https://cosmic.starseeds.space/w/g2SqztSi97F9HFDNMZvS26

Tämä haastattelu tehty Hengen ja Tiedon messuilla 2023.

Aiheena: Tähteläisten (sekä valotyöntekijöiden) työt tässä ajassa sekä tulevassa
Haastateltavana: Kalevi Riikonen
Haastattelija: Koo Kosminen

Päätin kirjoittaa jatkoa tähän aloittamaani keskusteluun näin vuosien päästä avatakseni taustoja ja nykytilannetta lisää.

Tämä ystäväni sitten possessoitui - arkisittain sanoen 'sairastui psykopatiaan'.
Valitsi pimeyden polun joka kutsui häntä enemmän.

Kuten kerroin aiemmin, hän odotti suuresti 2012:lle kerrottuja tapahtumia ja kun niitä ei tullut, hän palasi entiseen - vasemman käden polun kulkijaksi.

Hän oli nimittäin pitkän aikaa ollut vasemman käden polun kulkija.

2012 vuoden lähestyessä hän tutustui ra-materiaaleihin sekä Suomennettuihin yhden laki teoksiin joista hullaantui niin että alkoi puhua rakkaudesta ja muutoksesta.
Hän ihmisenä muuttuikin niinä aikoina - aivan erilaiseksi - rakkaudellisemmaksi ja lempeäksi (pidin tästä muutoksesta).

Kaikki (ilmeisesti?) oli hänen osalta näytelmää ja roolia joka purkautui sitten kun vuoden 2012 lopussa ei tullut ufoja taivaalta ja hänen suuresti odottamia tapahtumia.

Kaiken suuren valaistumisen ja muutoksen piti tapahtua heti tuolloin, näin hän odotti tapahtuvaksi.

Varjotöitä sekä itsereflektiota hän piti heikkojen puheina, eikä tahtonut ymmärtää kun selitin että muutos on sisäinen ja lähtee sieltä.

Minun olis pitänyt tajuta jo tuolloin varoituksien merkit, mutta tahdoin sinisilmäisenä uskoa parempaan.

Näin jälkeenpäin olen tajunnut että hän piti aika hyvin kulisseja kunnossa siitä että olisi valon kulkija.
Mietinkin, miten niin kauan vasemman käden polkua kulkenut voisi noin vain vaihtaa todellisen pyytettömän  & ehdottoman rakkauden polulle.

Jostain syystä kuitenkin pidin ajatuksesta koska ehkäpä itsekkin tahdoin uskoa 'nopeisiin ihmeisiin' kun näinä viime vuosikymmeninä kehitys on oikeastikin kiihtynyt nopeammaksi.

Ystävääni rakastan edelleen, mutta tekemisissä en ole voinut olla enää 2015 vuoden jälkeen.

Hän jäi tuolloin kiinni erittäin alhaisesta toiminnasta.
 
Edelleen kunnioitan sitä muistoa jota hän joskus oli (ainakin hetken aikaa).
Ehkä se kaikki oli näytelmää sitten.

Toivon että jonain päivänä hän uskaltaa vielä aloittaa työt itsensä kanssa, eikä odota pelastusta ulkoisen kautta.

Tämä ei ole kirjavinkki vaan linkkivinkki, jos meni väärään kategoriaan niin mode varmaan siirtänee oikeaan. 

Eli, tervetuloa #starseeds kanavalle juttelemaan. Tiedät jos kuulut joukkoon.
Pääset paikalle http://starseeds.space/ osoitteesta

Tervetuloa! 

Miten saan sen kuvan että olet vain surullinen siitä että olet menettänyt yhden hengellisen kaverin joka päätti ottaa etäisyyttä ja kenties miettii omia asioita, omassa tahdissa.

Oletko muuten koskaan suoraan kysynyt häneltä että mitä hänelle on tapahtunut?

En ole pienestä porukastamme ainoa joka on asiaa miettinyt. Ainoa tosin joka kirjoitti asiasta nettiin ja kysyi mielipidettä muiltakin.
Kyllähän sen voin myöntää, että ikävä on vanhoja aikoja.

En ole kysynyt häneltä. Asia taitaa olla tabu.
Muutenkin saa kertoa itse sitten kun on valmis tai jos haluaa.

minulle tuli ensimmäisestä viestistäsi kuva että haet täältä foorumilta vahvistusta ajatuksillesi siitä, että ystäväsi on hukkateillä kun ei enää jaa kanssasi näkemyksiäsi. jos olin väärässä niin pyydän anteeksi töykeyttäni.

jos ystäväsi on ilmaissut ettei pidä oikeana henkisyytensä kaupallisia tapahtumia, niin hänellä luultavasti on pohjalla jokin oma näkemys asioista josta vaikenee seurassasi syystä tai toisesta.

