Tässä juuri taistellaan  kanssa ja lisää on vielä kesällä tyttäreni syntymäpäivän kunniaksi tulossa. 
Ei voi kun uskoa siihen kliseeseen, että kyllä sieltä syntyy sitä parempaa huomista koko ajan vaikka nyt hieman silmiä sumentaakin.

Jos aluksi lohduttaudut vaikka minun kurjuudella ja käännät ajatukset pois itsestä.

 

Heip Soul's A

Minusta on hienoa, että on suomalaisia jotka haluavat asua muuallakin kuin Suomessa.
Itselläni on ollut tietynlainen kaipuu muualle aina. Kuvio on kuitenkin mennyt hieman samalla lailla kuin Inannalla eli ei tule toteutumaan tässä elämässä. Ei kuitenkaan pidä sanoa tosissaan sitä ei koskaan.....

Minä reissaan jonkun verran muiden juttujen vuoksi Dublin/Lontoo akselilla ja se kuittaa pahempaa tuskaa sydämmestäni.
Minusta isossa maailmassa on paljon erilaista niin hyvässä kuin pahassakin. Kyllä itsekin huomaa eron ihmisten tavoissa ja asenteissa liikkuu sitten porukassa mukana tai vaan vaikka kassajonossa.

positiivisesti pohdiskellen 
 

Jo mainittu Tuikku Ljungbergin Opi astrologiaa on varmasti helpoin aloittelijan perusteos.
Tuikun teksti on selkeää ja helppoa ymmärtää vaikka ei menekään luotauksessa kaikkein syvimmälle. Aloittelijalle nämä ovat tärkeämpiä tekijöitä kuin se, että tukehtuu hirvittävään määrään uutta tietoa, mitä ei kuitenkaan pysty käsittelemään ja/tai yhdistämään juuri mihinkään.

Toinen kirja joka täydentää ensin mainittua on Tuikku Ljungberg & Gina Ronco: Tähdet ja tulevaisuutesi. Kirja on opaskirja transiiteista ja on samalla tavalla kirjoitettu kuin opi astrologiaakin. Selkeää ja helppotajuista

Lisäys: Menee nyt ihan Tuikun mainostamiseksi, mutta löysin eilen 4€ maksavan pokkarin Tuikku Ljungberg: Tähdet kertovat tyylisi; mistä irtoaa juttuja lempiväreistä, pukeutumisesta, kodista, vapaa-ajasta, viihteestä ja itseilmaisusta ja lopuksi vielä toivelahjat. 

Tähän väliin sopii jonkinlainen(lukematon?) määrä kaikenlaisia suuria horoskooppikirjoja, mistä saa kuvauksia ja eri kirjoittajien mielipiteitä eri merkeistä + sopivuudesta työpaikalle + sopivuudesta parisuhteeseen + ties mihin.

Näiden jälkeen sitten Nummelan ja Nikulan pariin.

Aloittelijan kannattaa myös muistaa, että astrologia on todella valtava kenttä tallattavaksi ja vaikka olisi kuinka hyviä kirjoja niin aivot vaativat tasaisin välein myös breikkejä jolloin todella sisäistetään niitä asioita. Jos tämän sisäistämisen yhteydessä yrittää tunkea väkisin uutta tietoa sisään kohtaa takuuvarmasti "burnoutin" jossain vaiheessa.

 

Täällä on monella ihmisellä ollut vaikeita vanhempi-suhteita ja itsekin kuulun siihen kategoriaan. Isäni oli viimeiset 10-15 v alkoholisti mennen enemmän tai vähemmän koko ajan pahempaan suuntaan. Isäni oli myös kovia kokenut yksityisyrittäjä, minkä johdosta aika ja/tai mielenkiinto ei aina tahtonut riittää ainoalle pojalleen. Nämä business vaikeudet olivat tietenkin yksi osatekijä mikä lopulta johti luovuttamiseen ja lohdun etsimiseen pullosta. Isäni ei kuitenkaan ollut "paha" mies tai isä eikä tehnyt mitään todella typeriä juttuja. Ehkä vain se tarvittava itsekuri puuttui ja sen johdosta korttitalo sitten myöhemmin romahtikin liian kovan tuulenpuuskan jälkeen.

