En ois sinuna huolissani, luulen että liittyy siihen kun on skorpioni, he tykkäävät synkistä asioista ja ovat usein synkkiä mieleltään. Sitä synkkyyttä ei välttämättä lapsena näe niin selkeesti.

Kyllä minäkin tykkäsin lapsena mustalla piirtää ja värittää, mummo alkoi kans moittimaan siitä... musta on lapselle väri siinä missä pinkkikin, ei he ajattele sitä niin synkkänä mitä aikuiset... onhan seeprallakin mustia raitoja ja mustapantteri on kokonaan musta! mustapantteri oli lapsena yks mun lempieläimistä ja on se edelleenkin kun niin erikoinen ja eksoottinen... x)

Ystäväkirjaan kirjotin lapsena että haaveammattini on tiikerinkesyttäjä sirkuksessa... sekin oli mummon mielestä väärin... niin piti valita sitten joku "kunnon" ammatti ja kirjotin siihen sitten opettaja.

Lapsen kannattaa antaa vapaasti toteuttaa itseään ja olla oma itsensä, näin esimerkiks vahvistaa lapsen taiteellisuutta jos hänellä on lahjoja sellaseen, taiteelliset ihmiset on aina oman tiensä kulkijoita, siks he voivat esimerkiksi maalata pelkästään mustalla...

Jos sun lapsen käytöksessä ilmenee muuta hälyttävää, esimerkiksi empatiakyvyttömyyttä ja eläinrääkkäystä niin sitten alkaisin olla huolissani...

Minä vähän pelkään skorpioneja kun ovat mieleltään synkkiä ja tempperamenttisia jopa väkivaltaisuuteen asti helposti. Skorpioni oli se ihminen joka teki mun elämästä helvetin ylä-asteella, hän puukotti mua selkään, ei osannut pitää salaisuutta kun olin mennyt kertomaan että oon ihastunu varattuun poikaan niin hän meni asiasta kertomaan tämän tyttöystävälle ja siitä kiusaaminen lähti... Kehtasi vielä myöhemmin ihmetellä kun mua kiusattiin niin rajusti vaikka kaikki sai alkunsa hänen möläytyksestä  KIITOS ANNIINA <3

Tyttöystävänä ilmaisen rakkauttani antamalla helliä suudelmia ja kosketuksia, tykkään pitää kädestä ja silittää esimerkiksi poskea, kättä, jalkaa, selkää. Toisinaan tykkään ottaa kumppanin rajummin, intohimoisia suudelmia sillon ja työnnän seinää vasten ja kunnon pikapano siinä tai vaikkapa pöydällä. Toisinaan tykkään taas hitaasta ja hellästä rakastelusta sängyssä... Olen suorapuheinen, en jaksa mitään turhia arvausleikkejä koska niistä tulee yleensä vaan väärinymmärryksiä. Avoimesti puhun kaikista ajatuksistani ja tunteistani. Oon ailahteleva. Olen suurien tunteiden ihminen hyvässä sekä pahassa, varsinaista romantiikkaa en kuitenkaan harrasta, mulle romantiikkaa on esimerkiks se että saan käpertyä oman kullan kainaloon sohvalle ja katotaan yhdessä leffaa siinä ja mussutetaan popcornia. Rakkaus ei oo mitään ilman intohimoa, jos intohimoa ei ole tylsistyn nopeasti. Kumppanini tuntee itsensä aina huolehdituksi, esimerkiksi jos hänellä on murheita niin mulle pystyy avoimesti kertomaan kaiken ja lohdutan mielelläni, vaimon ja äidin rooli on mulle tärkein haluan hoitaa nämä niin että mieheni pystyy olemaan ylpeä minusta, tykkään tehdä kotitöitä ja tässä mielessä olen hyvin perinteinen nainen eli mielellään kokkaan, siivoan, pesen pyykit... jos mies puolestaan vaihtaa autoon renkaat ja pilkkoo puita takkaan... Olen luotettava ja uskollinen, kykenen myös avoimeen parisuhteeseen jos niin sovitaan ja olen kokeilunhaluinen. Olen myös puolustava, jos mun miestä syytetään turhaan jostain asiasta niin hän saa 100% tukeni ja olen silloin narttu helvetistä, mun äijälle ei ryttyillä turhaan! Jumaloin miestäni eli kehun häntä paljon ystävilleni. Tykkään lähteä mökille nauttimaan luonnon rauhasta ja takkatulen ääressä toistemme syleilyssä juoda muutaman lasin viiniä. Muistan aina syntymäpäivän ja vuosipäivän, ostan sillon kumppanille lahjan. Tykkään huolehtia ulkonäöstäni, olen sensuelli ja panostan alusvaatteisiin... Fetissinä mulla on käsiraudat.

