seuraava »

[Ajatus]

Italialainen sosiologi, jos nyt nimen oikein muistan, Aa:lla se alkoi (Albinonin kaltainen), voi jukra, mutta on kirjoittanut aika hienon kirjan 'Ystävyys', myös muita kirjoja.

Francesco Alberoni lienee tuo heppu, jota tarkoitat.

[Minerwa]

Mikä on mielestänne sallittua ystävyydessä?
Onko nämä:
-halaaminen..
-suutelu..
-intohimoiset katseet..
-käsi kädessä kulkeminen..

Riippuu pitkälti siitä, seurustelevatko ystävykset omilla tahoillaan ja mihin suhteiden rajat on vedetty...    Näin parisuhdepohjalta vetäisin oman rajani halaamiseen. Sen koen kuuluvan nimenomaan ystävyyteen. Mutta riippuu tietenkin ihan tilanteesta ja ihmisistä!!!

Omat parisuhteeni ovat aina alkaneet ystävyydestä, eli jossain vaiheessa on livetty sen hiuksen hienon rajan yli. Mikäs sen ihanampaa... 

[Esmiralda]

Italialainen sosiologi, jos nyt nimen oikein muistan, Aa:lla se alkoi (Albinonin kaltainen), voi jukra, mutta on kirjoittanut aika hienon kirjan 'Ystävyys', myös muita kirjoja.

Francesco Alberoni lienee tuo heppu, jota tarkoitat.

Kyllä. Kiitos! Hän kirjoitti kauniisti myös Erotiikasta. Ei varmaankaan ole vieläkään vanhentunutta tietoa. 

[Esmiralda]

No sen olen saanut tuntea silloin kun hän on suudellut sekä kädet aikoinaan vaelteli siellä täällä, niin se intohimoinen katse..

Siinäpä se, katseesta varmaan voi lukea, milloin ollaan liukenemassa sen rajan yli.

Toisaalta katseessa voi olla intohimoa myös asiaan, josta innostutaan, leiskuntaa!

[Minerwa]

Oletteko muuten löytäneet ystäviä myös aikuisella iällä?

Mä olen huomannut, ettei ystävystyminen aikuisten kesken ole ihan helppoa! Jotenkin keskustelut liikkuvat usein niin pintatasolla... ikäänkuin toista ei haluttaisi päästää lähelle, ihan niihin oikeisiin ajatuksiin ja tunteisiin asti. Jotkut jopa esittävät, että heidän elämänsä on parempaa kuin se onkaan (tai ehkä se todella on sellaista - täydellistä?), eivätkä vastoinkäymiset kuulu siihen elämään. Joko niitä ei ole, tai niistä ei puhuta - vaikka juuri ne tekevät elämästä inhimillisen.

Nuorempana keskustelut menivät helpommin syvemmälle. Sieltä niitä ystäviäkin sitten löytyi! Jaetuista ajatuksista, tunteista ja elämänkokemuksista. Osa noista nuoruuden ystävistä on jäänyt elämän varrelle, mutta myös ne pari jäljellä olevaa ovat juuri tuolta ajalta.

Olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaisia kokemuksia muilla on 

[Esmiralda]

Kun yhdistyksissä ja vanhoissa piireissä pyörii, niin kyllähän se monesti on kaveritasolla ja se ryhmähenki sitä parasta energiaa monesti.

Kuitenkin ryhmässäkin on tilanteita, että käydään lähellä...

Ystävyydestä kannattaakin usein olla hiljaa, se väreilee turvallisuutena...

Mutta on tapahtunut ihmeellisiä törmäyksiä vanhemmallakin iällä. Siinä on vain kaikki ovet avautuneet. Tässä iässä ystävyyttä voikin kokea tosi rikkaasti, elämänkokemuksia vaihdettaessa. Ei se kuitenkaan mitään yleisen helppoa ole. 

[maarita]

Kun nyt minun iälläni katsoo taaksepäin huomaan, että suunnilleen joka vuosikymmenellä on ollut eri ystäväpiiri.

Johtuu mielestäni suureksi osaksi siitä, että minua on alkanut jatkuvasti enemmän kiinnostamaan nämä henkimaailman asiat. Huomaan selkeän eron siihen, mistä ennen puhuttiin.

