Heräsin tänä aamuna siihen, että kuulin kovaa koputusta, jolle ei sitten löytynyt lähdettä. Näitä tulee mulle aika usein, että herää koputukseen, tai siihen, että omaa nimeä lausutaan selkeällä äänellä. Siis kun on yksin kotona Onko muilla usein aamuisin samanlaisia herätyksiä? Se tapahtuu yleensä hetkeä ennen kun on asettanut kellon soimaan, eli mahtaakohan olla sisäinen kello? Vai mihinkähän minua herätellään, ehhehe Mitä tuummitte?

Hahaa olen myös Artemis, siihen vielä päälle jousimies

Kiitos kommentista Keho!

Voisitko valottaa vielä millainen ero on maskuliinisella Kristus Minällä ja Jumaluudella (feminiininen?) ? Toivotan kyllä aidot universaalit energiat lämpimästi tervetulleeksi:)

Kerran näin juuri ennen nukahtamista kuvan, jossa oikealta tuli tummaa nestettä, hieman kuin öljyä, ja vasemmalta(tai toisinpäin) vedenkaltaista kirkasta nestettä, ja mielikuvassa ne sekoittuivat toisiinsa niinkuin öljy ja vesi. Ne muodostivat hienon liikkuvan kuvion, joka näytti orkidean kukalta. Siinä mielikuvassa oli oikeastaan melko eroottinen lataus. Tämä näytti tulevan mieleen nyt, anteeksi nyt Sussu kun meen ohi alkuperäisen aiheen, joka on mielenkiintoinen
usein juuri ennen nukahtamista sitä tuntuu olevan altis kaikelle verhon takana olevalle..

Hei Sussu ja muut!
Hauskaa kuulla että tuuli viuhuu. Mullakin on ollut tuota mukavaa hönkäilyä paljon, aina vasemmalla puolella, poskessa ja ohimolla. joskus se kutittaa, toisinaan äityy niin vahvaksi, että melkein vihloo. Se alkoi siitä, kun vuosia sitten piirsin enkelikortin tutulle hierojalle ja reikittäjälle kiitokseksi kaikenlaisten henkisten kirjojen lainaamisesta. Maalasin kortin illalla, ja nukkumaan mennessäni alkoi valtava kihelmöinti vasemmassa poskessa. Mietin siinä ensin, että onko tämä jotain halvaantumisen alkusoitantoa, kun se vaan koveni eikä loppunut, mutta kuitenkin se tuntui sitten niin miellyttävälle, että ajattelin sen lopulta olevan jotain hyvää. Nykyään se tuo mulle  aina hienon tutun olon tullessaan. Lisään siihen usein ajatuksen valtavasta kiekosta, joka pyörii vastapäivään sydämen kohdalla:)

Nytkin se tuuli tuntuu, vasemmalla  

heheh, niinpä! Ja kun on vielä vähän laiskahko, mukavuudenhaluinen, silti kova kohkaamaan ja jousimies, niin ei tästä ihan heti pois sujahdetakkaan   

Muistinpa just äsken tätä ketjua lukiessani, että unessa siskoni sanoi, että reikiopettajansa oli kertonut hänelle, että koko perheemme on tasolla viisi ja sieluniässä viisi. Sitten ajattelin huvittuneesti, että täytyypä tarkastaa Michaelin kirjoista mitä tarkoittaa "viides taso". Tähän siskoni haastoi, että katso mieluummin siitä Emmanuelin kirjasta(nimi tuonnepäin, on siis oikea kirja). enempää en muista. Mikähän mahtaa olla luvun viisi ydin? vai olisko se sitten kymmenen, kun siinä oli kaks vitosta.. heh, no, nyt menee numerologian puolelle.

Mutta aiheeseen, eli Michaelin kirjoihin, joista tässä ketjussa puhe. Kyllähän niissä vähän sitä naistenlehtien testikirjallisuusmeininkiä on, mistä Linn puhuit. Sillä tavalla niihin ei ehkä kannata uskoa, että jää niihin teorioihin kiinni ja maailmankuva niitten kautta rakentuu. Kaikki mahdollisuudethan meillä on koskettaa jumaluuttamme joka hetki, tässä ja nyt, ei tartte oottaa sinne 234 elämän päähän kun on vanha sielu viimeisellä tasollaan tai jotain sellaista. Mutta mielenkiintoistahan ja viihdyttävääkin niitä päällyslehtijuttuja on miettiä ja sielunikäänsä laskea. Niissä on varmasti perää, mutta kaikella kunnioituksella Michaelia(eivät varmaan pane pahakseen) kohtaan, ne opit tuntuvat jo vähän tunkkaisilta! En meinaan usko, että meitä on enää niin vahvasti sidottu sielunikäämme tai persoonamme ja päällyslehtiemme kiemuroihin.  Olen muistaakseni foorumilla maininnutkin joskus Eckhart Tollen kirjan Läsnäolon Voima, siinä on mielestäni hyvin kuvattu sitä Nyt- hetken voimaa, joka on läsnä ja käytössä jatkuvasti. Jotenkin sitä lukiessaan muistaa sen minkä on joka kerta unohtanut, että jokainen tsäänssi on mahdollisuus...    
Mutta mielenkiintoisia juttuja nuo sielunikäasiat ovat, ja kiva oli Linn lukea tutkiskeluasi!
Hauskaa kun muistatte niin selvästi noita entisiä elämiänne muuten!

Vielä sellainen, joka ainakin minua auttaa. Negatiivisten ajatusten muuttamisen sijaan hyväksyy negatiiviset ajatuksensa. Vaikka millainen meteli sisällä, niin on vaan, tarkkailee ja hyväksyy. Pikkuhiljaa mielikin hiljenee. Minua ainakin suuresti virkistää aina kun muistan että ainiin, eihän minun tarvinnutkaan kokoajan ajatella! Ihan niinku lomalle pääsis 

Vielä yks kirja: Eckhart Tolle, Läsnäolon voima