Kiitos Salomi hyvän kuuloisesta verenpaineentasausvinkistä (mikä sanahirviö..)!
Itselläni on aina ollut matala verenpaine, viimeiksi 102/70. Sormet ja varpaat on useimmiten jäässä (on luksusta kun joskus on lämpimät kädet!) ja huulet muuttuu kauniin violetinsinertäviksi ihan tuosta vaan. Huimaukseen en enää edes kiinnitä huomiota, sitä ilmenee aina kun nousee nopeasti ylös tai jos kääntyy nopeasti ympärikin.
Mummoni harrasti myös erinäisiä vanhan kansan hyväksi havaitsemia parannuskonsteja, teki mm. Ruotsin tippoja sekoittamalla yrttejä kirkkaaseen viinaan. Kyseinen cocktail taisi auttaa kaikkiin vaivoihin, niin ulkoisiin kuin sisäisiinkin.
Mutta täytyy kyllä kokeilla tuota "soijaviinaa", jospa se auttaisi tätäkin vanhaa kalmakouraa!   :

Hmm... keltainen tuli nyt auran väriksi.
Joskus muutama vuosi sitten aurani oli tämän saman testin mukaan myös keltainen ja vähän aikaa sitten se olikin kristalli - itse tykkään enemmän aurinkoisesta keltaisesta! 

Kävin Hengen ja tiedon messuilla aurakuvauksessa ja siellä aurani oli pääväriltään vihreä, höystettynä sinisellä, violetilla ja valkoisella. Mutta eikö aura muutu tilanteiden mukaan ja voi olla esim. aamulla eri värinen kuin illalla?

Kiitos Täysikuu "riimuttelustasi". Hyvin ajatuksia herättävä riimu näytti nousevan; täytyypä tarkastella asiaa tarkemmin.. 

"Täysikuu, sä ihme suurin olet öisen taivahan..."
Ehkä tuota laulua on jo tässä ketjussa siteerattu, mutta siteeraan sitten uudestaan  :

Siis: voisitko katsastaa riimuistasi, mitä ne sattuvat kertomaan minulle; aiheena erityisesti aivan uusi urapolku, josta itse toivon paljon, mutta joka näyttää aina satunnaisesti tökkivän erilaisten sekaannusten ja erään toisen ihmisen johdosta.

Merci 

Kiitos teille kaikille vastauksista.
Itse olen irtisanoutunut patriarkkaalisista uskonnoista aikoja sitten ja jos vielä joskus johonkin uskontokuntaan haluaisin liittyä, olisi valintani buddhalaisuus. Minuakin on läheltä liipannut (onneksi ei aivan suoraa henk.koht. kokemusta) ns. rakastava uskontosuuntaus nimeltä jehovalaisuus. En voi ymmärtää jehovan todistajien Jumalan rakkaus -käsitettä, koska ainakin seurakuntalaisten rakkaus lähimmäisiään kohtaan päättyy silloin, kun lähimmäinen ei toimi heidän haluamallaan tavalla!
Mutta pakana olen ja ylpeä siitä. Ylpeä varsinkin siitä, että en tarvitse ketään ns. parempaa ja viisaampaa henkilöä kertomaan minulle, mitä tulisi ajatella ja miten toimia tai kertomaan ketä saan rakastaa ja ketä minun tulisi vihata, kun jossain kirjassa (muka) sanotaan niin.Ehkä minut on joskus noitana roviolla poltettu; varsinkin jos olen silloinkin omannut yhtä voimakkaat mielipiteet kuin nykyisin.. 

