En ole kyllä tarkoituksella tolleen laittanut 
oon ihan pökkelö näitten sivujenkanssa ,joten silkkaa osaamattomuutta...
 poistetaan toi sitten kokonaan....

Niin ei mitään ongelmaa, no worries.  Itsekin vähän poistin jotain tästä, näytti niin omituisilta omat jutut monta kuukautta sitten tässä... 

Onko se sinun poika enää samoja puhunut?

Se on hyvin mahdollista, mitä esim Elektikko tuossa aiemmin tähän kirjoitti, että lapset miettivät vain hetken jossain iässä kuolemaan liittyviä juttuja, ja sitten unohtavat. Ehkä on oltava siinä vain aikuinen, eikä otettava kaikkea aivan täysin todesta. Samalla tavalla kun yleensä aikuisena osaa olla hieman kriittinen kaikkea kuulemaansa kohtaan, ennen kuin jonkun väittämän uskoo tarkistamatta faktoja. Lapsi voi ehkä leikkiä vakavallakin aiheella kuten kuolema, ja sitten puhua siihen liittyen vähän mielikuvituksen värittämänä yhtä jos toista...

Mietitäänkö teillä enää tätä samaa kovin paljoa? Kesä varmasti muuttaa ajatuksia ja toimintaa lapsen elämässä melkoisesti..? 

Me pelattiin unessa Pokemon-pelejä ja sain vastustajan rotan kiinni astumalla sen päälle, en tohtinu tappaa niin se rotta muuttuki vesipulloksi - kaajoin vedet lavuaariin ja voitin. Oli kuulemma humaani tapa tappaa se, kun ei joutunu esim. kiehumaan. Ja näin lapsuudenystäväni vauva-ikään, äitinsä oli pitänyt niin kovaa kiinni, että ystävä oli ihan mustelmilla. Mulle tuli tosi paha mieli siitä, tuskin onneksi on totta.

Mulle kerrottiin samaisessa unessa, että saan uuden opettajan 2 kuukauden päästä. Siinä unessa tuli myös sellanen tieto, että se 2kk voi olla ihan minkäpitunen aika vaan tätä maanpäällistä aikaa. Näin vielä opettajan kasvotkin, oli tummaihoinen vähän nyrkkeilijännäköinen mies. Iso ku mikä, varmaan vastapainoa sille edelliselle opettajaunen lyhyelle valkoihoiselle naisopettajalle.

Pokemon-peliin liittyen: Uni kehuu sinua siitä, että olet empaattinen ja suojeleva ystäviäsi ja rakkaitasi kohtaan. Uskallat puolustaa ja taistella rakkaittesi puolesta (rotan tappaminen). Lisäksi sinulla on kallisarvoisen herkkiä tunteita, viitaten tuohon ystävän vauvaikään. (muuten aika vahva unennäkijä olet, jos näet toisten elämissä taaksepäin ja lisäksi tuota kahta kuukautta myöhemmin on unessasi selitetty sinulle. Ajanmääreitä kun ei samalla tavalla kaikkien uniin tule.  )

No jaa, tuosta unesi jälkimmäisestä osasta en kai voi kuin sanoa, että nyt odottele ja kuulostele: tuleeko näin oikeastikin käymään??   
Välttämättä ei toteudu, mutta siinä tapauksessa uni ehkä vihjaa vaihtelun kaipuusta tai uudesta ihastuksesta. Tai ylipäätään iloisemmista asioista. Voi olla, että tuo oli pientä uniminäsi huumoriakin. 