En minä niin ole tarkoittanut. En todellakaan oleta tai ajattele että kaikkien pitäisi olla samasta muotista. Päinvastoin..!
Ihmetyttää miten edes saatoin antaa moisen kuvan. Ilmeisesti minulla on harjoiteltavaa vielä itseilmaisun kanssa.  

kuten olen ennenkin täällä foorumilla todennut, henkiseksi itseään tituleeraavat ihmiset tarvitsevat "taviksia" jotta voivat itse kokea olevansa henkisiä. se katsantotapa perustuu harhaan, jossa ihminen kuvittelee että hänen valitsemansa "henkinen" polku on se ainoa oikea, jota jokaisen tulisi hänen jäljessään kulkea. ja ne jotka poikkeavat tältä polulta, ovat eksyneitä, epähenkisiä.

Minusta ainakin jokaisella on oma polkunsa ja tätä tulee kunnioittaa. Se miksi tänne postasin, on hämmennys jota olen kokenut, kun tämä aiemmin toisella tavalla elänyt henkilö, on muuttanut suuntansa, kuten kerroin aloitusviestissä.

Luonnollisesti kunnioitan häntä, hänen polkuaan ja rakastan ystävänä edelleen.

Se että kaikki on yhtäkkiä "paskaa" ja viinaa menee huomattavan eri määrä verrattuna vanhaan voi liittyä opinto/työstressiin ja masentuneisuuteen, että pidä pikkasen silmällä kuitenkin jos voit. Avuksi kannattaa ajatella ihan maallisia keinoja hänelle.

Opintonsa hän on suorittanut jo ja siirtynyt työelämään.
Voihan se olla että sieltä sitä stressiä tulee. Asiakaspalvelutyötä. Omastakin kokemuksesta tiedän miten stressaavaa se välillä voi olla.

Kiitos näistä sanoista ja tuesta.

Jospa se henkisyys ei alunperinkään ollut hänellä "aitoa" vaan toistiko hän vain kirjoista ym. ulkoa oppimiaan ihanteita ja asioita eikä se henkisyys kuitenkaan ollut kovin syvällistä. Aluksi tulee se hurahdus jonka aikana olisi varmasti hyvä käsitellä ja pyöritellä kaikki omat vanhat ajatuksensa ja tomintatapansa ympäri ja läpi ja jotenkin kaivaa se oma todellinen minä esiin.

Tai voihan se olla että ystäväsi peitteli jotakin haavaa (esim. kateus elämässä menestyneitä ihmisiä kohtaan... sosiaalisesti, yhteiskunnallisesti, taloudellisesti) ja henkisyydellä yritti tukkia ja kieltää  halua menestyä myös itse kääntäen sen halveksunnaksi tyylillä "ihan tyhmää haalia mitään maan päällistä kun kaikki on vain harhaa" tms.

Tai ehkä hän säikähti jotain joka tuli vastaan tai nousi hänessä itsessään esille.

Tai hän luuli tulevansa kaikkitietäväkisi ja hienoja taitoja onaavaksi mestariksi mutta pettyi..

Jokatapauksessa jos kelkka kääntyi noin helposti, ehkä hän ei ollutkaan vielä valmis henkiselle tielle ja palaa sen pariin sitten kun on siihen kypsempi.

Varmaan kaikkein paras on antaa hänen jatkaa omaa tietään ja jatkaa ystävyyttä sillä tasolla mikä on molemmille mukavin.

Kiitos kirjoituksestasi.
Kun mietin asiaa, aloin muistamaan muutamia tapauksia joissa hän juurikin puhui asioita jotka oli lukenut (muttei kokenut/sisäistänyt).

Hän mm. odotti 21.12.2012 tapahtuvan jotain suurta ja ilmeisesti pettyi, kun niin hänestä ei tapahtunut.
Tämän päivämäärän jälkeen aloimme huomaamaan hänessa näitä muutoksia.
Yritin hänelle kertoa, että ennemmin kääntyisi katsomaan sisään, muttei hän ymmärtänyt mitä tarkoitin tällä.

Hän oli ennen tätä ihastunut mm. yhden laki teokseen, jonka oli lukenut Internetistä.

Oikein lämmintä ja mukavaa kesän alkua.

tai ehkä hänen henkisyytensä on kokenut muutoksen, ei new age ole ainoa vaihtoehto. jotain mikä on sinulle näkymättömissä, koska oletat että hengellisyys on messuilla kulkemista, alkoholittomuutta, uraa ilman intohimoa tekemäänsä työtä kohtaan jne jne

Hei,

Kiitos näkemyksestäsi.

Luonnollisestikaan yhteen tai vain muutamaan osa-alueeseen ei pidä jähmettyä.
En tiedä mistä sait käsityksen että minusta hengellisyys olisi rajoitettu noihin asioihin, sillä näin en koe.