Jo nuorempana totesin itselleni että en missään nimessä halua jatkaa samalla lailla kehitystä vanhempana vaan minun on löydettävä oma tieni kun saan omia lapsia. Voisinkin todeta, että alussa inhosinkin oman isäni esimerkkiä vanhempana enkä ymmärtänyt kuinka joku voi olla sellainen isä.
Omien lapsieni kautta toteutinkin "omaa" tietäni vanhempana olemisessa ensimmäiset..hmm..noin kymmenen vuotta. Onkin paljon helpompaa olla isä (miksei myös äiti) ensimmäiset 10 vuotta kun lapsi opetteleekin vasta perusasioita. Lapsi oppii esimerkkien kautta monia asioita, hyviä ja huonoja, mutta ei pysty ymmärtämään niiden syitä miksi näin tapahtuu.

Jossain vaiheessa aloin kuitenkin kritisoimaan itseäni liian tiukasta asenteesta suhteessa omaan isääni ja sitäkautta myös omiin lapsiini. Mitä silloin tapahtui , en osaa sanoa.
Kului muutama vuosi ja ajatukset kypsyivät vaikka isäsuhteeni ei kuitenkaan parantunut oikeastaan ollenkaan, eikä tosin kyllä huonontunutkaan. Sitten isäni kuoli ja ajatukseni saivatkin ihan uuden suunnan, mikä ohjaa minua vielä tänäänkin eteenpäin vanhempana.

En enää halunnut ajatella isäni huonoja ominaisuuksia, tekoja, tekemättä jättämisiä tai muuta negatiivista. Aloin pohtimaan minkälaisia hyviä tekoja, hyviä ominaisuuksia, hyviä tapoja, hyviä rutiineja jne.. minä olen kopioinut ja oppinut häneltä. Kun ajatukset kääntyivät positiiviseen suuntaan niin loppujen lopuksi niitä hyviä tapoja löytyi aika paljon ja löytyi myös juttuja mitä en vielä ollut ehtinyt/pystynyt toteuttamaan.
Tämä ei tietenkään poistanut mielestäni niitä lukemattomia huonoja muistoja, mutta ne eivät vaan enää tuntuneet tärkeiltä eivätkä ohjanneet omaa käytöstäni.
Kokemuksen positiivista tunnetta lisäsi vielä myöhemmin se kun aloin opettamaan omalle pojalleni esimerkkien avulla tilanteita joista selvitään niillä taidoilla mitkä minä opin omalta isältäni.

Minusta vanhempana olemisen tarkoitus on siirtää vanhempiemme oman aikakauden selviytymistaidot meidän aikakauteeen ja itseemme. Kun lapsemme kasvavat tarpeeksi, he jatkavat samaa kehitystä ja me voimme auttaa heitä parhaiden taitojemme mukaan.
Me saamme tehdä virheitä ja typeriä tekojä eikä meidän tarvitse yrittää olla täydellisiä vanhempia, mitä kukaan ei tule koskaan olemaankaan.

 

Vastasin onnistui loistavasti. Mielestäni miitti oli järjestetty todella hyvin seuraavista syistä
- miitillä oli selkeä rakenne ja aikataulutus sekä kummatkin pitivät paikkansa
- rakenteessa oli huomioitu kevytlinja eli vapaatunti, jolloin sai tehdä mitä huvitti sekä asiapitoiset luennot toivat tiukkaa tietoa esille ilmavan mukavasti.
- asioista keskusteltiin siten, että tälläinen aloitelijakin sai ihan hyvin selvää
- kukaan ei ollut liian korkealla tasolla joten tyhmiä kysymyksiä uskalsi ihan hyvin esittää
- miitin rakenne oli selvästi suunniteltu siten että vähennetään porukan mahdollista jännittämistä ja saadaan luotua rentouttava iltapäivä, mistä kaikille jää hyvä mieli

nämä näin lonkalta vetäen

Itse en ole erikoisemmin jännittäjätyyppiä ja omalla pervolla tavallani nautinkin uusien tilanteiden kohtaamisesta. Tähän miittiin tulin "katsotaan mitä eteen tulee" -tyylillä ja sainkin paljon positiivista pohdittavaa. Harmittelin myöhemmin, että olisin voinut enemmän keskustella vanhempien tekijöiden kanssa, mutta kun pieni pää keräsi koko ajan tietoa ja skorpioni minussa suhteutti sitä koko ajan itseensä ja omiin asioihinsa, niin ei voi arvostella silloin kun ainoastaan itseään.
Nyt kun olen jo astromiittiveteraani, niin tiedän jo seuraavaan miittiin tehdä selvän sotasuunnitelman ja pohdiskella paremmin etukäteen mitä kysellä ja niin edelleen...