Heipä hei!
Luuletteko, että seuraava tapahtuma on vain sattumaa vai onko siinä jokin "vinha perä":
Olin ystäväni kanssa Vatikaanin Pietarinkirkossa - kyseessä siis ihan vain tavallinen turistimatka. Kun menimme sisään kirkkosaliin, sydämestäni alkoi nousta hirveä raivon tunne, joka kasvoi kasvamistaan niin, että tuntui vain parhaimmalta päästä pois koko paikasta.  Kun raivo ja viha valtasi minut, tuntui kuin olisin katsellut itseäni ruumiini ulkopuolelta. Lähdettyämme kirkosta tunne jatkui vielä hetken, mutta sitten olo palautui normaaliksi.
Kerroin tästä myöhemmin ystävälleni, ja hän sanoi myös tunteneensa kirkossa sellaista vihaa, että olisi halunnut huutaa kaiken ulos. Meistä kumpikaan ei kuulu mihinkään kirkkoon ja menimme Vatikaaniin vain ihan matkailumielessä, ilman mitään ennakkoasenteita tai -odotuksia. En ole koskaan kokenut tuollaista olotilaa missään kirkossa, vaikka olen maailmaa kolunnut ja kirkkojakin nähnyt. Ajattelin, että tunsimmeko ehkä jotakin aikaisempia paikalla sattuneita tapahtumia vai olisiko ehkä korkeammat voimat halunneet meidät pakanat ulos kirkosta mahdollisimman pian? Mene ja tiedä, mutta kokemus itsessään oli kovin mielenkiintoinen. 

Kiitos vastauksestasi. Olenkin nyt ammatillisesti elämän käännekohdassa, eli uutta lähden opiskelemaan jättäen vanhan ja ei-kiinnostavan uran taakseni. Ja mikä parasta: valintani tuntuu todella hyvältä ja oikealta!

Sarjassa mielenkiintoisia unia, viimeöinen uni:
Minut oli pyydetty käymään edellisessä työpaikassani. Keskustelin ex-pomoni kanssa hänen uudessa ja hulppeassa työhuoneessaan. Hän kysyi, josko tulisin vielä vähäksi aikaa takaisin töihin, jotta asiat saataisiin toimimaan kunnolla. Hän näytti minulle lappua johon oli käsinkirjoitettu 1980=20; ymmärsin näiden lukujen liittyvän palkkaan, jota hän minulle tarjosi. Sanoin hänelle, että lähden opiskelemaan enkä sen takia voi mennä heille takaisin töihin (en kertonut, että en edes haluaisi työtäni takaisin!). Keskustelun loputtua kävelimme yhdessä huoneen ovelle, ja siinä seisoessamme pomoa ammuttiin ikkunan läpi selkään (ampujaa ei näkynyt). Pomo ei kuitenkaan kuollut, vaan juttelin vielä hänen kanssaan kun hän makasi lattialla odottaen ambulanssia.

Taustana kerron, että "oikeassa elämässä" olin ko. firmassa määräaikaisessa työsuhteessa, enkä ollut halukas enää jatkamaan työsuhdetta vaikka sitä minulle ehdotettiin ja tilalleni tuli toinen henkilö tekemään äitiyslomatuurauksen loppuun. Olen myös saanut opiskelupaikan ja aloitan opinnot syksyllä. Lisäksi olen viimeaikoina nähnyt muitakin ampumisunia; joskus ammun niissä itsekin. 

Yritin tutkia unikirjoja, mutta en löytänyt mitään järkevää selitystä unelleni. Osaisiko joku tulkita tämän kirjoja paremmin? Kiitos 

Niin itse kysymykseen... En usko, että kukaan varsinaisesti voi avata kenenkään toisen tietoisuutta, koska jokaisella on oma vapaa tahto kuunnella tai olla kuuntelematta. Mutta se on varmaa, että kaikki henkisen maailman ilmiöt ovat koko ajan aivan jokaisen meistä ulottuvilla.

Voi olla, että ystäväsi sinun luonasi jotenkin rentoutuu ja avautuu kuulemaan näitä herkempiä taajuuksia. Uskon, että omassa tapauksessani oli hieman sama nimittäin olen aina viihtynyt hyvin tämän kyseisen ystäväni kotona ja seurassa.

Tuotapa juuri ajattelinkin, mitä Alzbeta kirjoitit, en vain osannut sitä kovin hyvin sanoiksi pukea!    Luulin tosin, että jos on annettu kyky kuulla asioita, ei voi juurikaan kääntää kuulemisnappulaa off-asentoon, vaan kuulet, halusit tai et. Ja tässä tapauksessa kyseinen henkilö ei todellakaan halua kuulla, koska häntä pelottaa tälläiset asiat. No, täytyy odotella seuraavaa kertaa kun hän tulee käymään (jos uskaltaa!), kääntyykö "vastaanotin" taas päälle vai ei.  