Enemmänkin miten elämän lahjat ottaa vastaan ja miten elämänsä kanssa toimii?
En minäkään absolutisti ole, joskaan en samaan tapaan välitä ottaa alkoholia päivittäin.
Kyse ei ole hänellä ruokailun yhteydestä nautittavasta punkusta, vaan väkevistä kapakan sulkemiseen asti.

Ja messut/tapahtumat olivat vaan yksi esimerkki, johon pyysin häntä useasti mukaan, kun keskustelupiiristämme hän oli poistunut.

Hyvää kesän alkua.

Mitä rakkaalle ystävälleni tapahtui?

Aikaisemmin ystäväni oli hyvin läheinen.

Ennen (vuosia sitten) vietimme aikaa, miettien ja keskustellen ihmisyydestä, henkisyydestä, rakkaasta planeetastamme ja yleensä rakkaudesta.
Hän opetti minulle mm. itsensä rakastamisen tärkeyttä. Yksinkertaisin sanoin ja esimerkein.

Sitten tapahtui jotain, hänen kanssaan tapaamiset ja keskustelut alkoivat vähenemään radikaalisti ja hän alkoi vaikuttamaan kiireiseltä ja/tai välttelevältä.
Hänen kaverinsa vaihtuivat, hän ei ollut enää tekemisissä minun tai meidän pienen kaveripiirin kanssa.

Hän unohti jotenkin todellisen arvonsa.
Hän alkoi perustamaan ja rakentamaan arvoansa sekä identiteettiänsä insinöörikoulutukselleen ja myöhemmin työlleen.

Hän saattoi perustella paljonkin, miksi hän on arvokas ja tärkeä ihminen, koska hänellä on tietynlainen koulutus.
Ennen hän ymmärsi että arvokkuus ei ole sidonnainen tämän kolmannen ulottuvuuden maallisiin arvoihin.
Nykyään taas hän elää näiden arvojen mukaan.

Henkisistä asioista hän ei enää keskustele, vaivaantuu jos yrittää puhua, tai kysyä varovastikin, että mitä ystävyyssuhteellemme tapahtui?

Olen viime vuosien mittaan yrittänyt kysyä häntä useasti mukaan erilaisiin henkisiin tapahtumiin (kosmiset parapäivät, yms.).
Hän ei ole suostunut lähtemään ja on perustellut asiaa sillä, että jos kyseessä on oikeasti henkinen tapahtuma, niin sen ei kuulu maksaa yhtään mitään.
Yritin kysyä häneltä, että kuka sitten maksaa luentoja pitävien ihmisten matkat, paikan vuokran, näytteilleasettelukulut, yms, mutta tähän hän ei osannut vastata.

Hänen puheistaan päättelin hänen ajattelevan että "universumin pitäisi hoitaa kyseiset maksut mikäli kyseessä on oikeasti henkinen tapahtuma" .
Olen myös sanonut hänelle, että voin maksaa hänen pääsylippunsa tälläisiin tapahtumiin. Silti ei ole kiinnostanut.

Minusta on tuntunut että hän on henkisellä kehityksellä taantunut siitä mitä oli. Hän keskittyy kovin paljon hyvän ja pahan näkemiseen erikseen.
Aikaisemmin dualismin luonteen ymmärtäminen ei ollut hänelle ongelma. Nyt hän ei ymmärrä koko asiaa enään, vaan juuri erottelee asiat hyviksi tai pahoiksi.

Jutut hänellä pyörivät kovasti negatiivisuuden puolella, eikä hän käsitä tätäkään enään. Asioista on hänestä tullut "paskaa".
Yritin vihjata hänelle, että jos näet tuollaista ympärilläsi, miten voit sisältä? Hän ei ymmärtänyt mitä tarkoitin.
Ennen hänen itseilmaisu oli huomattavasti luovempaa sekä rakkaudellisempaa.

En käsitä mitä on tapahtunut. Asiasta ei voi puhua ja en ole ainoa ihminen joka asian on huomannut.
Hän on alkanut käyttämään myös alkoholia enemmän ja keskittymään elämässä enemmän ns. proosallisiin iloihin.

Minua hämmentää tämä kaikki, koska yhteytemme oli niin hyvä aikaisemmin. Nyt värähtely tuntuu muuttuneen.
Minulla ei ole paljon näitä henkisen puolen kavereita, niin yhdenkin menetys riipaisee.

Mitä minun tulisi tehdä vai ollako tekemättä mitään?
Ajatus on, että hyväksyn asian, koska keskustelut eivät tuota tulosta. Jokaisella kun kumminkin on oma polkunsa.

ps. olen käsittänyt, että kun henkiselle tielle lähdetään ja portit avataan, ei paluuta enää ole.
Silti ystäväni toiminta vaikuttaa aivan toiselta. Vai höynäyttääkö hän itseään ja muita?