Tässä yksi päivä lähetin pyynnön että siskoni voisi tulla minua "tapaamaan" tai vain ilmoittaa olemassaolostaan. (Sisko on kuollut 25 vuotta sitten).

Tänään tulin kotiin ja tuulikaapin ovi oli auki niinkuin ennenkin. Väsytti ja menin nukkumaan. Näin kummallista unta lyhyehkön ajan sisällä.

Kun heräsin niin  tuulikaapin ovi oli kiinni! Kukaan ei ole käynyt ja asun yksin.

Sitten huomasin että mikä kajastaa makuuhuoneestani. Yövalo paloi. En ikinä jätä sitä päälle niinkuin en mitään muitakaan valoja.

Illan tullessa katsoin ulkovarastoon päin ikkunasta. Ihmettelin että miksi siellä valot palaa. Luulin että isä siellä on käymässä kun kuulin olevinaan jotain auton ääntä. Tuntia myöhemmin uteliaisuus voitti.

Takapihalla ei ollut autoa. Tallin ovet olivat lukossa ja valot paloivat. Aamulla olin käynyt siellä ja varmasti sammuttanut ne. Iltapäivälläkään ne eivät palaneet. Sinne ei pääse kukaan ellei ole avaimia, ovet lukossa aina.

Koko illan on ollut jännä kihelmöivä tunne. Niinkuin en olisi yksin. Mutta tuntuu hyvältä. Siskon kuolemasta on muuten aika lailla tasan 25 vuotta näinä päivinä.

Joskus viime joulukuun aikana näin unta siskostani joka on kuollut aikaa sitten.

Hän käveli pitkässä valkoisessa kaavussa valkoiseen autoon ja ajoi pois. Tulin toisella autolla vastaan ja meinasin lähteä tapaamaan häntä.
Mutta kun käännyin niin siskon ajama auto oli kadonnut. Telepaattinen viesti sanoi että hän on jossain mökillä, n. 50 km päässä jo. Samalla autoni muuttui polkupyöräksi ja tie vaikeaksi kulkea, umpihanki on pyörällä hankala ajaa. Käännyin takaisin.

Autossa millä hän ajoi oli osia millä oli tarkoitus korjata traktoria mikä oli jossain tallissa. Maassa oli paljon lunta ja oli kylmää.

Niin tai näin, vajaa kolme kuukautta tästä unesta siskoni kummisetä kuoli vähän yllättäen. Hautajaispäivänäkin oli täysi talvi ja oli kylmä. Ja hän oli maanviljelijä, siksi kai traktori mitä aikomus korjata.
Ja aina kun näitä nähnyt olen niin valkoinen on silmiinpistävässä roolissa.

Ja muistan nämä hyvin yksityiskohtaisesti ja se tunne että tämä on jotain muuta kun uni. Näitä on tapahtunut vuosien varrella aika monta.

Heippa.

Parisuhdeasioihin haluaisin jotain tietoa.

"Jonkun teistä täytyy kuolla."

Sanoi unessani mies jonka silmät seisoivat päässä kun huumeen vaikutuksen alla. Osoitti samalla mustalla pistoolilla minua.

Paikalla oli myös isäni ja hänen naapurinsa, mutta ei se mies niistä kiinnostunut ollut. Yhtäkkiä sain rohkeuden puuskan ja liikahdin nopeasti miestä kohti. Ase liikahti, mutta epäröi kuitenkin niin kauan että pääsin aseeseen kiinni.

Tuntui että siinä aseessa oli jotain vikaa kun se ei ampunutkaan. Ja kun pääsin kiinni aseeseen niin tiesin että olen paljon vahvempi ja saan kammettua aseen itselleni.

Mutta heräsin sitä ennen.......

Viime yönä alkoi sota.

Olin kotitalossani, ikkunan sisältä katselin kun korkealla taivaalla lensi matkustajalentokone johon osui ohjus. Se putosi suoraan taloani päin. Se hajosi pitkin pihaa, mutta ei osunut taloon. Palasia jäi seinän viereen.