Minulla on myös vaikeuksia olla naisena naisen kropassa - voi tätä oinaan vaikutusta. Ehkä sekin, että on koko aiemman elämänsä joutunut taistelemaan yksin kaikki taistelut, on tuonut maskuliinisen puolen paremmin esiin. Nyt minulla on kyllä ihana puoliso, jonka kanssa tunnen olevani kokoNainen.

Jospa kenkkuileva juurichakrakin tästä tasoittuisi kun elämä on muutenkin nyt taas mukavampaa - yleisesti.

Ja ylimääräisenä kommenttina: tulehdukseen sain uuden lääkekuurin ja sen lisäksi juon AB-piimää ja karpalomehua; hyvää! 

Tuntuu olevan kyselyikä, kun viimeaikoina on ollut paaaljon kyseltävää täältä Astrosta! No, kestäkää vielä.. 

Sellaista henkimaailmaan liittyvää olisin kysäissyt, että onko mahdollista jotenkin avata toisen ihmisen tietoisuus kuulemaan ja tuntemaan ei-maallisia asioita?

Kysymys on siitä, että itse olen aina ollut kiinnostunut henkimaailman asioista ja jotenkin ajattelen että kotonani on ns. suvaitsevainen ilmapiiri kyseisille jutuille. Valitettavasti en ole itse saanut kokea mitään ihmeellistä, mutta nyt on kahdesti sattunut niin, että eräs muu henkilö on luonani kuullut jonkun supattavan hänen korvaansa jotain ja hän on säikähtänyt kovin noita tapahtumia! Ensimmäisellä kerralla miesääni puhui jollain oudolla kielellä ja toisen kerran ääni sanoi vain tämän kyseisen henkilön nimen. Ja mikä "hauskinta", näiden tapahtumien väli oli päivälleen tasan 6 kk..   

Tietenkin minusta tämä on erittäin mielenkiintoista, toisin on äänien kuulijan mielestä. Hänellä on joskus aiemmin ollut samanlaisia kokemuksia, mutta nämä ovat erilaisia siinä mielessä, että ne ovat tapahtuneet samassa paikassa - minun luonani.

Onko kotonani siis jotenkin "ovet avoinna" henkisille asioille vai mistä tässä on kysymys?

Konstit näyttää olevan monet - tässäkin asiassa. 

Ilman housuja tuleekin jo nyt huideltua kaikki yöt, mutta piimää ja karpalomehua täytyy mennä ostamaan. Ehkäpä olisi myös tehtävä sijoitus noihin kestositeisiin.. Eipä sitten muuta kuin huomenna kaupan kautta kotiin.  :

Niin, minulla on ollut aina (tai n. parikymppisestä asti) gynekologisia ongelmia. Reilu kuukausi sitten sain lääkkeet bakteeritulehdukseen, jonka oireet olivat kestäneet siinä vaiheessa jo n. kuukauden.. No viikon lääkekuurin jälkeen olo olikin ihan hyvä, mutta nyt taas vaikuttaisi samat oireet palailevan..

Osaisiko kukaan kertoa, millä voisin ehkäistä ko. tulehdusta? Tarvisinko jotain yleistä vastustuskyvyn parannusta vai mitä? Lääkäri sanoi, että bakteeritulehdukset ovat naisilla yleisiä ja syy niihin voi olla lähes mikä tahansa. En siis tiedä, mitä minun tulisi välttää (esim. mahdollisesti joitain tiettyjä ruoka-aineita) tai mitä muutenkaan tulisi asian kanssa tehdä. Ei vaan kiinnostaisi syödä kuukauden välein antibiootteja!

Jotenkin tuntuu, että nykyisin minulla on muutenkin huonompi vastustuskyky kuin ennen: nuorempana en juuri koskaan saanut edes flunssaa, mutta nykyään kaikki flunssat mitä on liikkeellä tarttuvat minuun 100%:n varmuudella. Pöh..