Jokainen henkilö joka on jotenkin hullaantunut minusta, on lopulta kuitenkin fiksusti poistunut kuvasta. Ehkä hämmentyneenä hullaannukseensa. Eräskin joka piti minua salarakkaana, tai olihan näitä kaksi/kolme (oinas, veskari, rapu, lakitoimisto, säätiö, mainosmies). Kun huomasivat henkisen voimani/ taajuuteni, eivät sitten enää keksineet jatkaa mitään hullutuksiaan. Siinä oli huumorintaju mukana ja alusta asti tein selväksi, että minulla on henkisiä arvoja ulkonäön ja älyn lisäksi.
Minun pitäisi vain kestää se että näyttävät henkisen pienuutensa. Se pitäisi aina antaa anteeksi.. aina vaan.. ja vielä itselle oma ärtymyksensä siitä, että kärsivällisyyskään ei auta. Mutta olen minä kyllä ollut jälkeenpäin käsittämättömän rakastava ja rakentava.