Viime yönä tuli nähtyä ahdistavinta unta pitkään aikaan. Unessa oli Mikko Niskasen ohjaamasta Elämäni vonkamies-elokuvasta Teuvo Remes, joka esitti kirjailija Kalle Päätaloa lapsena, Martti Kainulainen Kallen isänä Herkkona ja Pirjo Leppänen Kallen äitinä Riituna. He olivat jossain pienessä yhden huoneen mökissä, joka ulkoapäin katsottuna oli ilmeisesti mylly. Siellä Herkko katsoi pöydällä olevassa juomalasissa olevia kuivuneita kukkia ja totesi, että "Kukat ne kukoistavat, mutta emäntä sen kun vanhenee". Sitten hän katsoi sivulleen ja kuvakulma siirtyi keinutuoliin, jossa oli istuvassa asennossa luuranko päällään naisen vaatteet ja hiukset yhä kallossa kiinni huivin alla. Luurangon kädet olivat ristillä rinnalla ja luurangon ympärillä oli muistaakseni paljon hämähäkin seittiä. Eli siellä yksin asuva vanha nainen oli kuollut siihen keinutuoliin ja ollut siinä niin pitkään, että jäljellä oli jäljellä oli vain hiukset, luuranko ja vaatteet. Riitu katsoi luurankoa peloissaan ja siirsi Kallea sivummalle, mutta tämä oli ihme kyllä kuin tilanteessa ei olisi mitään ihmeellistä, vaikka luulisi noin 4-5 vuotiaalta näyttävän lapsen olevan ihan kauhuissaan tuon näyn nähdessään. Sitten he menivät sinne myllyn vieressä olevaan jokeen uimaan. Siis löysitte ihmisen kuolleena ja reagoitte siihen menemällä uimaan? Uni siirtyi siihen, kun Kalle, Riitu ja Herkko olivatkin kotona ja unessa lattialla istui Kallen nuorempi sisko Martta ehkä noin 1-vuotiaana leikkimässä. Ilmeisesti kyseistä elokuvaa kuvattiin unessa ja olin unessa todella järkyttynyt, että siinä oli mukana oikea ihmisen luuranko ja että lapsi pakotettiin olemaan sen kanssa samassa tilassa, mutta tämä oli aivan tyyni tilanteessa kuin luurangon näkeminen olisi hänelle ihan arkipäivää, Unen lopussa minä olinkin itse istumassa jonkun vanhan aitan rappusilla ja selitin todella ahdistuneena ja itkuisena tuota tilannetta paikalla oleville ihmisille, jotka ilmeisesti tunsin, mutta jotka suhtautuivat minuun pilkallisesti, jolloin sanoin että arvasin, että he eivät ymmärrä minua, nousin ylös ja lähdin kävelemään pihalla, mutta yllättäen katosin täysin tyhjään kuin savuna ilmaan.
Jäi vähän ihmeellinen olo tuosta unesta, että mistä tuo oikein tuli, erityisesti se kohtaus siellä myllyllä? Sen että minuun suhtauduttiin pilkallisesti kun itkin ahdistuneena kertoessani tilanteesta käsitän johtuvan siitä, että minulla on joskus esiintynyt pelkotiloja ja tunnetta, että minuun suhtaudutaan halveksivasti eikä minua hyväksytä koska olen liian heikkoluonteinen, lapsellinen, itsekäs ja itkuherkkä erityisesti mieheksi.