Tervehdys Elektra,
Ja kiitos selvennyksistä
Pari kommenttia vielä lisäisin :
On olemassa oikopolku: se, että toteutamme tietoisesti korkeampaa tarkoitusta egojemme pyristelyistä huolimatta.
Hhmmm. Tämä ei ole oikopolku, vaan polku, joka vie oman aikansa.
Tällä planeetalla sitä ei ole kuitenkaan voitu tehdä täysipainoisesti, koska on sotkeuduttu harhoihin niin syvälle.
Olen samaa mieltä.
Näin ollen saamme kollektiivisesti lisäenergiaa vuodatettuna, että voimme toteuttaa tätä ns. ylösnousemusprosessia, ettemme jää riippana koko universumin ylösnousemusprosessin jarruksi.
Tästä en voi sanoa mitään, koska minulla ei ole siitä kokemusta. Miten tuo on sinulle todeksi tullut?
Ihmiskuntana olemme monenkirjavaa joukkoa, osa on vielä nuoria sieluja ja osa kypsiä. Näin ollen tänne on nyt inkarnoituneena ihmiskunnan historiassa tähän mennessä suurin joukko vanhoja sieluja, sekä myöskin kosmisia sieluja, joista osa ei ole lainkaan telluksen karmankierrossa mukana, vaan ovat tulleet vapaaehtoisjoukkoina nostamassa planeetan ja koko ihmiskunnan värähtelytasoa.
Kumarran kiitollisena oman Opettajani edessä.
Kumarran kiitollisena kaikkien Mestareiden edessä.
Planeetan kollektiivienergiat ovat tiheät, ja moni ei välttämättä heti muista alkuperäänsä ja tehtäväänsä (ainakin Keho on tainnut omasta puolestaan tämän avoimesti tilittää) - siksi ei ole tarkoituksenmukaista, että se muistuu mieleen "kaikessa rauhassa", kuten joskus menneinä vuosikymmeninä olisi voinut asian tehdä. Nyt siihen ei ole enää aikaa. Me tarvitsemme näitä muistutuksia, muistuttajia, sisäänrakennettujen koodeksiemme avaajia nyt enemmän ja enemmän. Osa muistutuksista limittyy sellaisiinkin yhteyksiin, joita me emme välttämättä koe omiksemme, mutta jotka ovat jollekkin toiselle ominaisia. Ja jokainen tilanne, jossa jonkin sielun todellinen muistikoodi alkaa avatua on siunauksellinen.
En muista kotiani, mistä olen tullut.
En tiedä mihin olen menossa.
En tunnista edes tätä kallisarvoista hetkeä, joka on ovi kotiini.
En tarkoita, että pitäisi odottaa tai muistella "kaikessa rauhassa". Päämäärä on asetettava ja pidettävä se mielessä jatkuvasti. Ja tehtävä työtä myötätunnon ja rakkauden kasvattamiseksi sydämessään.
Itse kukin olemme sopineet ennen tänne "unholaan" tuloa, miten muistutamme itseämme alkuperästämme. Mutta ajan ollessa näinkin kypsä, voi käydä niin, että polullemme saatetaan se avain heittää aiemmin, kuin alunperin ajattelimmekaan.
Olen onnellinen, jos polulleni avain heitetään. En voi sitä kuitenkaan jäädä odottamaan, vaan jatkan etenemistäni, vaikkakin etanan vauhdilla ja välillä sivuaskelin ...
Arvostan näitä viestejä, kuten Kehon ja monien muidenkin kanavoijien sanomia paljon. Kaikki ei avaudu kaikille, mutta meillä on vapaa tahto sekä sen lisäksi vastuu punnita sanomat sisimmässämme. Kaikki, joka vie eteenpäin elämää oikealla tavalla rakentavasti, on hyväksi meille
Olen myös kiitollinen, että on olemassa tällaisia foorumeja, joilla voi ajatuksia vaihtaa.
Sydämellistä päivän jatkoa,
Veljenne Dharmassa