Menin ystävän kanssa yliopistoon, siellä oli joku tunteidenilmaisukerho. Piti ilmaista vaan iloisia ja hyviä tunteita, jos puhu masennuksesta tai ikävästä niin lensi kurssilta pois. Sinne luokkahuoneeseen oli pitkä matka kiemurtelevia portaita pitkin alas johonki kellariin, joka puolella oli kamalan paljon hämähäkkejä. Muutaman kurssipäivän jälkeen itkin sille kurssin vetäjälle, että pelottaa niin vietävästi nuo hämähäkit, eikö niille voi tehhä mittään? Se opettaja sano, että hämähäkit on hänen lemmikkejä ja hällä on tapana nukkuakki hämähäkki kainalossa. Itkin ja tärisin ihan kamalasti koko ajan, ja se opettaja vielä lisäsi, että on opettanu tärinän houkuttelemaan hämähäkkejä. Taisin huutaa ja panikoida ihan kunnolla. Kai se opettaja ymmärsi minun pelon, mutta toi hyvin selvästi ilmi sen, että hämähäkit on ihan luonnollisia ja tavallaan pakotti minut kohtaamaan pelkoni pysymällä lujana.

Jossain vaiheessa meiän piti uida pienen joen yli, siinä joessa oli jotain tosi epämiellyttävää (pelkäsin varmaan hämähäkkejä?), mutta kellui pieniä valkoisia kukkasia.

edit. Aloin miettiä josko tuo nainen ois ollut minun henkiopas, kun sillä oli paljon selkeämmät piirteet unessa kuin muilla unimaailman hahmoilla. Siis pystyin muistaa suurin piirten kasvonpiirteetkin herättyäni, mulle käy niin tosi harvoin, tuskin ikinä. Ja vaikka uin siinä epämiellyttävässä joessa (tavallaan tällä hetkellä uin epämiellyttävissä tunteissa), niin merkkinä onnistumisesta oli kumminkin ne valkoiset kukat.
Naisen olemus oli rakastava, mutta vahva.

Ehkä tuo tunteitten ilmaisujuttuki tarkottaa sitä, että minun pitäis keskittyä nyt ilmasemaan niitä positiivisia ilon ja onnen tunteita enemmän, eikä jäädä vellomaan negatiivisuuteen. Pääsen paljon pitemmälle sillä tavalla.

Mitä mieltä oletta? Tulkittinkohan oikein, vai olisko tähän jotain muuta näkökulmaa tarjolla?

Hei taas soma! Astroiluissa oli pieni tauko, mutta kiva huomata, että sinulla menee vissiin jo paremmin! Ajattelin vähän tulkita tänne, kun huomasin, että olit unia nähnyt. Viimeksi silloin jäi vähän jutut kesken, mutta tilanne taitaa jo olla parempi? 

Ilman unikirjoja, vedän intuitiolla tällaiset johtopäätelmät tästä unestasi:

Kyllä, tässä nyt on kyse jostain viestistä sinun tietoisuuteesi (yliopisto, kurssitus/koulutus, opettaja). Ja toki sekin, että olit tänne jo itse oivaltanut tätä unen sanomaa, kertoo tietoisuuteen puskevasta viestistä. Minusta olit melkoisen oikein tulkinnut, minun tulkinta toivottavasti tuo sinulle siihen vielä uutta ja erilaista näkökulmaa, ajattelemisen aihetta. Kirjoitan tulkintaa siksikin, että en vastannut aiempaan yksityisviestiin kauan sitten silloin. 

Uni yrittää vihjata (kuten itsekin totesit), että tosiaan se pohjamudissa ja negatiivisissa masennuksen tunnoissa rypeminen ei aina auta asiaa. Voi olla, että pahalta tuntuu elämässä välillä, mutta tekemällä "sääntöjä", että puhut vain hyvistä asioista, viet tietoisuuttasi ennemmin tai myöhemmin kohti hyvää. Ja uni yrittää rohkaista, että silloin elämän tapahtumat voivat helpommin ja nopeammin johtaa hyvän tapahtumiseen, parempaan elämäntilanteeseen ja lopulta onnellisuuteen. Uni ei moiti sinua masennuksesta, se vain rohkaisee ja kannustaa kulkemaan kohti valoisempia aikoja. Samalla se minusta vihjaa, ettet aavistakaan, kuinka pian kaikkeen on tulossa parempia muutoksia!   

