Näytä kirjoitukset
Tänään minulle iski oivallus elämästäni ja miksi asiat nyt ovat niinkuin ovat ja mihin suuntaan minun kuuluu elämässäni mennä. 
Kaikki tämä on näkyvissä myös omalla kartallani olevassa 
(vitoshuoneessa). Saturnuksen aspekteja venukselle usein pidetään huonoenteisinä... Itse en kuitenkaan enteisiin usko, mutta olen huomannut että minun on hyvin vaikea vastaan ottaa elämän nautintoja tai toisinsanoen nauttia elämästä (tässä Saturnus toimii ikäänkuin muurina). Esimerkiksi koen hirveitä syyllisyyden tuskia siitä, jos olen käynyt vaikkapa kampaajalla koska olen mennyt "tuhlailemaan turhuuteen". Tänään selvisi myös syy tähän kaikkeen. Ihme etten aikaisemmin ole sitä huomannut... Äityli piti kukkaron nyörit tiukalla (vaikka rahaa olisikin ollut) ja usein ennenkuin ehdin mitään kysyäkkään niin vastaus oli jo ei. 
Opin, että mukavien ja kivoken asioiden pyytäminen itselle on tuomittavaa enkä oikein aikuisiälläkään ole osannut niistä nauttia. Äiti tietysti varmaan yritti opettaa minua pois kulutusyhteiskunnan pyörteistä ja tarkoitti osoittaa että maailmassa on muutakin... Mutta minä opin että nautinto on väärin. Venushan edustaa juuri näitä asioita. Molemmat ovat minulla vitoshuoneessa joten elämästä nauttimisen merkitys korostuu. Luulen, että se on myös yksi elämäni oppiläksyistä nyt, opetella nauttimaan elämästä kun se kerran on annettu. Vihdoinkin.
Toisinsanoen venus-saturnikkojen elämän tehtävänä on sallimus itselle. Mitä mieltä olette muut? Miten koette elämässänne venus-saturnus-aspektit?
Kaikki tämä on näkyvissä myös omalla kartallani olevassa (vitoshuoneessa). Saturnuksen aspekteja venukselle usein pidetään huonoenteisinä... Itse en kuitenkaan enteisiin usko, mutta olen huomannut että minun on hyvin vaikea vastaan ottaa elämän nautintoja tai toisinsanoen nauttia elämästä (tässä Saturnus toimii ikäänkuin muurina). Esimerkiksi koen hirveitä syyllisyyden tuskia siitä, jos olen käynyt vaikkapa kampaajalla koska olen mennyt "tuhlailemaan turhuuteen". Tänään selvisi myös syy tähän kaikkeen. Ihme etten aikaisemmin ole sitä huomannut... Äityli piti kukkaron nyörit tiukalla (vaikka rahaa olisikin ollut) ja usein ennenkuin ehdin mitään kysyäkkään niin vastaus oli jo ei. Opin, että mukavien ja kivoken asioiden pyytäminen itselle on tuomittavaa enkä oikein aikuisiälläkään ole osannut niistä nauttia. Äiti tietysti varmaan yritti opettaa minua pois kulutusyhteiskunnan pyörteistä ja tarkoitti osoittaa että maailmassa on muutakin... Mutta minä opin että nautinto on väärin. Venushan edustaa juuri näitä asioita. Molemmat ovat minulla vitoshuoneessa joten elämästä nauttimisen merkitys korostuu. Luulen, että se on myös yksi elämäni oppiläksyistä nyt, opetella nauttimaan elämästä kun se kerran on annettu. Vihdoinkin. Toisinsanoen venus-saturnikkojen elämän tehtävänä on sallimus itselle. Mitä mieltä olette muut? Miten koette elämässänne venus-saturnus-aspektit?
Minä allekirjoitan kaiken tämän!
