Aamulehdessä tänään 5.1.2007 on kiinnostava artikkeli eri kulttuurien eri ajanlaskutavoista.
Mehän noudatamme greogoriaanista kalenteria ja varmaan kenellekään ei ole yllätys, että elämme vuotta 2007.
Sen sijaan noin 1,4 miljardilla islamilaisella on juuri meneillään vuosi 1427. Islamilaisten kalenteri on sidottu kuun kiertoon ja siksi heidän vuotensa on 11 päivää meidän vuottamme lyhyempi ja siksi vuodenvaihde siirtyy joka vuosi 11 päivää aikaisemmaksi. Ajanlasku islamilaisessa kalenterissa alkaa Muhammedin pakenemisesta Mekasta Medinaan, joka länsimaisen ajanlaskun mukaan tapahtui 16.6.622.
Juutalaisessa kalenterissa eletään vuotta 5767. Heidän kalenterissaan vuosi sisältää 355 päivää + 29 päiväisen karkauskuukauden 2-3 vuoden välein tasaamaan Kuu- ja Aurinkovuoden Heidän ajanlaskunsa alkoi maailman luomisesta ja vuosi vaihtuu meikäläisittäin syyskuussa. Juutalainen kalenteri on vanhimpia edelleen käytössä olevia kalentereita.
Intiassa luotetaan Aurinkokalenteriin. Systeemi on hyvin länsimaisen kaltainen paitsi että vuosi vaihtuu meidän kevätpäiväntasauksemme aikoihin maaliskuussa. Ajanlasku alkaa länsimaisen kalenterin vuonna 79.
Alla vielä kopio Aamulehden tekstistä:
Kenellekään ei liene yllätys, että elämme vuotta 2007. Se voi olla yllätys, että maapallolla eletään myös vuotta 5768 ja vuotta 1428, kuten myös vuotta 1928.
- Maailmalla on käytössä kuusi erilaista vakavasti otettavaa ajanlaskutapaa. Lisäksi on 40 pienempää kalenteria, kertoo Aikakirjan kirjoittanut almanakkapäällikkö Heikki Oja Helsingin yliopiston almanakkatoimistosta.
Länsimaissa käytössä oleva gregoriaaninen kalenteri on kalentereista yleisin. Kolme muuta suurta kalenteria ovat islamilainen, intialainen ja juutalainen kalenteri.
Caesar kunnostaa kalenterin
Kaikki tiet vievät Roomaan. Sinne vie myös länsimaisen kalenterin synty. Rooman ensimmäiset hallitsijat kehittivät vanhan roomalaisen kalenterin. Kalenteri oli 355-päiväinen kuukalenteri, joka yritettiin pitää vuoden kierron mukana karkauskuukausilla. Kuukausia kuitenkin lisättiin mielivaltaisesti, ja Julius Caesarin (100-44 eKr.) noustessa valtaan kalenteri oli vuodenaikoihin nähden nurin niskoin.
Caesarin määräyksestä kehitettiin 365-päiväinen Juliaaninen kalenteri, jonka esi-isä oli jo siihen aikaan ikivanha egyptiläinen kalenteri. Kuukaudet olivat 30- tai 31-päiväisiä, mutta helmikuu jäi 28-päiväiseksi. Vuosi alkoi maaliskuun 1. päivä. Koska vuosi ei ole tasan 365 päivää, määräsi Caesar lisättäväksi karkauspäivän joka neljäs vuosi helmikuun 24. päiväksi.
Tämä karkauspäivän paikka säilyi Suomessa aina vuoteen 2000 asti.
- Maailmalla käsitys karkauspäivän sijainnista muuttui vähitellen. Luonnollisin paikkahan sille on kuun lopussa.
Viimeisenä uudistustyönään Caesar siirsi vuoden alkamaan tammikuun ensimmäisestä päivästä.
Jälkeen hallitsijan tai Kristuksen
Caesarin aikana vuodet ilmoitettiin kulloisenkin hallitsijan hallitusvuosien mukaan tai siitä kuinka kauan oli kulunut Rooman perustamisesta (753 eKr.).
Nykyinen vuosien merkitsemistapa sai alkunsa 500-luvulla, kun munkki Dionysius Exiguus määritteli pääsiäistä tuleville vuosille. Hän alkoi käyttää ilmaisua jälkeen Kristuksen syntymän. Tapa levisi kirkon piirissä ja ulottui lopulta myös ilmaisemaan aikaa ennen Jeesuksen syntymää. Vasta 1600-luvulla tapa levisi koko Eurooppaan ja syrjäytti ajan ilmaisemisen hallitsijoiden hallitusvuosilla.
Paavi uudistaa kalenterin
Grogoriaaninen kalenteri syntyi 1500-luvulla. Juliaanisen kalenterin vuosi oli 365,25 vuorokautta pitkä. Todellisuudessa vuosi on 11 minuuttia lyhyempi. 1 600 vuodessa vuodenajat olivat siirtyneet parikymmentä vuorokautta pois paikoiltaan. Kirkonisille vuodenaikojen siirtymistä suurempi kauhistus oli pääsiäisen siirtyminen täysin väärään paikkaan.
Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 oli päätetty, että pääsiäisen paikka on kevätpäiväntasauksen jälkeisen ensimmäisen täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Samalla kevätpäiväntasauksen ajankohdaksi määrättiin 21. maaliskuuta. Runsaat tuhat vuotta myöhemmin tämä kevätpäiväntasaus oli todellisuudessa jo maaliskuun 11. päivänä.
Paavi Gregorius XIII laittoi kalenterin kohdalleen jättämällä syksyllä 1582 ajanlaskusta pois kymmenen päivää. Kalenterin pysymisen kohdallaan varmistettiin tietysti muuttamalla karkaussääntöä. Karkausvuosi on edelleenkin joka neljäs vuosi, mutta poikkeuksena täysistä sataluvuista karkausvuosia ovat vain 400:lla jaolliset vuodet. Gregoriaaninen kalenteri otettiin käyttöön katolilaisissa maissa heti. Luterilaiset maat ylenkatsoivat paavia määräyksineen ja jatkoivat elämistä juliaanisen kalenterin mukaan.
Visainen pääsiäinen
1600-luvulla saksalaiset keksivät gregoriaaniselle kalenterille vastineen parannetusta kalenterista. Kalenteri oli muuten samanlainen, mutta pääsiäinen laskettiin todellisen tähtitieteellisesti lasketun kevätpäiväntasauksen ja todellisen kuun kierron mukaan, eikä Nikean kirkolliskokouksen määräämän kevätpäiväntasauksen mukaan.
Suomalaiset potkivat ruotsalaisten johdolla tätäkin uudistusta vastaan ja siirtyivät parannettuun kalenteriin vasta 1753. Ruotsi nöyrtyi paavin edessä vajaat sata vuotta myöhemmin ja siirtyi gregoriaaniseen kalenteriin 1844. Venäjään kuulunut Suomi siirtyi gregoriaaniseen kalenteriin senaatin ehdotuksesta ja keisarin julistuksella 1869. Venäjä luopui juliaanisesta kalenterista vasta 1921.
- Nykyään kaikki kristityt maat laskevat pääsiäisen paikan saman vanhan säännön mukaan, mutta ortodoksit käyttävät laskemiseen juliaanista kalenteria, joka on 13 päivää gregoriaanista kelenteria perässä. Siksi heidän pääsiäinen on usein eri aikaan kuin muilla kristityillä.
Poikkeuksen tekee Suomen ortodoksinen kirkko, joka alkoi 1923 käyttää muun maan tavoin gregoriaanista kalenteria.
