seuraava »

[Kairos]

 : Uskokaa tai älkää, mutta ketään ei pakoteta syntymään.
Ketään ei väkipakolla ajeta muodontumaan maanpäällisyyteen.
Ei ole taivaista pudonneita; ei ole "langenneita enkeleitä".

Ihmisen näkökulmasta on. Heitä on. On langenneita ja on maan päälle pudonneita sieluja.

Ihmisen näkökulma näkee itselleen tehdyn syntymiä - "ihmiseksi ajoja".
Ihminen näkee vastasyntyneen parkuvan onnettomasti.
Kukaan ei vitsaile omalla syntymällään saati toisen.
Silti melkein jokainen on valmis antamaan henkensäkin pantiksi sydäntäsärkevän huudon herättämänä. Myötätunto on syntymäasia!

 

Milloin re-inkarnoituminen on edes mahdollista? Ja kannattaako se??
Ja pitääkö korkeasti ylentyneen "taivas-sielun" verhoutua aineellisuuteen ollakseen tähtenä muille elämän matkalaisille?

Sanotaan:

"Ei hänen tarvitse, korjaan... Hänen. Ei olisi viisasta syntyä ihmiseksi ruotuun. Ihmisten ruotuun. Ihmisruotuun."

Ja sanotaan:

"Paitsi uhriksi. Muiden ikeestä nousun tähden. Tähdenlennoksi."

Ynnä sanotaan vielä näinkin:

"Mutta sitten ei enää toiste. Ei turhaan. Ei timanttia varkaille."

Nurkasta kuuluu vaikeroiva ääni:

"Paitsi..., paitsi kun tulee tuomion aika. Kun aikamme on täysi, täydellisen saapua ja noutaa omansa pois..."

   Lapsi yleisömerestä astuu esiin ja kysyy silmät vateina:

"Milloin jälleensyntyminen sitten on viisasta,
jos sitä pitää katua syntyneensä maanpäällisyyteen,
vaikka minua oli vastassa rakastavien sylit
ja minua tervehdittiin... kuin toivona paremmasta?"

- Mikä tekee yhden jälleensyntymästä vähemmän arvokkaan
ja toisen elämästä kullan kalliin?

Sillä älkää uskoko tai uskokaa: voimme tuomarointimme piikkiin jopa tappaa lahjaelämiä. Sanoen niitä huonoiksi. Leimaten ne vääryydellä ansaituiksi.

Vuosikymmenien vankeuskaan ei tunnu riittävän estämään auringon laskemista vihamme ylle. Pitää katkaista elämänlanka. Pimentää aurinko, jonka säteitä olemme - matkalla kotiin... toinen toisiimme.



Ja tätä tapahtuu kaiken aikaa: ollaan näkevinään turhia inkarnaatioita.
Poisheitettäviä "mitäs syntyivät" -elämäntarinoita.

Vaikka SE oli jumala ja HE olivat...kukin... jumalia.

Silti he ovat.
 

 

[astraali]

Niin.

Kaikilla maahan inkarnoituneilla on vapaatahto toteuttaa omaa sielunsuunnitelmaansa. Maaplaneetta on suosittu inkarnoitumisen kohde sen haasteellisuuden takia; missään muualla ei ole näin raskaita energioita ja tätä "unohduksen peittoa" silmillämme. Missään muualle emme voi näin täydellisesti kokeilla omia siipiämme kuin täällä.
Tänne inkarnoituneet sielut unohtavat usein sen ykseyden, joka henkimaailmossa vallitsee; me emme itseasiassa ole sillä tavalla yksilöitä kuin me sen nyt ymmärrämme. Olemme yhtä kaikkien kanssa; samaa energiaa, samasta lähteestä syntyneitä. Ja kaikella tarkoitetaan kaikkea ja kaikkia; luontoa, eläimiä, ihmisiä, taivaankappaleita, universumia, valo-olentoja etc.

Vain meillä ihmisillä voi olla niin harhaanjohtava käsitys erillisyydestä, että joku toinen olisi parempi kuin toinen... Tai jonkun toisen inkarnaatio vähäarvoisempi kuin toisen.

Uuden energian aikana karmaankin on tapahtunut muutoksia; enää meidän ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen tai saada askeettisuuden kautta hyväksyntää "hyveellisyydellemme".
Uuden energian avainsanoja ovat: tasapaino, runsaus, ilo, rakkaus, tiedotaminen ja hyväksyminen. Meidän ei tarvitse enää olla hyviksiä "hampaat irvessä" vaan voimme toteuttaa omaa sisäistä totuuttamme ja hakea tasapainoa elämäämme. Voimme kasvaa ilon ja rakkauden kautta.

Jälleensynnymme joko tänne maaplaneetalle tai jonnekin muualle; universumit lait pätevät kaikkialla mutta olomuotomme säätelee sen, millä tavalla kykenemme ottamaan sen vastaan ja toteuttamaan sitä.