Kiitos vastauksestasi 

Hyvin samanlaista läheisyyttä oli meilläkin,tosissaan ihan lapsesta asti mua hoitanut,
ja tosissaan oli enemmän äitiä miule ku oma 

Vähän itseäniki harmittaa kun olen uusi "tämmösissä asioissa",eikä ole aikaisemmin ollut mitään kokemusta moisesta,että edes kuvittelisin jonkun tuonpuoleisesta ottavan yhteyttä,skeptikko kun olen.
Mutta nämä tapahtumat,sen jälkeen kun mummo kuoli ovat kääntäneet ajatukset päässäni ihan ympäri ja nyt sitä ristiriitaisuutta vastaan taistellaan että mikä on järkevää ja mitä tuntee.

Kaikki nää punatulkut ja se rammari saa kuitenkin heti hymyn huulille ja lämpimän tunteen ja ensimmäisenä on aina mielessä että se on mummo.
Joku vahva tunne siitä on samantien 

Olisi hienoa osata vastata takaisin tai tietää että miten pystyisi kommunikoimaan,
tosin kai se mummo kuulee mitä mie sille silloin tällöin höpisen,niinkuin äitien päivänä kun tuli kiittelemään 

Oon jo jonnekki kirjotellu miun mummostain.
Elämäni yksi tärkeimmistä ihmisistä,joka miut periaatteessa kasvatti   Oltiin erittäin läheisiä.
No mummoni kuoli yllättäen syöpään marraskuussa,
diagnoosista 2viikkoa ja menehtyi.
Ikää 66.vuotta.

Kirjottelin aiheesta tuolla "vainajat unessa" - ketjussa,kun mummo alkoi esiintymään unissa.
Miltein heti kuolemansa jälkeen kävi lohduttamassa,silloin tällöin vilkutteli miule hautakiven päältä ja nyt viimeksi silloin kun sain töitä,kävi edellisenä yönä halaamassa ja onnittelemassa.

Nyt olen pistänyt merkille muita tapahtumia "sattumia",mitkä tuntuu jotenki ihmeelliseltä  

Ollaan asuttu tässä rivarissa vuodesta 2011 eikä täällä ole punatulkkuja näkynyt.
Pidän niistä linnuista kovasti ja aina talvella ruokkiessani pikkulintuja toivoin niitä näkeväni.

No ei ensimmäistäkään kunnes viime joulu-aattona saapui pihaamme yksi  
Ensimmäinen ajatus oli heti että se tuo viestiä mummolta: Hyvää joulua.

No pidin sitä kuitenkin sattumana,kunnes sama tapahtui pääsiäisenä.Palmusunnuntaina ilmestyi taas punatulkku tuohon meidän lumipallo pensaaseen.Silloin ajattelin myös heti että mummo tuli taas pääsiäisiä toivottamaan.

Tänään äitienpäivänä.Olin keittiössä juttelemassa puhelimessa ja kappas.
Nyt ilmestyi takapihan koivuun,mikäs muu kuin punatulkku  
Toivottelin mummolle mielessäni tänään äitienpäivät,joten olisiko tullut sitten henkilökohtaisesti kiittämään  

Minään muina päivinä,ei arkena ei viikonloppuna punatulkkuja näy.Ei ensimmäistäkään,ne tulevat ainoastaan näin juhlapyhinä.Ja mie en kuvittele niitä näkeväni,ne näkee myös mieheni ja toteaa että onpas hassua kun niitä ei muuten näy  
Mummohan oli juhlapyhä ihminen,aina soiteltii ja toivoteltiin joulut,pääsiäiset,äitienpäivät.
Mummo rakasti myös lintuja.

Sattumaako?

Toinen hauska sattuma tapahtui kun olimme mieheni kanssa ajelemassa.
Kuuntelimme muistitikulta musiikkia kunnes yht äkkiä mankka käänsi itsestään itsensä radiolle ja sieltä kuului tämän biisin kertosäe:

https://www.youtube.com/watch?v=y-i7lF6GtBc (Mieskone-Omenapuu)

Kertosäe kun loppui,vaihtui kanava taas muistitikulle ja sieltä jatkui se musiikki mikä kuului ennen tätä.
No oltiin molemmat hieman ihmeissämme,
eikä tässä sinäänsä vielä mitään mutta tällä hetkellä elämässä ollut hieman vaikeampaa,
on ollut vähän taloudellisia ongelmia,ongelmia perheen kanssa ja jaksaminen tosissaan ollut vähän kortilla.