Taivaanranta näkyi keltaisena ja punaisena, kaikki oli tulessa kauempana. Mutta jotenkin tuli se tunne että sisällä olen turvassa vaikka kauhea ahdistus oli päällimmäisenä mielessä.

Olen nähnyt vastaavanlaisen unen ennenkin, mikä on harvinaista. Yleensä unissani asiat eivät toistu.

Kyllä oli valtava helpotus herätä omasta sängystä eikä sotaa ollutkaan.

Sotatunne tuli pään sisäisenä asiana, ei sitä missään kerrottu. Se alkoi vain, yhtäkkiä.

Totuus ei pala tulessakaan.
Onko sinulla salattavaa?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aletheia_(mytologia)

Asteroidi 259 Aletheia nyt 26 

On salattavaa, omille sukulaisilleni en voi kertoa asioitani liikaa, ne vääristellään ja tuomitaan muuten. Hankalaa kun joutuu miettimään sanomisensa, toisille voi kertoa asioistaan ja toisille ei. Ihmiset millä ei ole omaa elämää, elävät sitten toisien omia......Ja tätä salailua on pakko jatkaa.

Olipas herätys.

Viime yönä näin unta missä tein uunin pesään tulta, puukasa alkoi palaa iloisesti. Yhtäkkiä huomasin että liekkien keskellä on iso rotta, ja sillä pieniä poikasia neljä kappaletta. Menin neuvottomaksi, mietin että kuinka ne voisi pelastaa.

Yhtäkkiä paikalle ryntäsi kissa joka syöksähti palavaan puukasaan ja koitti pyydystää rotan. Ei onnistunut, hyppäsi pois, ja liekit eivät vaikuttaneet kissaan millään tavalla! Kissa hyppäsi sinne vielä toisenkin kerran ja sama vaikutus, tuli ei vaikuttanut kissaan mitenkään.

Sen jälkeen liekkien keskellä näkyi kun rotta paloi jo pahasti, vääntelehti ja voimat näyttivät alkavan loppua. Sain lopuksi vedettyä sen pois tulesta, se eli vielä. Koitin äkkiä etsiä jotain halkoa millä voisin lopettaa sen, mutta vain ihan pieniä puita sattui käteen. Yhtäkkiä se hyökkäsi päälleni, otti hampaillaan kiinni oikeasta jalastani, mutta sai vain housujen kulmasta kiinni ja vajosi takaisin maahan.

Siinä vaiheessa riitti tämä unennäkö ja heräsin omasta sängystäni, sydän hakkasi kyllä siihen malliin ettei uni heti tullut.

Kiitos Emine.

En huomannutkaan tuota symboliikkaa.

Vaikka isoäiti toisinaan sietämätön onkin niin meillä on jokin kumma juttu mikä vetää aina käymään sen luona joka viikko.

Hei.

Ihan yleisesti että mitä työkuvioon, vaikka vakituinen paikka niin silti epävarmuutta tunnen. Ihan hyvä olla mutta kun vain tuntuu ristiriitaiselta olla siellä.

Ja tottakai ihmissuhdeasiat, täysin pysähtyneeltä tuntuvat, ovat olleet jo pitkän aikaa. Aivan kun toistuvasti tekisin asiat väärin.

Aivan lyhyesti eilen aamupäivästä nukahdin ja mitä näinkään.

Menin isoäitini luo käymään, unessa oli kevään tai kesän aika. Taloon kulkee ulkona portaat. Isoäiti istui portailla selkä seinää vasten ja oli ihan valkoinen, huomasin että aurinko paistoi tasan hänen kohtaansa, huikaisevalla kirkkaudella, minuun ei sama valo yltänyt vaikka ääressä olin.

Isoäiti vaikutti pienentyneen, yritti puhua kovasti mutta korviini tuli vain etäistä muminaa. Vaikka oli siinä niin vaikutti kun olisi ollut muualla. Ja se aurinko, kuin monen tuhannen watin lamppu se paistoi häneen.