Hämähäkki on muistaakseni joko Jungin tai Freudin tulkintojen mukaan jonkinlainen klassinen äiti-symboli unissa, tai muuten vain vahva feminiininen viesti. Ja se, että ne kulminoituivat tuon sinun naisopettajan myötä, kertoo, että kaipaat elämääsi äidillistä ohjausta ja huolenpitoa. Onko omassa äitisuhteessasi jotain, mikä saa sinut pelkäämään tai tuntemaan paniikkia joskus? Tai ahdistaako aikuisuus, itsenäistyminen ja se. ettei äidiltä voi enää pyytää apua ihan kaikkeen? Pahoitteluni, mikäli nämä kysymykset menivät liian kauaskantoisiksi.

Naisilla suhde äitiin kulminoituu mielestäni myöhemmällä aikuisiällä jotenkin myös suhteeseen omaa itseänsä ja omaa naiseutta kohtaan. Jos oma äiti on kohdellut jotenkin huonosti lapsena, sitä saa itsetunto-ongelmien kanssa vähän painia sitten aikuisena, varsinkin jos tulee omia lapsia myöhemmin. Muista söpö, että sinulla on täysi oikeus olla juuri sellainen kuin olet. Sanoi siihen kuka mitä hyvänsä, sinulla on samanlainen oikeus olla elämässäsi onnellinen sekä pyrkiä onnellisuuteen, kuin kenellä tahansa muullakin.   

Opettajan käyttäytyminen unessa hämähäkkien kanssa, siitä minulla tuli mieleen yhdellä sanalla sanottuna: Rohkeus. Että siis hänen uskomaton rohkeus unessasi herätti sinussa pelon, paniikin ja kauhun tunteita. Kehottaisin miettimään, että milloin sinä olet ollut rohkea? Mikä on mielestäsi rohkein tekosi koko elämäsi aikana? Ei ole pakko tänne kertoa, mutta se, että löydät rohkeuden puolia itsestäsi veisi sinut ennen pitkää kohti vahvempaa ja itsevarmempaa olemusta. Tulet huomaamaan, että harvoja asioita elämässä kannattaa pelätä, jos asiat ovat aivan hyvin. Ja ehkä voit saavuttaa samanlaisen olemuksen, kuin tällä naisella oli: Rakastavan, mutta Vahvan??   

Loppu-unen joki voi kuvastaa elämän kulkua, tyyliin "elämän vesi, joka vie ja johdattaa". Juuri tämä enne lopussa on todella hyvä, se viestii, että kuljet kohti parempaa suuntaa. Valkoiset kukat minusta ovat hyvä enne myöskin. Ne viestivät viattomuudesta ja puhtaudesta, nämä piirteet sinussa varmasti ovat tavalla tai toisella hallitsevia? Ja valkoinen on myös uuden alun väri, kuin tyhjä taulu tai kirjan ensimmäinen sivu.

Levollisuus, turvallisuus ja harmonia. Rakkaus hyvässä seurassa. 

Voisin kertoa, että mulla alkaa jo nuo transiittien energiat helpottaa.

Huomenna mukava työhaastattelu.  Saa väkisinkin hymyilemään...

Jännää, että kun pluto heitti transiitin päälle, alkoi kaikki helpottua. Olen näköjään parempi pluton kantaja kuin uranuksen... 
Ei vaiskaan, mutta kaikessa häijyydessäni ja pirullisuudessani osaan nyt hetken levähtää ja nauttia ja olla onnellinen. Edes vähän, edes hetken.   

nikki, sori olen nyt taas vasta herännyt tänne uudestaan, pienen tauon jälkeen... 

Juu, onhan mulla se Jupiterin transitoiminen avannut kielenkantoja ja kaikenlaista yllättävää positiivista alkanut tapahtua. Sitä kyllä on terävöittänyt uranuksen ja pluton transiitit,
eli suoraa tekstiä tulee välillä,
on negatiivista ja kokonaisvaltaisen radikaalia elämänmuutosta ollut myös.

Mutta nikki, sun kanssa ollaan puhuttu kai aiemmin siitä, kuinka mun nousuakselissa on jatkuvasti vaikuttamassa ne  ja  nousujouskari. No itseasiassa tarkistin asiaa tässä, molemmat taitavat olla Rx, mut se Jupiter on niistä lähempänä ascia. Ja huone 12, uranus puolestaan huone 1.

