|
Näin pari kuukautta sitten unta, että kävelin kirkkaassa metsässä - vaaleaa ruohoa, vähän suomalainen metsä mutta puita hieman harvemmassa. Aurinko säteili metsään. Oikealta puolelta tuli suuri, vähänn saksanhirveä muistuttava hirvas, suuret vaaleat sarvet; mutta, se oli väriltään valko-punainen - muistutti vähän kärpäs-sientä. Se käveli ohisteni oikealta puolelta, ja kävi rennosti makaamaan eteeni katsoen lempeästi suurilla silmillään, ja mutusti rauhassa heinää.
Yksi toinen uni jonka näin vähän aikaa sitten, olin samassa kirkkaassa metsässä, ja tunsin, että olin siellä siis ihan oikeasti. _tunsin_ kaiken mitä ympärillä tapahtui, ja hoin ettei tämä ole totta... samassa olinkin omassa kämpässä, mutta pian taas metsässä, joku _koski_ oikeaa kättäni ja piti hellästi kiinni ja 'toi' takaisin tähän metsään... Se oli mies vaalean harmaassa pitkässä takissa, joss aoli kultaiset napit. Sillä oli ruskeat hiukset ja oli aika pitkä, lempeä ääni. Tunnen sen miehen, en ikinä näe kasvoja mutta oon puhunut sille ennenkin näiden 'unien' kautta, uskon että hän on joku suojeliani/enkeli ym. henkilö. Sanoi, että tämä on totta, ja sitten uni loppui kun heräsin että puhelin soi... Tunnistin hänet siis koska lapsena kun oli vaikeaa ja itkin itseni usein uneen, juoksin samassa metsässä kirkkaassa lyhyessä ruohossa ohuiden koivujen rinkiin turvaan, ja menin halaamaan sitä paksuinta koivua, jolla oli sama ääni kuin tällä miehellä... Kysyin tyhmiä kysymyksiä ja se oli vähän turhautunut että kyselin niin tyhmiä, muttei ollut ilkeä ym.
Ja niin.. Kai pitäisi mainita tuosta uudesta vuodesta... asuin silloin kerrostalossa isän kanssa ja yläkertaan muutti, tosi outo tyyppi... Ja eräänä yönä, 'heräsin'. Tai siis heräsin, en voinut liikkua, menin paniikkiin. Ikkunan edessä seisoi kaksi mustapukeista miestä ja säikähdin ja aloin vaan karjumaan jotain että menkää pois, muhun ette koske ym. mutten saanut pihaustakaan ulos suusta... Mutta rauhotuin, kun meidän koirat, meni tervehtimään niitä ilosesti. Sen muistan että niillä oli kuitenkin siniset silmät, tai sininen heijastui takaa... ja ikkunan ulkopuolella vasemmalla näkyi hopean hohtava aluksen reuna... Ja koko ajan kuului tosi kova, kun moottorin ääni 'vom voom voom'. En ole eläessäni ollut yhtä aikaa niin peloissani ja paniikissa kuin kuitenkin jotenkin turvassa... Ja joo, puhuin äidin kanssa ja se puhui että voihan se olla ollut jossain toisessa ulottuvuudessa tapahtunut, mulla on outo tapa nähdä enteitä, unia, ja ihan hereilläkin sellaisia 'näkyjä', aistia ihmisiä henkisellä ja sielun tasolla ja tuntea jos jtn. ns. yliluonnollista on paikalla... Mutta niin.. haluan vain vähän mielipiteitä tähänkin, ja juu jos se on 'unihalvaus', ei sitäkään voida täysin selittää _miksi_ se tapahtuu, että niin...
Juteltiin eilenkin äidin kanssa unista ja meidän suvuista, joista kuulemma äidin puolen suku oli viikinkejä ja isän vartijoita, jotka kiipesi vuorille sytyttämään kokot ja varoittamaan viikingeistä(aika ironista hmm) mutta niin, uksoo ken tahtoo, niin mitä äiti kertoi että oli hänen äidilleen eli jo edesmenneen anni-mummini kertomia kertonut, että olis ollut noita... Äidilläkin on näitä samoja piirteitä siis. Ja anni-mummi taas tiesi että äiti tuli jonkun nuoren miehen punaisen auton kyydistä helsingistä kotiin silloin kun hän oli teini, vaikkei se voinut mistään tietää miten äiti oli kotiin päässyt.. Jotenkin tuntuu että meidän suku äidin puolelta on ihan outoa... Eikä siis silleen huonolla tavalla omasta mielestäni, mutta aattelen että voiskohan nää kaikki asiat jotnekin liittyä toisiinsa jotenkin.. :/
...niin ja se, että usein unissa hoidan loukkaantuneita eläimiä, ja niin käy kyllä oikeassakin elämässä - viimeks pelastin pääskysen poikasen keskeltä tietä. Ja meidän vanha koirakin aina tuntee olonsa paremmaksi kun kosken sen kipeisiin kohtiin, ja oon nänyt untakin siitä että se on ollut mun mukana tässä metsässä mitä kuvailin aikaisemmin, mutta siitä on about. 5 vuotta.
|
Näytä kirjoitukset