Sen verran vielä lisään etten ajattele olevani mikään jeesus tai jeesustelia.. Oon paljon enemmän buddhan kanssa samoilla linjoilla voisin kutsua itseäni buddhaksi, mutta en tee niin koska niin monet ajattelis mun olevan uudesti syntynyt guatama siddharta vaikka tarkoitan buddhalla vain valaistumista. Oikeasti oon vaan nuori hemmo joka koittaa elää omaa elämän polkua, en kukaan muu vain minä.

Varjottarelle, mietittyäni tota sun kysymystä vielä enemmän tajusin että sielu onkin olemassa käytin vaan toista sanaa siitä, oon katsellu yhtä tyttöä syvältä sisältä ja on tuntunu että näen hänen sielun, käytin siitä vaan toista sanaa, meikä kuvitteli sen sillain timanttina mulla oli oma timantti kädessä (oma sielu) ja hänen toisessa kädessä tietäen täsmälleen mitä teen pystyin katsomaan hänen ja todella tutustumaan tähän tyttöön. Sielu on sana joka kumpuaa keskiajalta, mun sana sille ois syvin sisin joka kuvastuu mulle timantteina ihmiset on erillaisia.

Mihin perustat sen, etttei sielua ole olemassa mutta jeesus on? Tai mikään siihen liittyvä tapahtuma?

Siihen että ymmärrän jeesusta tasolla millä moni muu ei kykene, ihmisenä. Jeesus on aikoinaan tehny täsmälleen saman kuin minä ja sen huomaa valaistuminen puskee monista hänen teoista ja puheista läpi, hän puhuu syvästi ihmis luonteesta juuri kuten mun ajatukset tekee. Mun maailman näkemys on silti hyvin erillainen, enemmän uutta aikaa jolloin vastauksia jo on esim historian ja miljoonien ja miljoonien kirjattujen mielipiteiden ja internetin yhdistämässä maailmassa. Vuosituhansien saatossa ihmiskunta on hiljalleen ajelehtinut jumalasta pois päin ja alkanut hakemaan tieteistä vastauksia, meikä näkee pitkälti samoin mutta oon lisänny hengellisyyden kaveriksi, maailma on biologiaa, kemiaa ja tiedettä. Jeesuksen aikaan uskottiin toisin, elämän ihmeellisyyttä mietittiin jumalan tekosiksi. Jeesus sen ajan IHMISENÄ oli aikansa karitsa ja täytti oman alitajuntansa kuten myös muiden jumalalla, kertoi tarinan ja kertoi sen totuutena, kun puhun totuudesta tarkoitan, että totuus avautuu kun valaistuu, kun puhut sen kautta sun sanat puhuttelee monia koska ne puhuttelee syvintä sisintä meissä, moraalia. Jeesus vaan vähän lisäs tarinaa ja omia sanoja siihen kaveriksi, kuten sielu, taivas, jumala ja pirut jne jne, jeesus oli tavallinen ihminen ja vain valaistunut. Tiedän täsmälleen että meikätki on vain ihmisiä ja alttiita taipumaan miesmäisiin virheisiin

Olet ulkoistanut olemisesi ja sielusi johonkin jota ei ole olemassa, ok?

Nyt en kyllä ymmärtänyt, sielua ei ole omemassa muutenkaan ja sitten toi ulkoistaminenkin on outo sana. Oliko tuo muutenkaan kysymys?
Höpsöä ettei multa kysellä kun nyt ois mahis...

Valaistuminen on aika cool juttu ja pitää sisällään paljon mysteereitä, mutta meikä saa niitä alkaa purkamaan monet on epäilly ettei tähän tilaan enään edes nykymaailmassa pääse, mutta osho pääsi, meikä pääsi eli siis joskin harvinaista niin mahdollista. Tää on toinen puoli meiän olemassa olosta.
Grand mind joka levittää ideoita, todellisen ihmis luonteen mieli. Natural being, blessed and blissed.

Uteliaisuuttani - mikä on vaikutelma sielusta kun sen olet kohdannut, onko se joku toinen olento kuin sinä itse vai onko se olento joka olet sinä itse. Jälkimmäisessä tapauksessahan päädytään kahden itsen paradoksiin...

