Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #30 : 25.12.2006 13:06:57 » |
|
Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen... Selasin vanhoja opiskeluajan kirjallisuuttani, kun teen tässä inventaariota, mitä kirjoja lähetän Wieniin kanssani.
Hans Biedermann; Kraurs Lexikon der Symbole
Symboleista löytyi tälläistä sormuksen kohdalta;Sormus, loppumattomuuden ja ikuisuuden vertauskuva (ks. myös ympyrä)
Antiikin ajan Roomassa oikeus kantaa rautasormusta oli kunnia, joka suotiin vain ansioituneille kansalaisille. Jupiterin papit saivat pitää kultasormusta (tässä lienee myös piispansormuksen esikuva). Myöhemmin saman oikuden saivat ritarit ja senaattorit.
Sormukseen liittyi maagisia uskomuksia (esim. Salomon legendaarinen sinettisormus, ks. heksagrammi). Aristoles (384-322 eKr) mainitsee oraakkelin, jossa kahden lankoihin ripustetun sormuksen äänestä pääteltiin, miten tuli toimia. Kirjainlevyn päälle ripustetut sormukset koskettaessaan tiettyjä kirjaimia ilmaisivat Keisari Valeriuksen (328-378 jKr) aikana niiden nimet, jotka yhtyivät keisarin vastaiseen salaliittoon.
Varhaiskristilliseltä ajalta kertoo Marcobius (n. 400 jKr) sormuksista, joiden koristelukuvioina oli kristillisiä symboleja kuten kala, kyyhhynen ja ankkuri (vrt. risti).
Paavin "kalastajansormus", joka aina Pietarin seuraajan kuoltua särjetään, viittaa apostoli Pietariin kalastajana (Luuk.5:4-11).
Keskiajalla sormuksesta tuli kihlauksen (vrt. solmu) ja avioliiton symboli. Jalokivin koristeltuja sormuksia on pidetty amuletteina sairauksia ja vaaroja vastaan. Niinpä sormuksen karneoli ehkäisi verenvuodon. Varsinkin Agrippa Nettesheimilainen (1486-1535) antoi tavattoman määrän neuvoja erilaisiin sormuksiin kätketyistä salaisista voimista.
Rikottu sormus on kuvannut lupausten rikkomista, sormuksen kadottaminen tietää monien kansanuskomusten mukaan onnettomuutta.
Sinettisormus, jossa on tavallisimmin peritty heraldinen kuvio, on taannut asiakirjojen uskottavuuden ja omistusoikeuden.
Kuolevilta on otettu sormukset, jotta helpotetttaisiin heidän irtautumistaan maasta. Antiikin aikana oli monien kulttimenojen yhteydessä sormusten kantaminen kielletty, koska se esti yhteyden saamisen tuonpuoleiseen/henkimaailmaan.
Varhaisella keskiajalla pitivät germaanit sormuksia suuressa arvossa (esim. Nibelungin sormus, vrt. Siegfried), koska niihin saattoi liittyä sekä suuri siunaus että kirous.
Kansantarinat kertovat "toivomussormuksista" ja muista vastaavanlaisista maagisista koruista.
Sormus on myös suosittu vaakunakuvio. Sillä on ilmaistu kunniaa, uskollisuutta ja kestävyyttä. Jos alamainen sai ruhtinaalta sormuksen, se oli poikkeuksellinen suuri armon -ja suosionosoitus. Keski-Euroopan nykyheraldiikassa sormus ilmaisee piispanarvoa, mutta jalokivin koristeltu kulta -tai hopeasormus voi esiintyä myös kaupunkien ja varsinkin aatelissukujen vaakunoissa.Keskiaikainen novellikokoelma Gesta Romanorum (n. 1300) kertoo kuninkaasta, jolla oli kolme poikaa. Heistä yhtä isä rakasti yli muiden. Tämä oli perivä sormuksen, jossa oli kallisarvoinen jalokivi. Mutta isä valmistutti sormuksesta kaksi kopiota, jotka hän antoi perinnöksi muille pojille. Isän kuoltua kukin pojista uskoi, että juuri hän oli saanut jalokivin korostellun sormuksen. Tällöin yksi poikista sanoi muille: "Koetelkaamme, kenen sormus pystyy häätämään pois sairaudet. niin saamme tietää, mikä sormuksista on muita arvokkaampi." Koe tehtiin, jolloin ilmeni, että kaksi sormuksista oli tehottomia poistamaan sairauksia. Sellainen voima oli vain isän rakkaimman pojan sormuksella. Tästä kirjoittaja (Gesta Romanorumin) tekee johtopäätöksen: "Kolme poikaa kuvaavat kolmea ihmisryhmää. Ensimmäinen (isän rakastamaa poikaa vastaava) merkitsee niitä, jotka ovat Kristuksen ihmiseskitulon kautta päässeet Jumalan lapsiksi. Kaksi muuta ovat juutalaiset ja saraseenit(muslimit).
On selvää, että Jumala rakastaa kristittyjä enemmän kuin muita. Siksi hän on antanut heille sormuksen, joka tekee sokeat näkeviksi, parantaa sairaudet, karkoittaa paholaisen ja saa aikaan monet muut ihmeet Tämä sormus on vanhurskas usko."Kertomus saattaa liittyä Jeesuksen vertaukseen tuhlaajapojasta, jossa kaikkensa hävittäneelle pojalle annettiin hänen kotiin palatessaan sormus sormeen (Luuk.15:22). Toinen esikuva löytyy juutalaisesta legendasta, jonka mukaan vain taivaallienen Isä voi päättää, kumpi kahdesta jalokivestä (=uskonnosta) on parempi.
Ote: Hans Biedermann; Kraurs Lexikon der Symbole Tuli mieleen luettuani lisää muista kirjoistani, että vanhat kihla -ja avioliittosormukset olisi hyvä rikkoa, mikäli haluaa päästä eroon vanhentuneesta valasta ja astella ilman muita henkisiä sitoumuksia uuteen suhteeseen.
Tuosta on ollut monessa henkisissä ideologioissa puhetta, että vanhentuneiden valojen purkamisesta myös astraalitasolla, koska siellä se energia edelleen pitää kiinni siitä lupauksesta/valasta ja se voi estää menestymisen esim. uudessa rakkaudessa/liitossa.
Ks. Niin kuin on maassa, olkoon myös taivaissa.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|