Lisäksi olisi pitänyt tulla jatkoille hymysaturnukseen, mutta kun oli olevinaan paljon tekosyitä (Oli kylmä ulkona, kotimatka oli pitkä ja vaivalloinen, omalla autolla 13 km, kaupassakin piti käydä enkä kuitenkaan käynyt, jne..), miksi piti lähteä kotiin.

Kaiken kaikkiaan kiva, mukava, ihana, rakas, leppoisa, miellyttävä, kiltti, positiivinen, ystävällinen, oikeen huikee iltapäivä.

 

Minä ainakin tarkoitin suhteen menestymisen kannalta ihan muuta kuin ulkonäköä eikä minusta Inannakaan siitä puhunut. Eli en kokenut ainakaan omalta osin siten kuin sinä annoit ymmärtää.
Samaa mieltä olen kanssasi siitä että se ulkonäkö on vaan yksi osatekijä.
Esmiralda sanoikin jo sen, että kauneus on katsojan silmässä eikä siinä mikä on esillä.

Minä puhuin siitä henkisestä vallasta ja siitä että ihmisen pitäisi tehdä juuri niin kuin toinen ihminen "käskee" tai ohjailee. En itse usko, että kukaan mies tai nainen olisi niin sokea ettei lopulta näe tätä ohjailua. Tämä ei mitenkään liity myöskään mielestäni pelkästään parisuhteeseen vaan kaikkeen ihmissuhteisiin elämässä, ystäviin, työpaikkaan jne.

Tuli vielä mieleen, että toisaalta olen kokenut tuon olevan harhaa, että nainen voi hallita miestä helposti pelkällä ulkonäöllä ja fiksuudellaan.
Nimittäin, siitä jää lopun viimeksi naiselle itselle "luu käteen", koska ei ole ollut kokonaisena miehen edessä.
Mies kohtelee sitten naista myös siltä pohjalta...ulkoisena objektina.
Yrittäppä sitten joskus olla tällaisin keinoin vaikutuksen tehdyn miehen edessä jotain muuta..
Eipä taida tulla nähdyksi ja hyväksytyksi kokonaisena.
On annettu lahja hienossa kääressä, ja on sitten melkoinen riski lähteä niitä kääreitä availemaan.. joko itse tai tämä mies.
Mitä sieltä paljastuu, itselle ja miehelle...
Onko silloin rakkaus läsnä...
Tosin en tarkoita toistakaan ääripäätä, että pitäisi olla huolehtimatta itsestä ja kulkea säkissä ja esittää typerystä... 

Juuri tällaisesta koen kuitenkin syntyvän naisten pettymykset miehiin, osaltaan...
Voihan tuo hallinta liittyä muuhunkin kuin ulkonäöllä ja tunteilla knoppailuun.. Voihan sitä esittää karskia emäntää ja äitihahamoa ja vedota sillä...(variaatioita riittää) jooh, kyllä niitäkin miehiä on, jotka etsii jotain "emäntää" taloon ja mieluusti vaikka vähän ei niin ulkoisesti kaunista, että pysyy myös siellä. 

Tarjotaan vain helposti osaa inhimillisyydestä...
Ja koen tuon toisaalta myös miesten aliarvioimisena.
Kyllä miehet on jotain muutakin kuin ulkokuoren perässä juoksijoita. Ja lopun viimeksi kun olen näistä asioista miesten kanssa puhunut, he todellakin loppupeleissä arvostavat sitä mitä sisällä on.
Mutta mitäpä me naiset heille tarjoamme?
Ja miksi tarjoamme?
Hallintaa...  :

Olen täsmälleen samaa mieltä Inannan ajatusten kanssa kun puhutaan parisuhteesta.

Toki parisuhteessa tilanne voi tuntua naisesta hyvältä, jos on naisellisilla avuilla päässyt sellaiseen pisteeseen, missä pystyy niinsanotusti viemään pässiä narusta. Jos se on sitten ollut tavoiteltava asia parisuhdetta etsivällä naisella niin silloinhan hänen pitäisi olla onnensa kukkuloilla tässä tilanteessa.
Miksi sitten niiiiiiin moni nainen kirjoittaa/keskustelee siitä kuinka miehet ei sytytä?

Hallintahan on vallantunnetta ja vallantunne lisää entisestään tarvetta.. yllätys yllätys... saada lisää valtaa. Lopulta jää kuitenkin se luu käteen kuten edellä Inanna sanoikin osuvasti. Harva ihminen oli se sitten mies tai nainen haluaa sellaista elämää missä tuntee jonkun muun ohjailevan tilanteita. Alistettuna olo luo vaan lisää kapinahenkeä, joka purkautuu ensin pienempänä vastahankana ja myöhemmin varsinaisena sotatilana.