Yritin vastata takas päin viestiisi, mutta tuli ilmoitus ettei sitä pystytä lähettämään! oot ilmeisesti poistanut nikkisi... Tule takaisin, mulla on ikävä sua sori kun en heti vastannut takaisin päin viestiisi, mulla kun on näitä omia mielenterveysongelmia yms niin voimat ei riitä aina vastailee.. kirjottelen sillon kun jaksan  jos haluat laittaa mulle meiliä tai jokin muukin tuntematon haluaa niin saa laittaa osoitteeseen mariel95-@hotmail.com ! mielelläni tutustun uusiin ihmisiin. 

Sellainen juttu tuli kans vielä mieleen, että John Lennonilla oli kuulemma seksuaalisia fantasioita äitiään kohtaan

Mietin myös, että jos mun miesmaku on tähän asti ollut huono, pystynkö muuttamaan sen täysin päinvastaiseksi eli kiinostumaan ulkonäöltä ja luonteelta sellasista miehistä jotka ei oo aiemmin kiinostaneet yhtään?

Löytyisikö tuon kautta onni ja tasapaino?

Luulin aiemmin että onni ja tasapaino löytyy sitä kautta että antaa itsensä vapaasti ajatella ja tuntea... mutta mihin se on johtanut, väkivaltaisten miesten luokse.

Kiitos sinäkin vaikutat mukavalle ja paljon pohdiskelevalle ihmiselle! Se on muuten aivan totta, että oon tosi tunteellinen, niin hyvässä kuin pahassa. Pyrin tekemään päätökset järjellä, tunteilla ja vaistolla.. punnitsen nuita kaikkia ja pyrin löytämään niiden välille tasapainon, sillon aina uskon/luotan tehneeni oikean päätöksen.

Mikä on niiden ihmisten syntymäpäivä joita on ollut useampi sinun elämässä? Minkälaisia he ovat luonteeltaan?

Luulen että pystyn tänään vihdoin tekemään oikean päätöksen ongelmani suhteen. Nyt oon tarpeeks kauan vellonut pahassa olossa ja pohdiskellut asioita. Uusi viikko, maanantai päivä, ovat aina uusi alku ja päätän tehdä tästä viikosta terveellisemmän, sellaisen jota mulla ei oo ollut moneen vuoteen! Aion alkaa voimaan hyvin.

