Niin, hevosista vielä sen verran off topic, että:
jos hevosia on paljon, vakuutukset tietysti nousevat aika huikeisiin summiin, ymmärrän kyllä. Tunnen monia ihmisiä joilla kokonainen lauma eläimiä, eikä yhtään vakuutusta.
Meillä on kuitenkin ollut aina vakuutukset hevosille, kun niitä on ollut aina vain yksi tai kaksi (kuten tälläkin hetkellä). Vakuutus on kotivakuutuksen yhteydessä ja on tuo kyllä jo moneen kertaan täyttänyt tehtävänsä.
Silloin, kun sen otin, se oli kaikkein edullisin mitä koko maasta löytyi. Omavastuu oli kaikkein pienin mahdollinen, ihan mitättömän pieni. Muutamaan kertaan sain siitä ihan mukavasti takaisin ja esim. kaviopaisetapauksissa on aina koko kengitys (joka olis muutenkin pitänyt tehdä) hyväksytty vakuutuksen piikkiin, koska hevosella täytyy joka tapauksessa olla neljä kenkää jalassa, eikä yhtä jalkaa ole alettu hinnoitella erikseen
Nyt vaan nostivat omavastuuta 50 %, että enää siitä ei ole (pikkuvammoissa) ollut sanottavaa hyötyä. Jos klinikalle joutuu viemään, niin sitten tietysti.
Mutta eikö ammattimaiselle toiminnalle saisi jotain "könttä-maatilavakuutusta", joka auttaisi edes tapaturmissa?
Kaikkia jalkavaivojahan ynnä jotain tiettyä muuta vakuutus ei kylläkään korvaa, mutta tapaturmat ovat sentään hieman eri juttu, vastuuvakuutuksineen (hevosten kanssa kun aina kuitenkin sattuu ja tapahtuu, kuten tässä on jo moneen kertaan mainittukin).
Ametistitar, jos eläimenne ovat aina eläneet "yli-ikäisiksi", niin en voi kyllä muuta kuin onnitella hyvästä onnesta.
Meillä taas toisesta ääripäästä. Eläimille tullut jos jonkinlaista, kuolemaankin johtanutta kremppaa, josta lääkäritkään ei ole ottaneet selvää.
Viimeksi meni "ala-ikäinen" koira. Nyt eräs näkijä sanoi, että sillä oli katkennut verisuoni päästä. Lääkärit eivät saaneet syytä selville, eikä ollut mahdollisuutta lähettää tutkittavaksi.
Pieni tapaturmavakuutus oli myös tapaturmaisesti kuolleella lapsellamme, mutta niin on kaikilla muillakin perheenjäsenillämme, kotivakuutuksen yhteydessä.
Oli se tilanne kyllä aika kamala. Usein katsoessani vakuutuslappuja olin ajatellut, että toivottavasti nämä vakuutukset eivät koskaan oikeasti toteudu.
Vakuutussumma oli kuitenkin pakko hakea, koska muuten emme olisi pystyneet maksamaan hautajaiskuluja (joihin se menikin viimeistä penniä myöten). Kela ei maksanut siinä vaiheessa enää näitä ja sossusta taas ei olisi herunut mitään, koska oli vakuutus, että ei voinut ajatella, kuten Ametistitar kirjoitti, että ei olisi missään nimessä halunnut vakuutusrahoja.
(Vai puhutaanko tässä nyt vain pelkästään haluamisesta?) En minäkään niitä olisi halunnut, mutta kun oli pakko.
Niiden hakeminen oli kyllä aivan karmeaa. Virkailija katsoi minua ja kysyi vaan, kuinka voin olla niin rauhallinen, vaikka minulta on juuri kuollut lapsi. Ei kuulemma millään voinut käsittää.
Aivan kuin olisin itse tappanut lapsen vakuutusrahojen toivossa!!!
No, eihän hän varmaan asiaa ihan niin tarkoittanut, mutta ei ymmärtänyt miltä lause minun tilanteessani olevan ihmisen mielestä kuulosti.
Hevosista vielä:
ne tosiaan tuntuvat sairastavan aina jonkinlaisissa kummallisissa periodeissa niin, että kaikki vaan yhtäkkiä kasaantuu käsittämättömästi.
Meilläkin on nyt viimeiset puoli vuotta ollut näin.
Nyt ehkä onni on kuitenkin jo kääntymään päin, toivon. Tässä eräänä päivänä nimittäin hevonen kaatui todella pahasti, kun karkasi ja ryntäsi talli-aluetta rajaavan aitalangan läpi ja juoksi tietysti suoraan päin syvää kuoppaa (jonka mies oli juuri kaivanut yhdelle tolpalle, mutta homma oli vielä kesken), toinen etujalka upoten sinne kokonaan (onni onnettomuudessa, että päällä oli esteenä vain pehmeää ainetta, eikä esim. jotain levyä, mistä jalka olis taatusti mennyt kokonaan läpi jne...).
Lopulta sotkeutui vielä aitapiuhoihin (ja hyvä, että ei pudonnut reikään uudelleen), mutta pääsi onneksi irti omin neuvoin nopeasti, eikä eläimelle tullut mitään vammoja koko episodista (vaikka ensialkuun olin varma. että NYT meni taatusti jalka poikki jne.). Oli kyllä lopulta aika varjelus matkassa, että joskus näinkin päin
Eläimiin saa kyllä aivan erityisen kontaktin (varsinkin hevosiin), kun ovat sairaana. Jättäytyvät silloin täysin ihmisen varaan.
Esim. melkoisen temperamenttinen ja omapäinen ponimme on aina sairastaessaan ollut aina liikuttavan luottavainen, nöyrä ja vastaanottavainen ja sairauden jälkeen siihen on tuntunut syntyneen aivan uusi suhde.
Vaikka kaikenlaista aina sattuu, niin ei noista tosiaan raaskisi luopuakaan. Antavat kuitenkin niin paljon.
Meillä tuolla toisellakin hevosella on aivan harvinaisen upea ja ihana luonne.