Ja sitten yhtäkkiä tapahtuu tämä että keskellä kirkasta päivää vaihtuu tikun kuuntelu radiolle ja sieltä tulee tuo biisi  

En oikein tiedä mitä tästä ajatella,järki sanoo että sattumaa mutta sydän ei.
Siksi kai tänne kirjottelin,että osaisiko joku ottaa kantaa tai onko esimerkiksi.samanlaisia kokemuksia?
Mies pitää mua vähän pöhkönä,mikä on ihan ymmärrettävää  

Tuntuu vaan niin hyvältä ajatus siitä että yhteys säilyy,siitä että joku sielä vielä katsoo miun perää,mihin ei esim.oma äiti pystyny.

Elämä on hassua  

Kiitos viestistä DeVante!

Hyvin mielenkiintoistahan tämä on ja hämmentää aina yhtä paljon 
Tai sanotaanko näin alussa,ehkä,toivottavasti?  :

Mutta vahva on tunne että side on ja pysyy.
Ja olen niin kiitollinen siitä,niinkuin nyt tästä työstäkin.
Olen ku rakennettu siihen hommaan minkä nyt sain 

Mieshän pitää mua ihan pöpinä kun kerroin tästä ja puhunut sille yleensäkki näitä miun "havaintoja"    
Mutta toisaalta oli samaa mieltä siitä että jos mie koen siitä hyvää oloa,se lohduttaa,rohkaisee tai miten vaan niin ei se ole keneltäkään pois 

Elämä on ihmeellistä 

Täältä löytykin ketju lintusista!
Pakko koittaa herättää tää ketju uudelleen.

Itselleni sai pikkulinnut uuden merkityksen,etenkin punatulkut 

Tuolla yhessä ketjussa kerroinkin jo kun erittäin läheinen mummoni menehtyi ja on ruvennut tulemaan uniini.

Meidän mummohan oli juhlapyhä ihminen,joulut pääsiäiset kaikki olivat suuria juhlia ja niihin valmistauduttiin hyvissä ajoin ja perinteikkäästi.

No itse ruokin tuossa meidän etupihalla pikkulintuja,ihan omaksi ja kissojen iloksi.
Tykkäävät katsella niitä ikkunan takaa 

Meidän mummo rakasti lintuja myös,ihan siis kaikkia.Variksia ja harakoita myöten.

No olen odotellut tuohon meidän pihalle punatulkkuja koska ne ovat mielestäni niin kauniita.
Ei näkyny.
Kunnes jouluaatto aamuna ilmestyi yksi ainut punatulkku tuohon pihalle,
rinta oli niin verenpunainen kun olla osasi,todella komia ilmestyst!
Se katseli tänne sisälle ja pyöri tuossa hetken kunnes lähti pois.

Sen jälkeen sitä ei näkynytkään.

Kunnes nyt palmusunnuntaina,kun meillä oli pienenä tapana käydä aina mummolassa virpomassa
ilmestyi pihalle taas punatulkku.
Yksi ainut,ei syönyt ei mitään.Pyöri tuossa hetken ja katseli sisälle,
sitten lensi pois 
Ja nyt sen näki jopa isäntäkin,silloin aatto aamuna ei nähnyt kun kerroin,tuumasi vaan että sattumaa 

Tässä vaiheessa on pakko päästä sellainen ajatus päähän että ehkä se tosissaa tuo viestiä,
mummo toivotti meille hyvät joulut ja nyt pääsiäistä,
niinku mekin aina mentiin mummolle toivottamaan 

On se ihmeellistä tää elämä 

Pakko hehkuttaa tännekkin!

Viime yönä näin unta että oltiin mummolla,tai siis vaarilla eli mummoa ei enää ollut.
Menin sitten unessa vintille ja mummo ilmestyikin yhtäkkiä,hymyili leveästi ja halasi minua 

No tänään sain puhelin soiton jossa kerrottiin että sain työtä,
juuri sitä paikkaa mihin olin hakenut ja minkä halusin 

Sattumaako?  :

Pakko kommentoida tähän ketjuun että olen äärettömän kissarakas ihminen,voisin kutsua itseäni ihan surutta jopa kissaihmiseksi 
Mutta jokatapauksessa minun tämän hetkiset kissani kokenut 8.vuotias kolli sekä pelastettu n.6vuotias narttu ovat äärettömän herkkiä aistimaan ainakin energioita jos ei muuta 

Kissat aistii ihmisten tunteet todella hyvin ja jopa toimivat sen mukaan esimerkkinä. oma synkistely silloin tällöin,jos olen surullinen tai murheellinen ni toinen,juurikin tuo kolli on koko sen ajan vierellä ja tulee syliin,nuuskii ja puskee.Ei jätä hetkeksikään yksin ennenkö olen piristynyt  Sama tapahtuu jos olen sairaana niin kissa tulee rinnan päälle makaamaan ja makaa vieressä niin pitkään ennenkö olen terve 