Sielunmatka nyt on vaan sana ja sielu sanana on paljolti jeesuksen käyttämä ja määrittämä, jeesus on vaan yksi valaistuneista. sielu itsessään ei mulle meinaa mitään eikä oo varsinainen asia jonka löytäisin mun totuudesta. Muutenkaan en keksi mitä tarkoitat, kohtasin itteni ja siinä se.
Mukava vastailla kysymyksiin kumminki, tää on ainoa paikka minne oon tään maininnut
Oon ajatellu tään niin spesiaalina, että jos nyt jollekki tän kertoo niin teille hehe

Wau! Mahtavaa! Juuri itsekin ensimmäistä kertaa otin yhteyttä minuuteeni ja vastassa oli naureskeleva, voimakkaasti levollinen ääni, joka hirveän tinkaamisen jälkeen vain sanoi "Älä ole tuollainen". Yksi asia mikä jäi mieleeni oli levollisuus ja rauhallisuus, joka on aina ollut kateissa jollain tavalla itsessäni. Melko mielenkiintoista, että en "itsekään" paljasta kaikkea itselleni. Mysteeriksi jäi, joka toisaalta syventää mielenkiintoa miksi. Aikaisemmin on ollut kuiskivaa ohjausta, nyt oli kommunikaatiota ja nimenomaan hyvässä hengessä.

Sielunmatkaan tarvii hirveästi rohkeuttq ja syvän itsensä hyväksynnän ja joo siis todellakin rohkeutta kaksin käsin, koska lopputulos voi olla mitä vaan kun lähdet aukomaan itseäsi, sen pitäisi sitten kelvata muille, koska se olet oikea sinä. Me ollaan paljolti muiden mieleisiksi muokkaantuneita ihmisiä. Muista ei saa välittää ja itseä pitää rakastaa nuo on edellytyksiä onnistuneeseen sielun matkaan =)

Tuo että sulle on luontaista ajatella maanläheisesti, rakastaa luontoa, ihmisiä ja eläimiä, on huippua. 
Olet varsin kehittynyt ihminen.

Entä jos osaatkin opettaa henkisyyttä tai hengellisyyttä?
Alkoi uteliaisuus herätä, että mitä historiallista teit.

No luontaista tavallaan joo, ei meikä aikoinaan mikään puiden halailia ollu just päin vastoin, mutta kun katsoin sisääni löysin niin paljon samaa meistä ja puista, kävin halaileen ja istuun puiden kanssa ym
Kaikki mitä nyt teen on siis hyvin luontaista mulle paitsi tämä koko sisälle katsomis prosessi itse, olen hyvin taipuvainen egoilemaan ja kerään mielihyvää muista, ainakin olin. Uus tie on jättää kaikki addiktiot ja olla taipumatta olennaisluonteeni houkutuksiin ja syventää itsetietoutta.
Historiallista tämä on siksi, että oon tullu buddhaksi tässä autoja vilisevässä modernissa yhteiskunnassa. Oon ajaton mieli ja aika käsittää historian ja tulevaisuuden. Seikkailu alkaa nyt, odotan innolla elänkö potentiaaliini ja tulen historialliseksi kaveriksi

Jouduin alustaan uuden ajatusmallin koska edellinen syöksi mut perikatoon, ja joo siis katsoin sisääni ja kaivoin vaan syvemmältä ja syvemmältä vastausta tuohon kuka olen ja mahdollisia voimavaroja raskaaseen elämäntilanteeseen. I am true case, the dragon the great.
Mulla on ihana pää, tein jotain historiallista tietämättä valaistumisesta mitään.
Siis mitä tää periaatteessa tarkottaa on, että ajattelen hyvin maan läheisesti ja rakastan maailmaa ja kaikkia ihmisiä, lintuja ja metsiä tasavertaisesti, tunnenmyös samaistumista jeesukseen ja buddhaan. Haluaisin opettaa hengellisyyttä jollekkin, mutta pelkään etten osaa. Näyttäis että oon hyvinki edelleen ihminen niinku tosta ujon täytteisestä heitosta vois ounastella

Tää on kyllä ihana foorumi
Mitenhän me samaa ajateltiin onkohan meiän välillä joku uni yhteys...

Mun mielestä se ehkä meinaa, että sun pitää pistää masuus jotain ihanaa ja hyvää esim niinku jäätelöä tai kakkua

Voinko keksiä tarinoita ja postata ne tänne jonnekki...?

Kiitos =)

Hei,

Oon utelias hyväntahtoinen hiukan jopa myös maaginen nuori mies, joka on aina tuntenut vetoa avaruuteen, en pääsee päälläni avaruuteen sinne on niin pitkä matka ja joskus pelkkä kävely tässä meiän maapallolla on päälle raskas tajuta, rakastan avaruutta ja ketä me ollaan ja miten me avaruus nähdään. Kirkkain silmin tajuamatta edes murto-osaa, mutta tähtiä kun seurailee niin vaikkei tajua kaikkea niin sydän korvaa loput.

Elän järkyttävää tarinaa, maailman taudit otti mut ja raiskas mut. Sairastan raskaita tauteja ja en kestä olla yksin. Siks tein tunnukset tänne, teiän seura auttais.. KIITOS VAAN!!

Voisin myös opettaa hengellisyyttä jollekkin
Koen olevani aika löytö sellaseen