Kiitokset, kyllä tuo valaisi ja paljon.
Henkilö 1 on ihminen, jota epäilen kaksoisliekikseni. Hänen kanssa on todella helppo jutella - niin, se "aaltopituusjuttu"... Ihastun häneen uudelleen ja uudelleen vaikka järki sanoo koko ajan ihan muuta ja tuhat ja sata käytännön asiaa olisi häiritsemässä yhteistä elämää jos sellainen olisikin sattunut kohdalle. Eli ei onnistu alkuunkaan pitkässä juoksussa.
2 on oma mieheni ja tuskinpa hän niin sokea on ettei olisi mitään huomannut vaikka kertakaikkiaan mitään ei ole tapahtunut. Ja ei tosiaan näytä ulos, ei niin yhtään mitään, mitä nyt joskus pikkuhiprakassa pyytelee anteeksi ettei näytä.
Mutta eipä tässä auta kun olla ja ihmetellä lasten paras etu ensimmäisenä mielen päällä. Tässä elämässä on paljon opittavaa, enkä kyllä usko että pesästä toiseen hyppääminen sitä oppimista edistäisi. Pitää lohduttautua sillä, että elämä maan päällä on lyhyt