Olen nähnyt unia ennenkin huikaisevaan auringonpaisteeseen liittyen ja silloin ne ovat tienneet kuolemaa. Isoäiti on ihan kunnossa vielä mutta vanha jo ja elämän murtumisen pienet merkit ovat tulleet. Olisiko tämä jokin varautuminen tulevaan.

Tämä uni jäi kummittelemaan mieleen, koko eilispäivän ja tänäänkin se on ollut mielessä. Tuli niin arvaamatta, harvoin ovat unet jääneet viime aikoina muistiin.

Suurkiitos jälleen t.touhula!

Nyt ymmärrän itsekin paremmin unen merkitystä kun selitit asioita.

Mitään mieleenpainuvaa unta en ole aikoihin nähnyt mutta tuo oli niin kummallinen ja jäi mieleen niin oli aivan pakko kirjoittaa se sanoiksi.

Viime yönä merkillistä unta pitkästä aikaa.

Ajoin jollakin auton tapaisella, ikään kun olisin vain istunut mutta ympärillä ei ollut mitään. Tie oli pitkä ja viivasuora, reunoilla oli niin upeaa maisemaa mitä ei kyllä maan päältä löydy, se värien uskomaton kylläisyys teki vaikutuksen.

Maisema oli jostain unesta ennestään tuttua, mutta oli outo olo silti. Jokin turvallinen tunne tuli siitä, kun pääni sisälle tuli tieto että taskussasi on kartta ja olet oikealla tiellä, väärin ei voi mennä.

Sitten tuli silta ja ääretön meri ympärillä, kauan kestäneen ylityksen jälkeen olin pienen kahvilan tapaisen luona. Kahvia tarjottiin, ja suorastaan käskettiin ottaa jokin leivos, sanottiin että parempaa et maan päällä ikinä saa.

Sitten heräsin. Pikku omituisuutena minä, joka herään herkästi pieneenkin risahdukseen, olin nukkunut niin sikeästi että puhelin jossa äänet päällä ja oli ihan vierellä, olin saanut ystävältä lukuisan määrän viestejä, en ollut kuullut ollenkaan. Siellä unen maailmassa oli vain niin hyvä olla, aivan koko päivän olen vaalinut sen maiseman muistoa, siellä oli niin ihanan rauhallista.

Myönnetään, en ole ollut kovin iloisin mielin kiinni elämässä viime aikoina, nyt taas tuntuu toistaiseksi paremmalta.
 

Miltä tulevaisuus näyttää syksyn ja loppuvuoden osalta näin yleensä.

Kiitos paljon sinulle t.touhula vastauksestasi.

Todellakin energiat tuntuu olevan vähissä ja on solmukohtia mitä en vain tahdo saada millään ratkaistua.

Mutta yritän parhaani.

Viime yönä näin unta että olin lapsuuteni kotitalossani missä nykyään serkkuni asuu. Ulkorakennuksen seinä on punainen. Maassa oli iso risti mikä piti maalata myös punaiseksi ja kiinnittää seinään.

Olin maalannut ristin viisi kertaa ja aina vain tuntui että maalauksen laatu ei kelvannut. Risti piti viedä tikkailla korkealle ylös seinään, oli painava ja lisäksi minulla on korkeanpaikankammo joka alkaa jo tikkailla. Sitten monta vuotta sitten kuollut enoni tuli katsomaan työtä.

Alkoi jo suututtaa kun maalaus ei kelvannut ja huusin enovainaalle että eikö jo kelpaa, viisi kertaa on maalattu jo. Eno oli jotenkin kauhean sovinnollisella päällä ja lupasi että kyllä sen voi kiinnittää, on se hyvä. Kun aloin kuljettamaan ristiä ylöspäin niin näin taas kohtia jotka oli huonoja, taas aloin maalaamaan.......

Tuntuisi että tuolla punaisella ja numero viidellä voisi olla joku syy-yhteys mutta en tiedä mikä.