Mä näkisin niin, että vaaka ainakin esittäisi olevansa tosi buddy buddies tän vihamiehensä kanssa...olisi ihan korostetun ystävällinen ja kohtelias, ja sitten tilaisuuden tullen puukottaisi selkään, paitsi ei ihan kirjaimellisesti, koska siinähän lentää veri ja vaatteet voi sotkeentua...
Elikkä tämä itse murha vois tapahtua vaikka teekupposen ääressä, vaaka vaan livauttaisi hymyillen jotain myrkkyä sinne kun toinen ei huomaa...
Mutta itse noususkorpparina ehkä kuitenkin kallistuisin siihen, että kehittelisin jonkin todella pirullisen juonen, jossa saa kärsiä sekä exä, sen uusi rakastaja että kaikki tätä suhdetta jollain tavalla edesauttaneet henkilöt...toi myrkkysateenvarjojutska ois tekotapana ihan jees, mutta olennaista olisi, että tää vihamies saisi ennen kuolemaansa
tietää, että meikäläinen on kaiken takana. Koska mitä on kosto ilman, että koston kohde sen tajuaa...? Loppuun vielä joku cool lausahdus, tyyliin "mieti ***tu seuraavassa elämässä vähän tarkemmin, kenen varpaille astut"
Näytä kirjoitukset
, 
ja 
ja minuun vetoaa parhaiten sellainen älyllinen, ehkä sarkastinen ja itseironinenkin huumori. Mutta siis ei älyllinen sellaisella kuivakkaalla tavalla...vaan nimenomaan niinkuin Mesolet tuossa edellä hyvin sanoi, elämän totuuksien ja tragiikan ymmärtämisestä syntyvä huumori. Kaikki pissa- ja kakkahuumori aiheuttaa välittömän hylkimisreaktion ja myötähäpeän tunteen. 
Koen olevani hauskimmillani minulle tuttujen ja läheisten ihmisten seurassa, enkä viihdy ollenkaan sellaisessa ison porukan hauskuuttajan roolissa. Voi olla, että sen takia ensivaikutelma minusta on paljon vakavampi kuin mitä todellisuudessa olenkaan, ja vasta myöhemmin paremmin tutustuessa huumorini alkaa kukoistaa vapautuneemmin. 