Minulle on näytetty ettei 9.10 syntyneet sovi mulle ja hyväksyn sen. Pitkään taistelin tuota tunnetta vastaan. Avaan nyt sydämeni muillekkin, vielä jopa parempi mies voi löytyä jostain muusta kuin 9.10 syntyneestä ikuisesti jään kuitenkin kaipaamaan sitä ettei romanssit onnistuneet 9.10 syntyneiden kanssa näiden miesten hyvien puolien takia, mutta enemmän mun tulisi tuijottaa niitä huonoja. Kenenkään hyvän ja itseään arvostavan naisen ei tule alistua väkivallalle! ja kun haluan elää vanhaksi saakka, saada mun terveyden takaisin, niin sitä ei todellakaan tue huonot ja väkivaltaiset ihmissuhteet, ei kiitos minulle sellaista enää. Arvostan kuitenkin näitä kaikkia läksyjä jotka olen elämältä saanut, oon oppinut mielestäni jo aika hyvin minkälaisten ihmisten kanssa ei kannata olla tekemisissä. Yritän uskoa ja luottaa kohtaloon, siihen että kaikella on tarkoituksensa, en luule että mulle on huvikseen näytetty useamman kerran että ihmissuhde menee pieleen 9.10 syntyneen kanssa ja ihan oikeasti, minä en tehnyt näissä ihmissuhteissa mitään väärää, yritin olla vain rakastava ja tukea, silti sain osakseni mustasukkaisuutta ja väkivallalla uhkailua...

Pelottaa, että mitä jos tää kaikki onkin vaan sattumaa? Sillon ei pidä todennäköisesti edes se paikkaansa kun yks ihminen sanoi mulle että jos mun nuoruus on ollut täynnä kärsimystä niin loppuelämä on tasaisempaa ja onnellisempaa, ikään kuin pahan kiintiö täysi.

Mun on pakko rohkaistua ja uskallettava taas elää. Eheyttää itseni. Luottaa siihen että ihmisyyttä suurempi voima ja elämä ohjaa mua oikeaan suuntaan, vie hyvien ihmisten luokse ja jos mun elämään tulee vielä 9.10 syntynyt ihminen, enkä pääse hänestä eroon, eikä hänestä tuu varoitusmerkkejä niin haluan että totuus on sillon sellainen että tämä ihminen on hyvästä mulle. Täytyy pystyä myös luottamaan että ihmisyyttä suurempi voima oli se jumala, jeesus tai mikä tahansa, suojelee mua jatkossa tragedioilta! Tuntuu vaan naiivilta luottaa näiden kaikkien huonojen kokemusten jälkeen, mutta mitä muutakaan ihminen voi tehdä?. Moni varmasti pitää mua myös hulluna ajatusteni takia, mutta senkus pitää, nämä on mun kokemuksia ja jos näitä ei olisi tapahtunut niin en ajattelisi näin. Mieluiten uskon, luotan ja toivon ettei mun tarvitse enää joutua sellaiseen tilanteeseen jossa joutuisin pohtimaan mitä teen 9.10 syntyneen kanssa. Ihmisyyttä suurempi voima tietää jaksamiseni määrän ja mihin pystyn, luotan että hän antaa myös mulle viisautta tehdä oikeat päätökset eri elämäntilanteissa. Aion alkaa hankkimaan uusia ystäviä ja myöhemmin tulee parisuhde ja onnellinen perhe-elämä ja saan elää vanhaksi saakka. Jos kuitenkin menen rytinällä seinää päin ja kuolen nuorena niin sitten asiat menee niin, kaikki me kuollaan joskus ja kaikkeen ei voi vaikuttaa, riittää että tekee parhaansa...

 

Eilen luin taas juttuja siitä miks John Lennon on ollut hirveä ihminen vaikka hyvää musiikkia tekikin... itseään täynnä, mustasukkainen ja väkivaltainen jopa Yokoa ja lapsiaan kohtaan, huumeidenkäyttäjä, pettäjä, todella synkkä välillä mieleltään ja niin masentunut että halusi tehdä itsemurhan.

Näitä samoja piirteitä on ollut mun tuntemissa 9.10 syntyneissä myöskin... 

Electric Sun, pakko kysyä uteliaisuudesta mikä oot horoskoopilta?

