Tiibetiläiset kuulu aikaisemmin aamuun ja iltaan. Omalla kohdalla (33v, ihan ok fyysinen kunto) jäin kuitenkin kaipaamaan hieman "haastavampaa" aamunavausta. Tykkään kyllä, enkä ole poistanut mahdollisuutta jatkaa jossain vaiheessa taas. Aloitin Kum Nyen (Stephanie Wrightin 8 asennon mukaan) ja olen antanut itseni ymmästää ettei ainakaan samaan vuorokauden aikaan ole hyvä sekoittaa Nyen kanssa tiibetiläisiä?!? Jotain energiavirtojen sotkeentumista saattas tapahtua 

Ennen sängystä nousemista ihmettelen tabletilta oisko jotain erityistä ajateltavaa alkavaan päivään (tuleeko ideoita, inspiraatioita, innostusta tjms). Sitten hetken venkoilen, makustelen fiilistä ja väittelen itteni kanssa kum nyen tarpeellisuudesta heti aamusta Vessaan, jonka jälkeen istahdan kalsareissani lattialle ja alotan venymisen.. 20min kum nyeta ja 10-20min meditointia. Aamupala (joko hiljaa tai jonkin mielenkiintoisen tv-sarjan kera, tällä hetkellä pyörii cosmos syödessä).

  No niipäs onkin, siellähän lukee ihan blogi!!!

Satuin nyt aamusta "vahingossa" löytämään parikin melko mielenkiintoista bloggaaja netin syövereistä kun etin muuta informaatiota. Ja tämä vielä tähän päälle, kiitoksia, lukemista löytyy taas hetkeksi 

Koitin haeskella netistä (täältä, blogilistoilta jne) blogeja henkisen tien eläjistä. Kovinkaan monta aktiivista en löytänyt. Onko niitä olemassa? Ja onko täällä Astrossa ollu henkilökohtaisia blogeja? Monesti on jostain aiheesta tehnyt mieli tänne kirjoittaa, mutta en ole löytänyt sopivaa aihepiiriä foorumin sisältä. Tällä tarkoitan jotain paikkaa mihin tuoda lähinnä omia fiiliksiä ja hajatelmia ymäpäröivästä maailmasta sekä itsestä.

Pika KumNyen jälkeinen onnen tirskahdus   

Aamu oli leppoisa, hellä ja oivallusta tuova 

"Todellinen päämäärä voi elää vain menettelytavoissa, tämän hetkisissä toiminnoissamme" Henri de Man

Kiitoksia kirjoituksista 

Juuri nyt, tyyneys, rauha ja ilo

Onnellisuutta kaikille!!

Mielenkiinnolla on tullut luettua tätä foorumia säännöllisen epäsäännöllisesti  Niinpä päätin sitten minäkin tuoda lisäni tälle foorumille.

Nuori miehen alku kyseessä (33), henkistä taivalta on käyty saman verran ihmisenä (välillä tietoisesti ja suurin osa tiedostamatta). Penskana raahauduin mutsin mukana esoteerisyyden, henkien, meditaation, chackrojen, reikin yms yms maailmaan. En sitä hyljeksinyt, enkä siihen isommin innostunut. Se tuntui kuuluvan melko luontaiseen päivärytmiin. Itse kokeilin lähinnä meditoida ja jotenkin rimpuilla eri asanoihin. Oman elämän aloittamisen jälkeen (17v) tietoinen henkisyys jäi vähemmälle. Alkoi hengen ihmisyyden kokeminen  

Nyt ihan viime viikkoina on tullut taas sykäys opetella tuntemaan itseä paremmin sekä henkenä että ihmisenä. Tasapainoa Itse asiassa pari viimeistä vuotta olen opiskellut omana aikana sellaista aihepiiriä, mistä ei heti uskoisi löytyvän edes aasin siltaa esoteerisempään suuntaan. Mutta kuinka yllättäen sitä kautta päädyin tännekin sivuille ja sitä kautta olen vähän kerrassaan saanut avattua omia mentaalisia sotkuja. Mutta ehkä kaksi näkyvintä sysäystä tähän hetkeen tuli Tollen kirjoista ja tällä hetkellä luvun alla olevasta Hicksien kirjasta vetovoiman laista.

Mitä henkistä olen kokenut? Mielummin kertoisin mitä ihmismäistä olen kokenut ja miten se on tullut osaksi henkisyyttä. Omasta mielestäni nuo kaksi ovat yhtä ja kummankin kokemiseen on omat aikansa ja silti ne kehittävät toinen toistaan käsi kädessä. En tiedä ajatuksisella tasolla oikeastaan kovinkaan paljoa henkisydestä ja siihen miellettävistä asioista. Tiedän osan termistöstä ja tiedän mitä henkisyyttä harjoittavia asioita/harjoituksia ihmiset tekevät, mutta kokemuksiin pohjautuen en voi sanoa asioista juuri mitään. Mitä kautta pääsenkin heti esittämään yhden kysymyksen (henkisyyteen liittyen):

Olen nyt parina päivänä meditoinut hetken pitkästä aikaa ja molempina kertoina (viimeeksi tänä aamuna) ovat käyneet vilunväristykset, itku ja onni läpi kropan? Tänään alkuun tyhjensin mieleni ja sitten ehdin hädin kysyä henkiopasta, niin samaiset väristykset kävi läpi vartalon (alkoivat oikealta puolelta) ja meinasin pillahtaa itkuun. Joskus kauan aikaa sitten kysyin omaa opasta, mutta en ole meditoidessa ainakaan saanut vastausta. Nyt on ollut tunne, että olisiko kenties aika uskaltaa uudestaan. Ovatko nuo tuntemukset merkkejä oppaasta vai jostain muusta?

Mukavuuksia kaikille!!