Hmmm...  :
Nainen pystyy hallitsemaan miestä ällistyttävän
pitkälle pelkällä ulkonäöllä.
Hämmästelen sitä joka kerta kun ilmiöön törmään.

Miehet ovat kehokeskeisempiä kuin naiset.

Jos nainen on vielä fiksu ja älykäs
ja tietää, mistä naruista vedellä,
niin se on sen miehen menoa.

Onko siis tuolloin kysymys hallitsemisesta?

Minulle miehenä tulee nimenomaan juuri päinvastainen vaikutelma kuin se että nainen on fiksu ja älykäs. Toki jokin yksittäinen tilanne voi olla näin kuvailtuna ihan ok, mutta noin yleistäen ei varmaan puhuta kovin syvällisestä suhteesta.

Tonilta kysyisinkin: Oletko sinä tyytyväinen siihen naiseen, jonka tänä päivänä näet, miehisestä maailmastasi katsottuna?

Olen ja en ole. Tähän kysymykseen ei ole selkeää yhtä vastausta.

Minusta on hyvä asia, että naiset kohtaavat myös maskuliinista puoltaan ja kokevat sen tuomia hyviä ja huonoja puolia. Toiset kohtaavat niitä omasta halustaan ja toiset muiden painostuksesta. Erilaiset tilanteet luovat myös erilaisia paineita.
Tässä näen sen edun, että naisten ja miesten näkemykset lähenevät ja harmonian saavuttamisen mahdollisuus paranee. Parhaassa tapauksessa näin käy, mutta monesti käytännössä asiat ensin huononevat ja voihan olla ettei harmoniaa koskaan saavuteta, vaikka siihen ankarasti pyritäänkin.

Se mikä ei mielestäni ole erityisen positiivinen asia liittyy tietyllä tavalla seuraaviin kysymyksiisi.
Rajat tulee liian nopeasti vastaan. Monet naiset näännyttävät itsensä turhan takia yrittäessään etsiä niitä maskuliinisuuden rajojaan. Maskuliinisuutta etsitään ulkoisista, sisäisitä ja henkisistä ominaisuuksista ja myös valitettavasti niistä ominaisuuksista mihin fysiikka ei todellakaan riitä. Tämä pahimmillaan ruokkii riittämättömyyden tunnetta ja seuraavaksi voi heittää hyvästit harmonialle.

Nämä kommentit pätevät ihan samanlailla myös miehille, jotkut suoraan ja jotkut käänteisesti, mutta kuitenkin.

Syvä kumarrukseni myös omalta osaltani. Olo ei missään vaiheessa tuntunut vaikealta, vaikka olenkin aloittelija astroilussa. Paljon heräsi uusia asioita mieleen, niinkuin arvasinkin ja ennen miittiä toivoinkin.

   Paljon positiivisia mielikuvia   


Lisäys; maallikolle lisäkiitokset kommenteista ja oli mukava nähdä tiettyjä yhtäläisyyksiä

Itse samoja ajatuksia pohtineena (ei kuitenkaan naisena olemista "vitsiä,vitsiä"). Tämä on hyvä keskustelun aloitus ihmisen monipuolisuuteen liittyvistä asioista.

Hmm.. ihmisyyden päämäärä....

Itse kokisin, että tarvitaan pehmeyttä ja kovuutta, voisiko sanoa jopa, jokaisessa tilanteessa. Joskus elämän eteneminen vaatii enemmän kovaa, tehokasta, maskuliinista jne. otetta , jotta asiat etenesivät haluttuun suuntaan. Seuraavana voikin olla vaiheena vuorossa pehmeyden, mukautuvaisuuden, tunteellisuuden jne. tarve
Minä uskon, että jokaisesta ihmisestä löytyy molemmat puolet ja tarve tuoda kumpaakin niistä esille säännöllisesti.
Jotkut naiset tai miehet kallistuvat joissain elämänsä vaiheessa tai tilanteessa vain toiseen puoleen, mutta väittäisin, että tätä tasapainotetaan jollain muulla osa-alueella vastapuolen ominaisuuksilla.