Oon päättänyt että jos sattumalta rakastun vielä 9.10 syntyneeseen ja juttu kerkeää edetä vakaammalle pohjalle ennen kuin saan tietää hänen syntymäpäivänsä niin aion kertoa mun peloista, ilmaisen asian vaan niin että selitän että mun exä uhannut lyödä mua pesäpallomailalla päähän ja kysyn " ethän sinä tekisi ikinä mulle sellaista? " , sitten jatkan kertomalla mitä siitä voi seurata eli voi kuolla vaikka aivoverenvuotoon... En tiedä miten ihmiset reagoi tuollaseen, kuulostaako tuo siltä että yrittäisin syylistää? jos hänelle tulisi sellainen olo että syyllistän häntä väkivaltaiseksi niin siihen vastaisin " emmä epäile että sinä oot väkivaltainen, mulla on vaan näitä traumoja exien takia... "

Toimikoon tuo sitten varoituksena jos hälläkin alkaa nousta ajatuksia että tekisi mieli potkia minua päähän tai lyödä pesäpallomailalla päähän. En tiiä auttaako tuommoiset varoitukset mitään, jos se mies ajautuu sokean raivon valtaan, niin kuin ajautui John Lennonkin kun pahoinpiteli Stuartin. Mistähän Johnin raivokohtaukset johtui ja onko tuo hallitsematon raivo vaan keksitty juttu? että hän olisi oikeasti voinut jättää Stuartin pahoinpitelemättä jos ois vaan halunnut...

Stuart ei kuitenkaan kuollut heti aivoverenvuotoon ja olivat Johnin kanssa kirjoitelleet kirjeitä pahoinpitelyn jälkeen mutta niitä kirjeitä ei koskaan löydetty. Stuartin sisko sanoi että ehkä niistä ois saatu selitys Johnin raivokohtaukseen. Jos mies tekisi mulle samalla tavalla niin voisimpahan ainakin sanoa että

mä varotin sua, yritin pelastaa meidät tältä kaikelta p*skalta...
sulle ei mikään koskaan riittänyt, ei edes se että rakastin sua koko sydämestäni ja en ikinä pettänyt sua, silti olit mustasukkainen...
nyt lapset voi jäädä ilman äitiä, koska isä tappoi äidin ja siinä sulla riittää lapsille selitettävää, etkä pysty ikinä korvaamaan sitä toisella naisella, heillä on vaan yksi ainut oikea äiti ja se olen minä...
en haluais kuolla nuorena, ajatuskin siitä saa minut todella masentuneeksi...
en tuu ikinä antamaan sulle anteeksi tätä, niin kauan kun en pahoinpitele sua samalla tavalla ja et päädy leikkauspöydälle silleen että sun aivoja leikataan, niin et tiedä kuinka paljon mua pelottaa...
Etkä ymmärrä minkälaista helvetillistä tuskaa on kärsiä aivoverenvuodon aiheuttamasta pääkivusta ja muista oireista...
Lähdit karkuun mun pahoinpitelyn jälkeen ja jätit minut yksin kärsimään, koska et pystynyt kohtaamaan totuutta, sinä et ole täällä uhri vaan minä...
Jos selviän tästä, sinä kustannat mulle parhaimman mahdollisen kuntoutuksen koska sen olet velkaa, jotta pystyn olemaan paras mahdollinen äiti meidän lapsille, koska rakastan myös heitä koko sydämestäni ja paljon enemmänkin... Lapset on mulle tärkeintä.
Miehen tehtävä on suojella vaimoaan ja lapsiaan, ei hakata heitä.

Mutta joo, en usko että elämässäni on muina päivinä syntyneitä joiden kanssa mun ihmissuhde voi mennä tosi pahasti pieleen. Kyllä varmasti suurin osa ihmisistä hyviä on ja mulla pystyy hyvä ystävyys/parisuhde muodostumaan heidän kanssa. Ikävää se silti on että mulla on laitettu menemään sukset ristiin elämäni suurimman rakkauden kanssa, eikö se tyyppi ois voinut olla joku muu? tää tuntuu kidutukselta... ehkä sitten kun kuollaan ja päädytään tuonne jonnekkin saadaan vastauksia siihen miksi elämässämme jos tutustutaan samana päivänä syntyneisiin, niin miksi niissä ihmissuhteissa on ollut hyvin samanlainen tarina. Ehkä tuolla jossakin, taivaassa, mun on turvallista päätyä parisuhteeseen jonkun näistä 9.10 syntyneistä miehen kanssa...