Toinen,tuo narttu on sitten taas kovempi aistimaan vihamielisiä ja negatiivista energiaa.
Kun esimerkiksi olen vihainen tai tapellaan puolison kanssa niin tuo neiti änkee heti meidän keskelle,alkaa naukumaan ja tuijottaa silmiin  On tavallaan hädissään ja tulee ohjaamaan keskustelua lempeämpään suuntaan tyyliin "älkää tapelko" tai "älä ole vihainen"  :

Hirveen sielukkaita otuksia,salaperäisiä ja hienoja.Kyllä niissä jotain mystistä ainakin on 
Koirista en niin tiedä,kai niilläkin jotain saman tyyppistä on 

Kiitoksia vastauksista!

Mie kysäsin tuol facebookin puskaradios asiaa ja selvis et se on nähty myös kahessa muussa kaupunginosassa 
Mut kukaa ei vielä oo tunnustanu lennättäneensä semmosta kopteerii 

Mut uskotaa vakaasti että se kopteri ois,
joku ties kertookki että ufomiehet eivät käytä ilma-aluksissaan vihreitä eikä punasia valoja,
se on kuulemma so last season 

Mutta siis juuri tommoseen kuvailuun varmaan ihan erihyvä vehe! 
Talvisin varsinkin sais varmaan nättiä kuvaa, ja juuri tämmöseen aikaan kun noita repolaisia on taivaalla!

Mut vaatis varmaa jonku isomman mihi sais kaikki kamerat sun muut viriteltyyn.
Pitää nyt saada se kopterinörtti kiinni et asentas miullekkii semmosen 

Ooookkei  :
Kiitos kun jaksoitte selittää,ehkä mie nyt uskon että se oli semmoin 

Tekisi mieli laittaa puskaradioo kysely et oisko joku savolainen kopterinörtti semmosta lennättäny eilee 
Hitsi pitäskö miunkii ostaa tuommonen!
Voisin ufoilla sit miekii 

Oishan se nyt ollu aika jännää ku siellä ois jotkut pikkumiehet lennelly 
Siinä ku ois mehtään kipitelly sen härpäkkeen peräs ni ois joku humanoidi kipitelly vastaan ja ihmetelly tätä geomagneettista myrskyä miun ka 

Eniten mua vielä häiritsee se lentotapa.
Kattelin tuossa youtubesta noita Rc-Guadcopter videoita,mitkä siis ovat vähän tyyliin niitä nelikoptereita ja täytyy myöntää että hyvin paljon se noilta näytti.

Mutta siis kun se lensi niin hiljaa,ja todellaki näytti siltä että se ois kellunu.
Samaa vauhtia leijaili siis eteenpäin, ei tehny mitää äkki liikkeit eikä käännöksii eikä vauhti muuttunu siis koko aikana mitä mie sitä ihmettelin 

Et kovin vakaa käsi ollu kaverilla!Voikohan niissä olla joku automaattiohjaus tai joku?

Tätä tää on ku naiset ihmettelee asioita 

Tuossa voisi olla kyllä järkeä 

Pitääkin tiirailla taivaalle joskus toistekkin jos se näkyisi uudemmankin kerran,
harmi kun en saanut otettua videokuvaa siitä 

Jos sitä on joku ohjaillut jostain niin sen on täytynyt olla jonkun matkan päässä,
koska paikka mistä sen bongasin on siis metsän ja valtatien välissä,
asutusta harvemmin,pelkkää mehtää siis tien molemmin puolin 
Sinne mehtään päin se meinaan pujahti,
itellään alko jo siinä kohtaa vähän vilustamaan ja kiinnostamaan mikä se oli joten lähin itte kävelemään kotiin siitä 

Oli kyllä merkillinen härpäke 
Lähteekös noist kauko-ohjattavista mitään ääntä?
Tuo ei pitäny mitään ja se lens tosissaa oisko ollu pikkasen korkeemmalla ku puitten latvat,
koko luokkkaa ehkä joku banaani laatikko    Vaikee arvioida ku lens kumminki niin korkeel.
Kuis pitkältä niitä voi ohjailla?
Oisko sitten joku muuki revontuli ihailija ollu pihal ja leikkiny sit semmosel 

Hei kaikki ja kiitos kommenteistanne!   

Vahva epäilys on nyt siitä että mummukka kovasti kommunikoi ja tarkkailee mitä täällä oikein puuhastellaan,
kaikista paras hetki oli jouluna,aatto aamuna.