Toinen juttu liittyy siihen miten nämä fem/mask ominaisuudet tuodaan esiin? Tilanne jossa ihmiselle sopii jostain syystä paremmin esim vaikka maskuliinisuus, voikin muuttua tilanteeseen pääsyn jälkeen välittömäksi feminiinisyydeksi, jolloin molemmat ovat upeasti edustettuna. Ja itseasiassa se feminiinisyys voikin olla se päätekijä tässä tilanteessa vaikka ulospäin ja ensin katsottuna vaikuttaakin aivan päinvastaiselta.

Punapäiset ovat varmaan olleet todella harvinaisuus ennen hiusten värjäyksen keksimistä.
Ja tunnetustihan ihmiset pelkäävät mielettömästi kaikkea erilaista, mihin he ovat tottuneet. Punainen on vielä värinä kovin intensiivinen ja voimakas ja tunteita herättävä.
Kun sitten on ilmestynyt se punapää sinne latteiden ristiveristen joukkoon, niin ei toisaalta mikään ihme että on vaadittu kivitystuomiota käytäntään tai tuotu soihtua tarjolle. Perusteluina on ollut helpompi leimata noidaksi kuin myöntää esimerkiksi oma kateellisuus.

Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä kun se punapää on kävellyt kadulla sandaaleissaan niin miesten ja naisten päät ovat väkisinkin kääntyneet katsomaan. Siitäkös rouva ristiverinen on saanut hepulin kun oma mies on julkeasti pysähtynyt tuijottamaan vierasta naista.
Illalla vedenhakumatkalla on vielä kuultu naapurin rouva ristiveriseltä, että näin on käynyt myös toisella puolen korttelia. Sitten onkin ollut enää pieni matka pohtia kuinka pakanallinen ja paha enne tuo punapäinen on......

Villejä ajatuksia ovat vielä sopivasti ruokkineet maalaukset, missä punapää on pääkallo kädessä, makaa hekumallisesti alasti tai liitetään mystiikkaan (graalin malja).

Minä olen kirjoittanut yhden niin täyden mapin verran kuin siihen mahtuu ja itse saanut saman verran takaisin.

Tulipa tuossa mieleen yksi romantiikan muoto minkä minä olen saanut henkilökohtaisesti kokea ja olen myös itse välittänyt sitä. Tämä niin helposti myös unohdetaan näinä tekniikan päivinä.

Ihan oikeiden rakkauskirjeiden kirjoittaminen.

Ei mitään tekstiviestejä, sähköposteja, ei mitään hymiöitä, ei mitään hitec kamaa eikä ehdottomasti mitään pika(ruoka) annoksia.

Vaan kirjoittamista omalla henkilökohtaisella käsialalla, omien henkilökohtaisten ajatusten kirjoittaminen, oman rakkauden energian välittäminen kirjeeseen, omin käsin kirjeen toimittaminen eteenpäin ja henkilökohtaisen vaivan näkeminen.

Syynä tähän on vain ja ainoastaan se että rakastetun ihmisen eteen on romanttista nähdä vaivaa ja luovuttaa omaa energiaansa hänen hyvinvointinsa eteen.

 

Tulossa olen ja odotan mielenkiinnolla luentoja.
Kiva myös nähdä erilaisia astrologian harrastajia; vanhoja tekijöitä, aloittelijoita, hauskoja, vakavia, hiljaisia, puheliaita, pitkiä ja pätkiä........ 

Kyllä minä ymmärsin oikein hyvin sen, että niitä vitsejä ei pidä mennä laukomaan ihan joka tilanteessa. Enkä minä tässä ole väittämässäkään ettei sitä sarkasmia saa missään tilanteessa käyttää.

On aivan eri asia heittää sarkasmia onnettomuuteen,
kuin vitsailla lempeästi tilannetajua käyttäen. 

Jos eroa ei tunne, eikä sitä hallitse,
niin sitten kannattaa olla hiljaa tuollaisessa tilanteessa.

Asterix, juuri tätä minä tarkoitin, hienoa että ymmärsit asian. 
Monen ihmisen kannattaisi YMMÄRTÄÄ tilanne KOKONAISUUDESSAAN, milloin on viisaampi pitää suunsa kiinni ja miettiä vaan itsekseen asioita.

Minun kohdalle on sitten vaan sattunut juuri ne muutama ihminen, jotka ovat luoneet ihan toisenlaisen kuvan sarkasmista. Seuraavaksi ei sitten kannata tulla sanomaan peiliin katsomisesta yhtään mitään vaan voi lukea sen kertomukseni uudelleen.

Minusta on hienoa ja mukava kuulla, että te olette niin vahvoja ettei teillä ole karannut se mopo käsistä.

Positiivisin ajatuksin