Dimmu Borgir - Progenies of The Great Apocalypse

https://youtu.be/joEAb_y7ZYA?si=Gv1HeP0bsDhfKMYS

Tää
+ Jaakko Keso: Tämä on Amerikka
++ Joan Baez: Äänekäs elämäni

TGIF
+ tekis mieli vinettoa, mutta katotaan
++ pari viikkoa enää niin pääsee goottihumppailemaan

Tekoälytaide sytyttää big time. Vois alkaa taas piirtämään sarjakuvaa yms

  1  ja  5 

  aika alkoi ja se on kyllä viimeistään sen merkki, että lähestytään loppusyksyä. Ja myös havahtuu, että ei tätä vuotta nyt niin mahdottomasti enää ole jäljellä. Onpahan ollut melkoinen vuosi. Koko vuoden ollut sellainen olo kuin kivirekeä vetäis koko ajan. Mutta oon aika hyvin oppinu sen, että ku elämässä on vaikeeta niin silloin mennään asia kerrallaan. Mihinkään ei tarvi säntäillä. Niin eikä myös sellaista vuotta, ettei tähän ihan loppuunkin joku "yllätys" löydy, että katsotaan nyt vielä.

Hämmentävän lämmintä ulkona edelleen. Tänään oli hieno aurinkoinen päivä.

Sekä mun länsimainen että kiinalainen kartta on tietyllä tavalla painottunut. Länsimaisessa kartassa stellium ja sitten kiinalaisessa ihan peräkkäisiä merkkejä. Varsinkin kun on kiinalaisessa vastamerkkien vuosia peräkkäin (kuten nyt) tai  neliöitä (kuten nyt on ollut) niin se on tosi raskasta. Ehkä noi mun painottuneet kartat tarkoittaa just sitä, että yleensä kun tapahtuu niin tapahtuu aika paljon ja sitten toisaalta, kun on hiljaista niin on hiljaista. Koska viimeks on ollut sellasta ihan "tavallista hyvää arkea" ilman mitään huolia, en tiedä 

Syys riipinyt lehtiä puista. Kirkon piha täynnä keltaisia lehtiä, Myös hautausmaan aita päätä keltaisenaan.

Jotain iloa ja valoa tähän
tapahtumattomuuteen.

Oli hyvä mieli kävellä
viisaitten ihmisten keskellä.
Jos ei ole mitään sanottavaa,
on viisainta olla hiljaa.
Runoa pukkaa:
- - -
He nukkuvat ikiuntaan,
nuo kokeneet ihmiset uupuneet.

Hoidamme hautojaan heidän
mielin hartain, levollisin.
Joku päivä meidänkin
mennä on aika.

Perässään kulkea
elämän ja kuolon kehä.
Ja tyytyväisnä käydä
viime lepoon, hiljaiseen.

Mikä ihanamp' kuin elää
ja nauttia päivistään.
Kun väsymys valtaa
kehon ja mielen,
sanoa:
Lähdenpä täält'
minäkin ikuiseen...
- - -
Jotain iloa ja valoa
tähänkin tapahtumattomuuteen.

Vai pitäisikö sanoa: muuttumattomuuteen...

Tapahtumajärjestelyjä vähän väliä.
Olisi jo mukava keskittyä laittamaan joululahjoja, ilahduttaa aikanaan ystäviä.
Eihän tuohon enää monta viikkoa ole, adventtiin eikä jouluunkaan.
- - -
Lähimetsän rinnassa
haavat vielä yrittävät säilyttää
viime lehtiään,
mukavan värikkäitä.

Kesää muistelen,
kuinka lepattivat
pikku vireessäkin.
Pitivät pientä pilpatusta.

Kuin pienet pelimannit
harjoitellessaan juoksutuksia.
Ja sitä riemua!
Hei kuuletko:
Nuo puutkin sain oppimaan
kuinka soitetaan.
Kuulethan?!
- - -
Kohta on runokirja valmis.
Ihanaa saada maalattua sanoilla
eri tunnelmia...

Kuinka se juuri tänään
tuleekin kuin itsestään.
Pitääpä ottaa kuvakaappaus.
Helppo sitten saada
kestävästi lehdille
ja painoon...

Päivän, koko vuorokauden
 *kohokohta*.
Se 'jokin' tässä hetkessä...
Ja nyt teetä
tämän kunniaksi.

forest of my dreams

Nachtmahr - Kampfbereit

https://youtu.be/6AaOrWO3qzI?si=QGE1OUZTgWvoeuGO

 

Viime yön uni:
Olin kotonani mutta se ei näyttänyt nyk. kodilta. Minulla oli joku nainen ja mies vieraana ja yritin saada heidät pois kertomalla, että kohta tänne on tulossa joku remppamies vaikka ei oikeasti ollut.

Hämmästyin kun yhtäkkiä ovikello soi ja sieltä tulikin joku mies tekemään jotain hommia asuntoon. Kävi ilmi, että mies oli tuttu minulle (mutta ei oikeassa elämässä) ja juteltiin elämistämme.

Olin sillä tavalla kiinnostunut miehestä, hän viehätti minua. Tunsin sellaista tiettyä turvallisuutta ja vakautta mitä normaalisti en tunne koskaan kenenkään kanssa. Olisin halunnut halailla häntä mutta hän ehti lähteä.

Se mikä unessa pisti silmään eniten, että miehellä oli poskessa sellainen ruskea laaja kasvain/syntymämerkki.

Myöhemmin sitten oli joku luento tms. jossa mies luennoi ja minulle näytettiin ikäänkuin välillä nykyhetki ja välillä menneisyys jossa kasvain oli naamassa vielä, ja nykyhetkessä se oli leikattu, jäljellä oli vain pieni arpi mutta ympärillä paljon sileää tervettä vaaleaa ihoa, tunsin edelleen viehätystä (ja kasvain ei yleensäkään vaikuttanut tähän tunteeseen)

Olisiko kellään mitään oivallusta tai ymmärrystä tähän? Vaivaa niin paljon että ihan sitä varten rekisteröidyin tänne. 

Vaikuttaa siltä, että kaipaat rakkautta ja läheisyyttä.