Elämä tuotti mulle niin kauan kärsimystä, kunnes olen valmis hyväksymään etten sovi 9.10 syntyneen kanssa yhteen ainakaan tässä maailmassa. Mun kesti aikaa oppia ja hyväksyä tämä asia. Yritän kuitenkin luottaa että jos elämä laittaa minut sattumalta rakastumaan vielä 9.10 syntyneeseen tai tuo sellaisen ihmisen ystäväkseni, hän on hyväksi minulle ja elämä ohjaa oikeaan suuntaan. Kaikella on tarkoituksensa, onhan?

Muiden syntymäpäivät joiden kanssa mulla on klikannut hyvin yhteen: 18.1, 18.2, 21.2, 22.2, 25.3, 23.4, 28.4, 16.5, 14.6, 27.6, 26.7, 2.8, 6.8, 8.8, 14.8, 18.8, 30.8, 4.9, 21.9, 29.9, 30.9, 1.10, 3.10, 4.10, 7.10, 8.10, 10.10, 11.10, 18.10, 20.10, 18.11, 25.11, 6.12, 22.12, 31.12

Sanokaa nyt vielä, etten ole väärässä siinä että ihminen tarvitsee ystäviä?

Totta on kans se etten pysty kaikkia mun tunteita kuollettamaan niitä 9.10 syntyneitä miehiä kohtaan joita oon rakastanut. Seuraako siitä jotain pahaa?

Kun yks ihminen antoi neuvon etten sais ajatella sellasta mitä en halua vetää puoleeni.

Kai silti haaveita saa olla, jos kuitenkin tiedän että todellisuudessa yritän välttää ottamasta elämääni 9.10 syntyneitä?

Olen kyllä niin jumissa ja umpikujassa tunteideni/ajatuksieni kanssa, että en keksi kohta muuta vaihtoehtoa kuin kääntyä uskoon ja pyytää jumalalta apua.

Kiitos kuitenkin kun saan kirjotella tänne, jospa sekin tois selkoa mun ajatuksiin. 

Vaikka mua pelottaa, kyllähän jokainen ihminen silti ystäviä ja parisuhteen tarvitsee tai ainakin moni... koska ihmiset on luotu laumaeläimeksi. Se kuuluu terveeseen ja onnelliseen elämään että sulla on hyviä ja turvallisia ihmissuhteita. Joten kai mun on otettava riski ja alettava tutustumaan uusiin ihmisiin?

Kuoliko joku sun läheinen?

Niin varmasti ainut oikea ja järkevin ratkaisu on päästää kaikesta irti ja antaa elämän mennä omalla painollaan. En tiedä pystynkö siihen, kun aina pitäis olla jotain tavotteita. Rakkaus motivoi mua eniten.

Tuun hulluksi näiden pelkojeni kanssa, kun pääsen yhdestä yli niin valitsen tilalle toisen. Tai ei se oo ees valinta, mun aivot vaan kulkee omia reittejään. Nyt pyöritän sitten päässä että onkohan uudella ihastuksen kohteellani 9.10 syntyneitä ystäviä ja läheisiä, aloin ajattelee että tuo hänen naispuolinen ystävänsä on takuulla syntynyt 9.10 tai tuo mies koska sillä on saman näköinen nenä kuin John Lennonilla! -.-

Mulla oikeasti sekoaa pää näiden ajatusten kanssa, menee yli järjen. En ois tässä pisteessä jos mun ihmissuhteet ois toiminu 9.10 syntyneiden kanssa, mutta tarpeeks kun tapahtuu outoja niin sitä alkaa yhdistelemään asioita ja miettii että miks tää näin menee...