Jotenkin sen Jupiterin kyljessä kulkeminen on kaikin tavoin auttanut elämässäni, vaikka paljon on vaikeuksia ollutkin. Joku sanoi täällä aiemmin et nimenomaan huoneen 12 Jupiter olis ikään kuin pelastava suojelusenkeli mukana pahoissa paikoissa. En kiistä yhtään, voi hyvinkin olla!   

Mutta hyvää tuuria tärkeissä kysymyksissä se on vähintään tuonut. Sitten nyt kun jupiter alkoi transitoimaan tänä keväänä, kyllä minuu on viety ja kosiskeltu kaikenlaisilta ihme tahoilta... Aivan uusia ulottuvuuksia on tullut, usein harkitsen vähäsen ennen kuin lähden ihan mihin tahansa mukaan. 

Kiitos nikki, transiiteista tajuat kyllä todella hyvin.  Och mitt språk är ju finska, jag måste bara leva med många svenskspråkiga hela tiden, inte gör det någonting ändå, tvärtom. 

Eikös se klassinen tulkinta sanokin, että

MIELI JA RUUMIS JA SIELU

olisivat aina harmoniassa keskenään, kolminaisessa tasapainossa, jolloin elämä on vakaampaa, ehkä jopa onnellisempaa.

Vaikka tämä keskustelu koskettaakin sitä sielua / sielukkuutta,
on muistettava että meillä on ruumis kannettavana niin kauan kuin tällä maapallolla vielä elämme.
Kukaan ei voi siis kiistää puhtaasti ruumiillistuneita tarpeita. kuten peseytymistä, ruokaa, vaatteita, lepoa, lämpöä, juomaa, läheisyyden kaipuuta, fyysistä terveyttä vs. sairauksia, seksuaalisia mielitekoja jne.

osa tarpeista on välttämättömiä, osa toisarvoisempia.

En nyt tiedä miksi, mutta tekipähän vain mieli sanoa tämä kommentti tähän väliin. Välillä siis se "ruumiillinen tahto" ei ehkä ole pahasta, koska esim ilman ruokaa ja juomaa emme elä. 

Muistakaa rakastaa tarpeeksi myös itseänne, ja tietysti muita. 

Hei, pakko puuttua tähän papakeskusteluun! Nuo papaluokkien kuvailut meni päin mäntyä! Mulla on ollut papa -luokka 3 ja ihan ilman mitään leikkauksia sun muita operaatioita muuttu noin vuodessa takas ykköseen ja ykkönenhän viittaa lähinnä emättimen bakteerikannan epätasapainoon, johtuu usein sperman ja emättimen nesteiden yhteensopimattomuudesta/emätin ärtyy spermasta (bakteeritulehdus) ja joo tuo luokka 3 johtu mulla sukupuolitaudista (kondylooma)..yhden virheen tein 23-vuotiaana ja siitä kyllä sai maksaa, tosin ite laitoin kumin mutta äijäpä oli napannut sen pois kesken kaiken (kännissä oltiin joo kummatkin). Käsittääkseni tuo papa-luokka 0 on melko harvinainen yli 20-vuotiailla naisilla, joilla on ollut suht "normaali" keskiverto suomalaisnaisen seksielämä..

Tosi hyvä, että joku tietää nämä paremmin kuin minä. Ei se niin kamalalta kuulostakaan siis, jos on 1- tai 2-tyyppiä ollu. Se lähti aikoinaan pois, joten tod näk on juuri tuota mitä 1-tyypistä sanoit.

Kääk, menee vähän hermot ihmisiin, joilla on liikaa odotuksia meitsin suhteen. Luovat paineita, odottavat jotain ihan käsittämätöntä, mitä ei ikinä tuu tapahtumaan, jos minulta kysytään... No, aivan sama, se on niiden ongelma! 

Eikä minulla ole ikinä Hiviä ollut, jos jollekulle se fiilis tuosta jäi. Testattu on, tuhanteen kertaan jo kohta. Eipä oo testitkään mitään hääviä toimintaa.

