon saavani samaa häneltä myös itselleni. Oli miten oli, jos ei ole sielunkumppani, niin rakastunut olen, se on ainakin ilmiselvää. Tätä siirappista tarinaa vois jatkaa vaik kokonaisen kirjan verran, mut ehkä parempi lopettaa nyt.