Tieto lisää tuskaa, se on pelottava ajatus tietää että mun ja 9.10 syntyneen välisessä ihmissuhteessa tulisi olemaan aina väkivaltaa. Sitä ei uskalla enää vapaasti tutustua ihmisiin kun pelkää että onkohan tuokin 9.10 syntynyt! Mielummin olisin elänyt ilman näitä kokemuksia, mutta toisaalta näistä pystyy olemaan myös hyötyä jos minua on etukäteen varoitettu. Koen siis että ihmisyyttä suurempi voima lähetti varoituksena mulle nämä pieleen menneet ihmissuhteet 9.10 syntyneiden kanssa, jotta tietäisin jatkossa ketä karttaa ja näin ollen mua ehkä yritetään ohjata sinne suuntaan että saisin elää vanhaksi asti.

Aiemmin luotin järkeeni, tunteisiini ja vaistooni. Monet 9.10 syntyneet vaikuttaa ulospäin mukaville ja hirmu vaikea uskoa että he tekisivät väkivaltaa ketään kohtaan. Jos ei voi luottaa enää kilttiin olemukseen, niin mihin sitten? Pitäisikö alkaa tutustumaan sellasiin ihmisiin jotka vaikuttaa veemäisiltä ja pelottavilta?

Se että astuin harhaan 9.10 syntyneiden kanssa, luulin heitä elämäni rakkaudeksi, ihmiseksi jonka kanssa mulla on hyvä ja turvallinen olla, niin jos oisin saanut pesäpallomailasta päähän ja varmaan menehtynyt aivoverenvuotoon niin se ihminen ketä rakastin eniten oiskin muuttunut minun tappajaksi... Sairasta ja Oksettavaa !

Miten tuollasta voi ees tapahtua!? nyt ollut otsikoissa Savonlinnalaisen Annin henkirikos... siinäkin oma ihana kulta hani rakas mussukka tappoi

Miten täällä uskaltaa edes rakastaa jos elämä tämmöistä?

Kipuilen sen suhteen että miksen minä saanut helppoa elämää, jossa asiat ois luistanu kuin vettä vaan ja oisin onnellinen.

Ja kun ihminen astuu harhaan pahasti, hän ei pysty enää luottamaan järkeensä tunteisiinsa tai vaistoonsa. Elämältä tippui pohja alta. Kompassi pyörii ympyrää, ei tiedä mihin suuntaan uskaltaisi lähteä jotta saisi rakennettua itselle mahdollisimman hyvän elämän.

Nuo kokemukset jotka mulla on ollut 9.10 syntyneiden kanssa laittaa miettimään että mitä jos on muitakin ihmisiä keiden kanssa ihmissuhde päättyy väkivaltaan? Kehen täällä enää uskaltaa tutustua!?

Aiemmin kun mulla ei ollut näitä huonoja kokemuksia, olin toiveikas elämän suhteen ja ajattelin ettei se kerro mitään jos mulla meni ihmissuhde pieleen yhden 9.10 syntyneen kanssa, että ei se tarkoita sitä että kaikkien kanssa menisi, voin siis löytää ihan hyvin vielä 9.10 syntyneestä itselleni elämänkumppanin. Mutta sitten kun niitä huonoja kokemuksia alkoi tulla useampia, jokaisesta 9.10 syntyneestä miehestä alkoi paljastumaan mustasukkainen ja väkivaltainen puoli, sitä vaan mietti että eihän tää voi olla todellista... Mutta kyllä se on, siks meillä on horoskoopitkin olemassa, asia vaan on niin että esimerkiks 9.10 syntyneet omaa paljon samoja piirteitä luonteessaan! Tälleen häviää usko järkeen ja realismiin, saa huomata että on oikeasti olemassa jotain yliluonnollista.

Luulen että olen onnistunut vihdoin tekemään oikean päätöksen ja löytämään henkisen tasapainon. En ota enää elämääni 9.10 syntyneitä, niin ei tarvitse pelätä mitä heidän kanssa tapahtuisi!

