seuraava »

[monikakson]

Olen viime öinä saanut todella huonosti unta ja sitten nähnyt mielestäni vähän kummallisia unia.
Ensimmäisenä yönä olin kaveripariskunnan kanssa New Yorkissa vaihto-opiskelemassa ja koulun käytävällä porrastasanteella ollessamme iski maanjäristys. Sain itse jostain putkesta kiinni ja yritin pitää kiinni ystäväni poikaystävästä, ettei hän putoaisi portaita. Portaat eivät kuitenkaan olleet jyrkät eikä pitkät, joten ajattelin, ettei hänelle voi käydä pahasti vaikka otteeni kirpoaa. Otteeni irtosi. Ystäväni oli seinän vieressä ja hän jotenkin halusi päästä poikaystävänsä luo tai saada hänet ylös. Käskin jotakuta painamaan seinässä olevaa hälytysnappia, että saataisiin hoitohenkilökuntaa paikalle, jos jotain sattuisi. Selvisimme kuitenkin järistyksestä.
En vaan ole tämän pariskunnan kanssa hirveästi tekemisissä, kun asumme eri paikkakunnilla, niin oli yllättävää, että he yhtäkkiä tupsahtavat uneeni.

Seuraavana yönä unesta muistan sen, että kaulani ympärillä oli ensin renkaan muotoisia jälkiä (mitä punkinpuremista tulee), sitten oli märkiviä rupiryhmiä. Katsoin näitä peilistä ja isäni oli myös ihmettelemässä, että mitä ne oikein olivat. Unikirjani sanoi vain, että ihotaudit ovat huono enne.

Viime yönä matkustin jossain kaupungissa ratikalla johonkin tapailemani miehen kanssa ja sitten lähdimme paluumatkalle. Noustessamme ratikkaan huomasimme lipuntarkastajan, joka eteni alkupäästä peräpäähän. Ratikka muuttui jossain vaiheessa enemmän junaksi tai metroksi. Menimme peräpäähän istumaan ja oli sellainen jännittynyt kiinnijäänyt olo, koska emme olleet ostaneet lippua. Lähellämme ei ollut muita ihmisiä. Tarkastajan lähestyessä otimme repustamme kasan papereita käsiimme. Tutkailin omia lappujani, joissa oli vanhoja matkalippuja sekä toisessa kädessäni pitelin passia. Tarkastaja jäi kuitenkin vähän matkan päähän meistä ja puheli jotain ihan muita juttuja, mutta kysyi sitten meiltä, että olihan meillä liput. Emme puhuneet mitään, mutta kelasin, että pitäisi näyttää siltä, että meillä oli liput. Olin niin ällistynyt, kun hän ei tullut tarkastamaan, joten nyökkäsin hänelle pienesti. Hän tuijotti meitä, mutta olimme kuin ei mitään. Juna hidasti vauhtia. Olimme matkanneet pitkän matkan pysähtymättä ja arvelimme, että pysäkki tulisi pian ja että voisimme jäädä pois. Hidas vauhti jatkui ja jatkui. Siirryimme kohti ovea. Yhtäkkiä raiteilla seisoi mies ja junan oli pysähdyttävä. Mies väistyi ja juna jatkoi väärälle raiteelle. Sanottiin, että piti odottaa tai jotain, koska jossain edessäpäin raiteilla seisoi mies. Juna palasi oikealle raiteelle ja matka jatkui. Nyt juna näytti sisältä enemmän bussilta ja se oli ihan täynnä. Yhdestä penkistä jäi pois ihmisiä ja menimme siihen istumaan. Matkasimme ilmeisesti päätepysäkille. Emme olleet enää pitkään aikaan tienneet mihin olimme matkalla, että päätyisimmekö sinne minne pitikin. Lopulta tuli asema. Tässä tuli jokin hyppäys. Mies ei enää ollut matkassani, vaan joku outo tuttavuus naispuolinen. Aivan kuin hän olisi ollut tuttuni. Jouduimme kävelemään sateessa ja kurassa kohti määränpäätämme, josta en ollut vieläkään niin varma. Kävelin hänen edelleen, koska en oikein pitänyt hänestä. En muista soiko puhelimeni vai halusinko sen muuten, koska se oli hänellä. Hän heitti sen minulle ja siitä irtosi kuoret, kun en saanut kiinni. Uni loppui aika pitkälti siihen.

Vähän sekavaa. Saa nähdä kuinka unisarja jatkuu tänä yönä...