Mie oon alkanu nyt tänä talvesta ruokkimaan pikkulintuja tuossa meiän pihamaalla ja olen aina vähä surkutellu ku siinä ei olu punatulkkuja näkyny,joka on siis miun lempi lintuni 

Koko talven mie sitä punatulkkuu koitin kytistää mutta ei näkynyt kunnes aatto aamuna kun heräsin puuroa keittelemään ja muut oli nukkumassa,
katsahdin ikkunasta pihalle ja kappas,
pihalla puun alla seistä tönötti oikein komia ja verenpunainen punatulkku 
Se katto suoraan tänne sisälle ja kallisteli hieman päätään ja vähä aikaa siinä toisiamme ihmeteltiin kunnes se sitte otti ja läks 

Sen jälkeen tuli heti mummo mielee ja mietin että oisinko mummolta pienen joululahjan saanu,kun hänkin kovasti linnuista piti.
Eipä oo sen koommin sitten enää punatulkkui näkynykkää.....

Hei osaisko täällä kukaan kommentoida miun havaintoa tänää minkä tein tuossa puolen yön aikaan?
Olin siis ihastelemassa revontulia tuossa läheisen metsän vieressä kunnes näin taivalla,
suhteellisen matalalla lentävän neliskanttisen kappaleen jossa vilkkui tasasesti punaisia,vihreitä ja vaaleita valoja?
Kappale liikkui sillai leijuen ja tavallaan kelluen eteen päin?Eli ei lentäny kohti suoraan vaan teki semmosta jännää aaltoilevaa liikettä?
Meni kyllä eteenpäin ja hävisi sitten tuonne puiden taakse 

Jäi vain vaivaamaan kun koitin löytää netist et mikä se mahtoi olla,et oisko ollu joku satelliitti,tähti ynm. mutta tuollaista kuvausta vastaavaa en löytäny 

Onko kukaa muu bongaillu tämmösiä tai osaisko joku arvailla mikä mahto olla?
Oli hyvin jännän näkönen kyllä 

Mun mummo kuoli melkein 20 vuotta sitten. Muistan unen kuin eilisen päivän, mummo ensin soitti ja sitten tuli silloin yöllä mun luokse ja käytiin yhdessä läpi mun elämäntilannetta sillä hetkellä. Antoi "siunauksensa" mun silloiselle elämänkumppanille josta myöhemmin tuli lasteni isä. Ja muutamia elämänmakuisia neuvojakin sain.
Hassuinta oli, ettei pidetty mummon kanssa oikeasti yhteyttä juuri lainkaan - pari kertaa vuodessa soiteltiin. Ei ollut edes tavannut mun avomiestä silloin. Mummo oli eläessään kovin negatiivinen ja vaikeasti lähestyttävä ihminen, kun unessa siitä kysyin, hän vastasi vaan että se elämä nyt on vaan semmoista, mutta nyt on parempi olla, niin on mukavampi jutella oikeista ja tärkeistä asioista.
Aamulla herätessä oli todella lämmin ja levollinen olo. Olin onnellinen mummon puolesta, että silläkin oli asiat paremmin   
Pääsi varmaan papan luokse.

Tämä oli ensimmäinen tutun tai sukulaisen kuolema jota jouduin käsittelemään ja kieltämättä tuo vierailu helpotti tilannetta todella paljon. Olisi hyvä jos kaikki meistä saisivat kokea jotain vastaavaa aina läheisen kuollessa.

Myöhemmin olen läheisen kuollessa nähnyt vastaavia unia, joissa edesmennet ovat luonani vierailleet - tosin unet eivät ole koskaan olleet niin voimakkaita kun tuo mummon hyvästely. Oma tytärkin kertoo vastaavantyyppisistä unista, vaikka kyseessä olisi vähän vieraampikin ihminen.

Joo erikoinen uni oli tosissaan tämäkin siinä mieles,ettei oo ikiin tullu tuommost oloo sen jälkee mikä tul,
ja oon aika unirikas ihmiin et nään miltein joka yön jotai unta ja viel muistanki usein ne aamulla 

Tänää meil ol hautajaiset,ja sain laskettua nuo viimisetki silmäkulmaa painaneet kyyneleet pihalle,
oli se vaa niin hieno ihmiin tuo miun mummoin ja oon niin onnelliin että sain tuommosen ihmisen elämääni,vaikka liian aikaisin pois lähtikii 

Toivon et mie saisin nähä tuommosii unii viel lisää,mut niitä tulee jos on tullakseen 
Mummolle juttelin hautajaisissa,toivottavasti kuuli mitä mie sille höpöttelin  :