Pitkään jouduin tätä asiaa pyörittämään päässäni ja paljon tuntemaan tuskaa.

Tähän päätökseen vaikutti se että olen löytänyt yhden toisen miehen johon olen ihastunut, hänellä on eri syntymäpäivä, mutta tämän ihastumisen seurauksena aloin miettimään että mitä jos tällä miehellä on 9.10 syntyneitä ystäviä? en voi lähteä ystäväporukasta pois syyttämällä että sulla on väärä syntymäpäivä tai minua pidetään ilkeänä, friikkinä ja joudun taas kiusaamisen kohteeksi...

Tai entä jos käy niin että rakastun sattumalta vielä kerran 9.10 syntyneeseen vaaka mieheen, ei tuu varoitusmerkkejä, ihmissuhde kerennyt edetä jo vakaalle pohjalle... Pystynkö kieltämään tunteeni? Tuskin. Koska jumaloin rakastamassa miehessäni kaikkea.

Tai entäpä jos jonkun työkaverini syntymäpäivä on 9.10?

Yritän luottaa että elämä ja kohtalo ohjaa oikeaan suuntaan. Tähänkin asti ihmisyyttä suurempi voima on suojellut ettei mulle oo tapahtunut fyysistä väkivaltaa vaikka useampi 9.10 syntynyt on sellaisella uhkaillut. Koska mitä muutakaan tässä voi tehdä kuin luottaa että elämä menee parempaan suuntaan? vaikea vaan luottaa kun on ollut jo elämässä niin paljon kärsimystä rikkinäisen perheen, kiusaamisen, sairauksien ja väkivaltaisten miesten takia. Mun sydän on särkynyt ja tuntuu ettei oo enää elämänhalua. En kestä yhtään enempää kärsimystä ja haluaisin kontrolloida kaikkea.

Kaikki me kuollaan joskus, mutta en halua vammautua tai kuolla traagisella tavalla tai kuolla nuorena. Haluan elää ainakin 72v asti, sen jälkeen luulen että olen valmis lähtemään pois tästä maailmasta... tarpeeksi nähnyt ja kokenut... vanhus...

Haluan varoittaa teitä myös yhdestä asiasta, oma valintanne uskotteko tähän vai ette, nämä ovat minun kokemuksia. Lähes kaikissa 9 päivä syntyneissä on aggressiivisuutta, en tiedä onko se yhteydessä jotenkin Mars planeettaan? Ainut poikkeus on 9.9 syntyneet, heissä en ole huomannut väkivaltaisia piirteitä. 9.10 ja 23.6 tai 9.10 ja 3.12 syntyneiden ihmissuhteet eivät myöskään toimi, niissä tulee olemaan aina väkivaltaa. Miksi asia on näin, sitäkään en tiedä, vissiin tuolla jossain korkeammalla tasolla päätetty... Syy ehkä voi olla tämä " Legenda sanoo kun kaksi sielua on tarkoitettu olemaan yhdessä, paholainen löytää keinot pitää heidät erillään "

Jos mulla ois mahdollisuus nähdä kaikki maailman ihmissuhteet ja selvittää onko edes joskus ollut toimiva ystävyys/parisuhde 9.10 ja 23.6 syntyneiden välillä niin tekisin sen ja jos olisi, se antaisi mulle toivon kipinän!