Niinpä ystävyys muuttuu usein vain sellaiseksi hyvänpäivän tuttavuudeksi.
Hyvin harva ystävyys jatkuu yhtä tiiviinä.
Sanotaankin, että jokaiselle ohjataan hänelle kulloinkin tarpeelliset ihmiset ystäviksi.

Sitten olen huomannut hyvin selkeän eron esim. jonkun ihmisen luona olon jälkeen.
Aivan kuin suuri osa energiastani olisi valunut sinne.

Kun taas jonkun ystävän läheisyydessä aivan kuin rinta paisuisi pelkästä hyvästä olosta.
Tällaisia olen kohdannut nimenomaan nyt myöhemmällä iällä. 


     maarita       

[Bilancia]

Hei!itselläni on muutama todella hyvä ystävä ja niistä yksi ylitse muiden jonka olen tuntenut jo 25 vuotta eli lähes koko elämäni. Ystävyys on minulle sitä, että voin olla oma itseni ystävän seurassa. voidaan olla vaan hiljaa ja molemmat mietiskellä asioita tahoillamme. Sitä on vaan niin kasvanut yhteen että en olisi minä ilman tätä ystävääni. Olemme muokanneet vuosien saatossa toistemme persoonia, lähes kaikki kokemuksemme ovat yhteisiä, näemme joskus samoja unia yms. Nämä muutamat muutkin ystäväni ovat erittäin tärkeitä ja sitä vaan jotenkin viihtyy mutkattomasti heidän seurassaan. Voimme kaikki olla vikoinemme juuri sellaisia kuin olemme, jakaa ilot ja surut niin klishee kuin se onkin. Kaveruus on ehkä muutaman asteen kevyempää ystävyydestä. Sitä voi myös kavereiden kanssa päätyä aika syvällisiin asioihin, mutta kavereihin ei tule niin paljoa oltua yhteydessä ja niille ei avaudu samalla tavalla kuin ystäville. Jotenkin ihan aavistuksen ehkä "pidättelee " itseään kavereiden seurassa. Jutustelu on kepeämpää, joskin hauskaa ja joskus vakavaakin, mutta ehkä siitä puuttuu sellainen monien vuosien yhteinen taival. Hyviä kaverisuhteita saatan helposti luoda uusilla työpaikoilla, harrastuksissa yms mutta ne jäävät sitten yleensä sinne kun vaihdan duunia tms. On siinä kyllä vissi ero ystävyydessä ja kaveruudessa, mutta sitä on vaikea saada paperille fiksusti 

[Bilancia]

Mikä on mielestänne sallittua ystävyydessä?
Onko nämä:
-halaaminen..
-suutelu..
-intohimoiset katseet..
-käsi kädessä kulkeminen..

Hmm...Omituinen kysymys? Suutelu ja intohimoiset katseet eivät ehkä ole ystävyyttä vaan intohimoa? Sen sijaan itse kyllä halaan ja kuljen käsikädessä ystävieni kanssa. Saatan joskus sujauttaa suukonkin poskelle, mutta suutelun ja intohimoiset katseet jätän toisenlaisiin ihmissuhteisiin 

[Minerwa]

Ihanaa ystävyyttä  Juuri sellaista, mitä ystävyys parhaimmillaan on!

Mietin tässä kirjoituksianne lukiessani, että ehkäpä minun ystävyyteni ovat kuitenkin pikkuhiljaa muuttumassa vain tavallista paremmaksi kaveruudeksi... Samanlaista lämmintä sidettä meidän välillämme ei enää ole, vaikka jotakin erityistä onkin. Välimatka erottaa, vuodet vierivät ja elämänkokemukset kuljettavat (kaikesta huolimatta) eri suuntiin. Kaikelle on aikansa  ... Pidän kuitenkin suuressa arvossa sitä, mitä jäljellä on!!

Nyt on tällainen elämänvaihe. Etäällä ystävistä. Ehkä minäkin vielä löydän lähelleni samanlaisia sielunkumppaneita, joista kirjoititte. Joitakin olen onnekseni saanut elämäni aikana tunteakin!