Minä en oikein taida osata purkaa vihantunteita mihinkään fyysiseen taiteen muotoon tai liikuntaan yms
Minä haluaisin silloin ihan oikeasti vain raivota ja huutaa. Mutta meneppäs tekemään niin..
Itseasiassa koen niin, että jos vihan tunteen osaisi ja uskaltaisi näyttää heti kun se ilmenee, se olisi varmaan ihan jees, mutta yleensä sitä on patoutuneena, kun on tullut nielleeksi kaikkea aiemmin ja sitten meneekin energia siihen ,että pidättelee sitä ettei se tulppa poksahda auki väärässä tilanteessa.
Itseasiassa minä nautin vihan ilmaisusta nykyään, koska nyt ei kukaan ole minulta sitä kieltämässä. Ja olen huomannut, että kun saa ne vanhat patoutumat sieltä pois ja koittaa aina heti ilmaista sen vihan tunteen kun se tulee, niin aikas kesy tunne se on...itseasiassa olen miettinyt, että viha on aika yleistävä sana tunteelle.. siitähän voi saada kiinni jo ennenkuin se on edes vihaksi muuttunut. Sillähän on näitä esiasteita vaikka kuinka paljon.. nähdäkseni...
Ja vaikka onhan sitä hetkiä, kun saattaa isokin raivo nousta ja sitä en lähtisi huutamalla ja meuhkaamalla purkamaan kyllä.
Silloin yleensä kerron sen. (aika ajankohtaisia juttuja näissä ihmissuhde kuvioissa)
Olen esmes sanonut vain, että tunnen nyt niin syvää raivoa, että voisin hakata sinut siihen paikkaan ja haukkua niin maan matoseksi ja niin rumilla sanoilla, kuin ikinä suomenkielestä löydän.
Ja sitten me yhdessä ihmetellään, että mistäs nämä nousee..
Tosin tuo toinen osapuoli ei myönnä noita tunteitaan ihan noin suoraan ja ehkä siksi provosoidunkin niin avoimesti omistani kertomaan...
Jotta saataisiin vahakabinetti eloon...
oliskos nukkumaan meno aika.. :