Eli ilmeisesti on osaava näkijä? Minä en tiedä mihin uskon, oon agnostikko ja mulla on useita sairauksia... Kerran mulle sanottiin että jos mitkään muut hoidot ei ole auttaneet niin viimeinen vaihtoehto ois turvautua jeesukseen/jumalaan ja rukoilla parantumista. Olen tehnyt kyllä paljon syntiä, mutta joka päivä yritän olla parhaani mukaan hyvä ihminen ja luulisi sen riittävän... ei minusta ikinä mitään himo uskovaista tule, se on niin kurinalaista elämää ettei minusta oo siihen. Ensimmäisen kerran löysin yhteyden jumalaan ala-aste ikäisenä kun mulla oli tosi kova vatsakipu ja rukoilin jumalalta helpotusta, heti sen rukouksen jälkeen helpotti. Murros ja teini-ikään tullessa hommat lähti lapasesta ja aloin oikeen kunnolla tekemään syntiä, voi jopa sanoa että olin silloin paha ihminen, esimerkiksi kiusasin muita ja nyt aikuisena kadun todella paljon tuota.. miten saatoin tuottaa toiselle ihmiselle noin pahaa tuskaa, koska olen ollut myös kiusattu niin minun täytyisi tietää miten paljon se satuttaa!

Luin jonkun uskovaisen kirjotuksia niin kuulemma horoskoopit on myös syntiä, meditaatio, vaihtoehtohoidot jne... lista oli loputon. Toisaalta mietin että miksi nämä asiat nähdään syntinä? meditaatio on hyvä rentoutumiskeino ja sen pitäisi teettää ihmiselle vain hyvää... ja miksei vaihtoehtohoidoista voida ajatella että jumala on luonut meille useita upeita keinoja parantaa itseämme... ja jos jollain on lahja ennustaa, niin miksei voida ajatella että tämä on jumalan antama lahja ja sen lahjan tarkoitus on vaikkapa tuoda lohtua läheisensä menettäneelle, jos tämä ennustaja pystyy saamaan yhteyden myös henkimaailmaan...

Joten voin harkita sitä ennustajaa, jos hän voisi ilmaiseksi auttaa minua? elän toimeentulotuella ja mulla ei oo varaa kauheasti mihinkään ylimääräiseen.

Tuo väite että energiahoidolla pystytään jopa syöpää parantamaan on aika kova väite...

Mikseivät voisi auttaa? Psykiatrisessa hoidossahan oon sen takia kun elämä kohdellut niin julmasti ja yritän tässä selvittää pohjimmaisia syitä siihen miksi asia on näin. Kun kasvat rikkinäisessä perheessä, koet kiusaamista, eniten rakastamasi ihmiset kohtelee sua väkivaltaisesti, ensimmäisen kerran ystävä kuolee ollessasi 17-vuotias niin kuka tahansa joutuu näillä taustoilla psykiatriseen hoitoon.

http://suomenenergiahoitajat.fi/energiaa/

Tässä lehdessä on kertomus sellaisesta.

Energiahoitaja iloitsee eniten asiakkaastaan jolla on uusiutunut laajalle levinnyt rintasyöpä ja ovat saaneet hoidettua hänen syöpäarvonsa normaalilukemiin. Puolen vuoden uusinta-kontrollissa arvot parantuneet kuulemma siitäkin.

Tätä toivonsanomaa energiahoitaja haluaa jakaa kaikille joilla on vaikeaa: " Aina on toivoa, jos hoidettavalla itsellään vain on elämänhalu tallella " .

Mulla on itselläni kokemusta homeopatialla parantumisesta yhdestä sairaudesta, joten en epäile etteikö vaihtoehtohoidot voi toimia, mutta muistan kun edesmennyt lääkäri-homeopaatti Liisa Sulkakoski sanoi eräässä haastattelussa ettei keksi vaivaa johon homeopatia ei tepsisi, mutta niin vakavissa sairauksissa kuten esimerkiksi syöpä niin ihmisen elinvoima on nii pahasti häiriintynyt että hän tarvitsee myös normaalin lääketieteen vahvoja hoitoja.

Miten kallis se näkijä on ja onko saatanallista turvautua näkijään? Olen miettinyt että jos alan uskovaiseksi niin raamatun mukaan on kai syntiä ennustaminen, horoskoopit yms...

Olen jutellut ongelmistani myös avohoidon puolella ja nyt juttelen teidän kanssa täällä.