Olin Ruotsissa shoppailemassa, kun yhtäkkiä olin
kadottanut siniset lapaset (sain ne ystäväni tekemänä joululahjana oikeassa elämässä). Oli siis talvi. Palasin kauppakeskukseen, missä olin viimeksi ollut, etsin ja etsin mutten löytänyt enää lapasiani. Harmitti. Kokeilin myös puna-keltasävyistä villapaitaa, joka oli hartioista rikki. Se oli kaunis, mutta maksoi 51 euroa vaikka olikin rikki joten en ostanut sitä.
Tapasin sitten 2 tuntematonta miespuolista ystävääni, joille kerroin tapahtuneesta. Maisema oli muuttunut kesäksi, sillä minä kävelin ilman kenkiä paljain jaloin. Olin kadottanut kauppareissullani myös
lompakkoni sekä
kenkäni. (Olin samassa maisemassa kun edellisessä kenkien kadotus unessani.) Maaperä oli täynnä pieniä kiviä, jotka sattuivat jalkoihin.
Seurassani oleva mies antoi minulle omat oranssit sandaalinsa. Ne olivat niin ohuet, että kivet sattuivat vieläkin jalkoihini. Hän hymyili, että hänenkin jalkoihin sattui nyt kun hän oli paljain jaloin. Annoin kengät takaisin ja kysyin, jos jompi kumpi voisi lainata minulle
rahaa että pääsisin kotiin kun lompakkoni oli viety.
Molemmat olivat köyhiä, mutta antoivat minulle toinen 10 euroa ja toinen 15 euroa. Olin kiitollinen ja laitoin rahat taskuuni. Lähdin taas ostoksille etsimään oransseja sandaaleja (sellaisia räpsyttimiä mitkä Intiassa maksaa pari rahaa).
Löysin värikkään kaupan, missä myytiin hassuja tavaroita + oransseja sandaaleja. Aloin kokeilla niitä enkä ensin löytänyt muita kuin 37 numeroisia tai 39,35
numeroisia. Sitten kuitenkin sain sandaalini ja ne olivat pehmeät jaloissa.
Uni vaihtui taloon, mikä oli sellainen viemärimäinen, likaiset sementti seinät joissa valui vettä yms. Ihmisiä ja ovia oli paljon. Etsin vessaa. Seurasin joitakin lapsia, ja löysin ensin miesten, sitten naisten vessan ja tein tarpeeni. Kuulin taustalla joidenkin ihmisten kauhistelua, että "täällä kustaan" tms. Minä jatkoin pissaamistani, olin iloinen että ei tarvinnut enää pidättää.
