Kosmos;
Ihan tutun kuuloista tuo mitä kirjoitit.
Olen itse vain nykyään lähtenyt 'tsiikailemaan' tuotakin juttua, että onko se pelko, jota muissa näen, heijastuma pelosta, jota itse tunnen itseäni kohtaan...?? (mikä ei poista sitä tosiasiaa, että nämä ihmiset ei oikeasti 'pelkäisi' tms)
Oma'voima', on muuten melkoisen suuri, siis sen kohtaaminen, taitaakin olla isompi juttu... Toisaalta lopun viimeksi ei ole omasta pelosta kyse, vaan siitä, että jatkaa sitä 'mihin vanhemmat jäi' (tai koko lapsuusympäristö perimineen)
Jatkaa siihen omaan voimaan 'tutustumista'... peritty käytös kupla vanhemmilta...
Miettikääpä miten moni aikuinen, ei pelkästään lasten omat vanhemmat, vaan laajemminkin, ovat kykenemättömiä lapsen 'voiman' edessä... :
Miksi lapsi 'kiukuttelee'? Miksi on levoton?
yms
Kun toisaalta koen niin, että niin kauan kuin tätä 'valheellista näytelmää' tässä pinnalla on ihmisten välillä, niin kauan sitä 'täyttää aina sen tilan', mikä 'näkymättömällä tasolla' jää itselle jossain tilassa... kun joku toinen, on ottanut sen 'toisen' tilan...
Niinkauan kunnes jokainen on ne laittanut 'ruotuun itsessään' tasapainoon... sisältäohjautuviksi... :
Ei tähän taida ihan olla sanoja...
CS;
Roolit?
En usko, että se mitä inhimillisyys on kokonaisuudessaan, olisi mikään rooli!
Tietty siltä kantilta, kun se perustuu 'valheelliseen'minään, eli ulkoatulleen palautteen kautta muodostuneeseen minään. Silloinhan se on rooli, jotain mitä ei ole nyt tässä näin.
Kun se perustuu ihan mihin vaan uskomukseen, pyrkimykseen, traumaan, yms silloin se on rooli.
Ja kuitenkin sitä on loppupeleissä itse vastuussa siitä 'roolistaan', 'rooleja' ei ole pakko vetää...
Ei elämä mikään koulu kait ole..
Tuntuisi jotenkin kovin 'irralliselta', elää eläämnsä läpi ikäänkuin se olisi jokin 'testi tai koulu'. Tietysti niillä uskomuksilla saa etäisyyttä omaan tuskaansa, ei muuta.
Ei ihmisen todelliset tunteet/kokemukset, mitä hän tässä ja nyt kokee, eivät ole missään tapauksessa rooli.
Eikä tunteita koeta vain kerran, ja sitten on läpäisty jokin testi...
Siis tämä oli minun näkemykseni,.
Joo, sori, mutta tämä oli osin niin korkealentoista tekstiä, että yksinkertaisena ihmisenä minun täytyi lukea se moneen kertaan, ennenkuin tajusin mistä on kyse, enkä luultavasti tajua vieläkään.
Mutta kuten kirjoitin aiemmin, en tiedä mihin minuun kohdistuva pelko perustuu, sen toi minulle tiettäväksi toinen ihminen.
Ja kumpa minulla olisikin jokin rooli, mistä luopua,
niin ehkä sitten en olisi niin ulkona.
Pelle Miljoonan sanoin:
"olen ulkona,
ja vaikka en hyväksykään,
koetan ymmärtää maailmaa juuri siksi"
Ja juuri näin se on!!!!
Loppujen lopuksi, mun yli 40 vuotta jatkunut maanpäällinen vaellus olisi ollut tosi tylsää, mikäli olisin "normaali".
Koska näin ei ole ollut, olen joutunut kääntämään katseeni sisimpääni ja etsimään vastauksia kysymyksiin itsestäni. Nyt mulle on päivänselvää monet hekiset puolet elämästä, jotka normaalia elämää eläen olisivat varmasti jääneet kehittymättä.
Vai onko tämä toiveajattelua tai omahyväisyyttä??