Papa-ongelmia oli, otin ne raskaasti, mut ajattelin, että elossa oon silti ja ei elämästä selviä hengissä. 

Mut aina voi itseään muuttaa, edes yrittää seur kerralla tehä paremmin asiat.

Jos mua nyt mikään ärsyttäis tänään, on se, kuinka tuntemattomat juoruaa ja paheksuu vaikkei mitään mistään tiedä. Ulkonäkö jo riittää paheksumiseen, epätodet juorut jne. Köyhää ja lapsellista toimintaa. 

soma, kiitos yv:stä
Koeta jaksaa, minä vastaan paremmalla ajalla sitten.

Noista papa-muutoksista, mikä aste? ykkönen kakkonen vaiko kolmonen?

Ykkösestä, käsittääkseni kakkosestakin voi vielä toipua, ykkönen voi ajan kanssa mennä ihan ilman mitään toimenpiteitä. Kolmonen taitaa jo olla syöpää.   

nyt tyttö kortsuja käyttöön ihan joka ikinen kerta, ei muu auta! Tiedän tismalleen, miltä sen kuuleminen tuntuu, mutta et luultavasti kuole siihen, sekä saatat saada vielä suht "normit" paperit ajan myötä! Ei se ihan sama sentään oo ku joku HIV. Kannattaa kaikki muukin nyt samalla testata, ettei oo mitään muuta. 

Tsemppiä, ole vahvana pikkari! 

[EI!]

Höh, toivottavasti paranette pian! Flunssanpoistoenergiaa kipeille.

Mulla on sellanen olo, että pyydän taas kohta pahoja lääkkeitä lääkäriltä, että saisin pään sekaisin ja itseni pois tästä maailmasta edes hetkeksi. Jotenkin taas liusuin tähän, vaikka olen vannonut, etten syö enää tarpeettomia lääkkeitä. Sillä pienellä pillerillä vaan saa kaikki huolet niin nopeasti pois, alta tunnin. Mitenpä sitä vois vastustaa?

Apua voi saada muutenkin kuin maallisin keinoin. Hiljenny ja pyydä apua, et ole yksin. 

Oon hiljentynyt ja pyytänyt, epätoivoisesti yrittänyt rauhoittua yrttienkin avulla ja koittanut puhua, ottaa yhteyttä enkeleihin tai oppaaseen/oppaisiin. Mies ehdottaa aina välillä, että tekisin jonkun ohjatun meditaation, mutta joku minun sisälläni huutaa heti EI! jos harkitsenkaan sellaista. Mitähän sekin tarkoittaa? Alkaa melkein tehdä pahaa jos mietinkään maadoitusta tai muita itsehoitoja.

Epätoivopäivät ovat vaan niin kamalia. Tästä piti tulla hyvä päivä, kun meidän piti lähteä käymään Bauhausisa ja Tiimarissa ostamassa kasveja ja helmiä. En päässyt lähtemään, kun paniikki ja ahdistus esti ja jouduinkin turvautumaan unilääkkeeseen, että rauhoittuisin.

Ehkä sitten jos ei omat voimat enää kanna, ihan yksin yrittää, voi turvautua toisten apuun. Eli ystävä, kaveri, sukulainen, omat vanhemmat, isovanhemmat, tai tuntemattomat ammattiauttajat. Ja netistä voi katsoa kanssa vaikka keskustelupalsoilla juttuja, omaiset mielenterveystyön yhdisty, sieltä linkkejä, ahdistukseen tai masennukseen liittyviä linkkejä jne jne.

ITSEMURHA EI OLE RATKAISU, SE TUO SURUN VAIN KAIKILLE. JA PYSYVÄSTI, JOS SE ONNISTUU. 

Muistakaa, että aina on joku, jolla on kuviot vielä huonommin. Miettikääpä vaikka köyhyyttä, nälänhätää, ihmiskauppaa, kuolemaan johtavia sairauksia, toisten ihmisten kuolemaa jne. Kaikesta selviää vahvalla uskolla! 

Miettikää vaikka masennuksen ja ahdistuksen keskellä unelmia, toiveita, haaveita. Jokaisella on omansa. Pieni haaveilu tekee joskus terää.   

Tai voi myös miettiä oman elämäsi kauneimpia tai onnellisimpia muistoja tähän mennessä. Milloin tulit hyvin onnelliseksi jostain asiasta? Miltä silloin tuntui? Palaa aikamatkan omaisesti hetkeksi takaisin ssiihen aikaan ja paikkaan. Mikä paikka maailmassaa on sinulle kaunein ja turvallisin? Voisitko aina ahdistuksen keskellä palata takaisin ajatuksissasi sinne?? Rakastakaa itseänne myös., olkaa itsellenne armollisia. 

Soma mun kone on aika huono, mutta oletko saanut yksityisviestejä multa? Toivon täydestä sydämestäni parempaa oloa sinulle! Kirjoitan lisää yv:itä, en vain ole varma nyt, että ovatko menneet perille...

Koita mennä vaikka ulos, on ainakin meillä päin tosi hyvät ilmat (minähän en tiedä eikä tarvitse välttämättä tietää missä Suomen maan kolkassa asut...) 

Tai jos keksit muuta mieluisaa tekemistä, vaikka käsitöitä, piirtää, lukea, kuunnella musaa tms.

jokaisella on ne omat mielenkiinnon kohteet, jotka vie negatiiviset ajatukset paremmin niihin positiivisempiin, vaikka olis kuinka vaikeata tai ahdistavaa tahansa... Yrittää voi aina löytää näitä kanavia, jos vaan pahan olon keskellä pystyy.

vointeja! 

Violette,

kuulostaa siltä, että jotkin persoonasi eri puolet ovat ristiriidassa toisiinsa. Joko sinulla puskee vanhat muistot lapsuudestasi pintaan, tai sitten on jotain kätkettyä vihaa muita tai itseäsi kohtaan, jota et uskalla tai voi päästää ilmoille.

Pyri valvetilassa mietiskelemään ja meditoimaan painajaisesi siihen kuntoon, että miten selviydyt, mitä tapahtuu seuraavaksi, miten haluat unien päättyvän jne. Sitten pyydä ennen nukahtamistasi "toive", että näet samasta aiheesta omien toiveidesi mukaan unta. Ja sitten selviydyt juuri meditoimallasi tavalla siitä, ehkä. Tai saatat nähdä jotain mieluisampaa unta. 

Se on hyvä, jos elämänvaiheesi on mieluisa. Pidä kiinni siitä, olivatpa unet mitä hyvänsä... 

Äitienpäivä ja oman äidin rauhallinen sekä viisas seura, mitä nyt välillä kiukutteleepi pikku asioista, mutta tavallaan aivan söpöä se vaan on...   

illalla grillataan, kesäkelit parhaimmillaan jo alkoivat..     

Pomille "tulkinta":

Olit aliupseeri reservissä, jonkin sodan aikana. Ikävöit perhettäsi, kihlattua joka oli aivan kuin Marilyn Monroen kaksoisolento.
Mies kohteli naistaan kuin kukkaa kämmenellä, hän oli onnellinen ennen sotaa. Hänen mielestään oma nainen oli maailman kaunein, taitavin ja ihanin, oma Marilyn (aika on täytynyt olla siis 1900-luvulla, jos hän oli tietoinen Marilynistä)... 
Tarina päättyi kuitenkin sotatantereelle, kun vihollinen oli väärän puskan taakse asettanut miinan. Marilyn-nainen sai suruviestin,  mutta rakkaus häneen kestää ehkäpä seuraaviinkin elämiin, oli sukupuoliroolit sitten miten hyvänsä tuon elämän jälkeen...     

Minä en enää pyydä tulkintaa, jos periaate oli se, että vain yhden kerran saa pyytää. Uskon silti itse, että elettyjä elämiä täytyy olla satoja, ellei tuhansia, koska maapallomme on ollut olemassa älyttömän kauan ja koko universumi vielä pidempään... Keskustelu jatkukoot.