Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Sähköpostista poimittua - Arjen taiat ja ihmeet  (Luettu 3812 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
mammamma
Vieras
« : 17.03.2007 15:21:29 »

ARJEN TAIAT JA IHMEET - löydä ja luo iloa elämääsi
 
 Elämme joka päivä taikojen ja ihmeiden keskellä ja meillä
 kaikilla on
 voimaa luoda niitä. Ellet ole pitkään aikaan ajatellut taikoja ja
 ihmeitä tai jos olet lakannut uskomasta niihin, rohkaise mielesi.
 Eivät ne ole hävinneet. Olemme vain tilapäisesti kadottaneet niiden
 jäljet. Koska taiat ja ihmeet tuovat iloa, toivoa ja jännityksen
 tuntua elämään, meidän on aika kokea ne uudelleen. Sen olemme velkaa
 itsellemme.
 
 Se että olemme joutuneet eroon taioista ja ihmeistä, johtuu osaksi
 ihmisluonnosta itsestään. Kun näkee jotakin liian usein, unohtaa sen
 ainutlaatuisuuden. Jos pihalle jonain aamuna varhain ilmestyisi
 yksisarvinen, se olisi meistä ihme. Mutta jos joka aamu
 säännöllisesti kuin kello pihalle ilmestyisi yksisarvisten lauma,
 soittaisimme varmasti eläinsuojelun paikalle hakemaan ne pois,
 jotteivät ne turmelisi nurmikkoa. Olisimme kunnioituksesta mykkiä,
 jos näkisimme filmillä kerran Punaisen Meren vesien jakautuvan
 kahtia, mutta voin melkein kuulla, kuinka haukottelemme ja hamuilemme
 kaukosäädintä nähdäksemme, mitä muuta ohjelmaa on meneillään, jos
 näemme kahden kolmen viikon ajan peräkkäin saman asian. Taiat ja
 ihmeet eivät siis ole kadonneet elämästämme. Eivät ne ole. Niitä on
 kaikkialla ympärillämme. Niitä on kaikkialla ympärillämme. Ne on vain
 löydettävä uudestaan ja lakattava pitämästä niitä
 itsestäänselvyyksinä.
 Meidät erottaa elämän taianomaisista, ihmeellisistä asioista myös
 tuhoisa syyllisyyden tunne. Kahdestakymmenestä asiakkaastani
 luultavasti kahdeksaatoista vaivaa syyllisyyden tunne, joka valtaa
 heidän mielensä paljon voimakkaammin kuin mitkään taiat ja ihmeet
 koskaan voisivat. Syyllisyydentunteelle on siis tehtävä jotakin,
 jotta se ei olisi tiellä. Jos olet tehnyt tai sanonut jotakin, minkä
 tiesit loukkaavan jotakuta, astu esiin, kanna vastuu, pyydä anteeksi
 ja yritä tosissasi hyvittää tekosi. (Pelkkä "Anteeksi" ei merkitse
 mitään, ellet käyttäydy sen mukaisesti.) Jos olet sanonut tai tehnyt
 jotakin loukkaavaa ja voit rehellisesti sanoa, ettei niin ollut
 tarkoitus, pyydä anteeksi ja anna asian sitten mennä. Äläkä väitä,
 etteikö se olisi juuri näin yksinkertaista! Kyllä se on, jos olet
 valmis luopumaan syyllisyyden tunteiden elättelemisestä, ikään kuin
 niillä olisi jonkinlainen myönteinen vaikutus elämääsi, ja jos tajuat
 ne juuri siksi voimain tuhlaukseksi ja hengen vihollisiksi, kuin ne
 ovatkin.
 
 Tässä puutteita täynnä olevassa elämässäni minun oli tietysti
 opittava tämäkin läksy kantapään kautta. Isäni kuolema on täydellinen
 esimerkki siitä. Ihailimme toisiamme ja kirjaimellisesti leiriydyin
 hänen vuoteensa viereen viime päivien ajaksi. Viimeisenä päivänä
 lähdin sairaalahuoneesta vain hetkeksi oikomaan jalkojani ja hakemaan
 vettä. Hän kuoli minun poissa ollessani. Menetyksen suruun yhdistyi
 nyt piinaava syyllisyyden tunne siitä, etten ollut ollut hänen
 vierellään, kun hän veti viimeisen henkäyksensä. Minun olisi pitänyt
 jäädä paikalle eikä lähteä hakemaan typerää vesilasillista. Eikö
 juuri minun kaikista ihmisistä olisi pitänyt olla paikalla pitämässä
 häntä kädestä, kun hän lähti kotimatkalle? Lopulta sain tarpeeksi
 etäisyyttä pystyäkseni kysymään itseltäni oikean kysymyksen. Olinko
 hetkeäkään aikonut olla olematta hänen luonaan hänen kuollessaan?
 Ehdottomasti en. Silloin kerta kaikkiaan opin kohtaamaan syyllisyyden
 tunteeni siinä missä muutkin huonot tapani. Aina kun tuo kielteinen
 ääni päässäni alkaa jankuttaa "Olisin voinut/Minun olisi pitänyt"
 pysähdyn ja keskeytän sen myönteisellä äänellä, joka sanoo selvästi
 "Lopeta!"
 
 Tämä menetelmä on yksinkertainen, mutta se tehoaa. Lupaa itsellesi,
 että ensi viikolla aiot julistaa sodan syyllisyyttä vastaan. Hyvitä
 kaikki tahallinen kipu, jonka olet aiheuttanut itsellesi. Jos moitit
 itseäsi tahtomattasi, huuda hiljaa mielessäsi "Lopeta" heti, kun
 ajatus pyrkii mieleesi, kunnes olet niin lopen kyllästynyt huutamaan
 itsellesi, ettet anna syyllisyysajatusten edes hiipiä mieleesi.
 
 Sen jälkeen voit kanavoida kaikki syyllisyyteen tuhlaamasi voimavarat
 olennaisempaan asiaan. Voit pyrkiä luomaan elämäsi taioille ja
 ihmeille mahdollisimman monta tilaisuutta – opit rakastamaan itseäsi.
 Ellei rakasta itseään, ei myöskään kunnioita yhtä Jumalan luomista
 olennoista. Silloin epäilee omia voimiaan, ennen kuin on niitä
 kokeillutkaan, eikä luule olevasi niiden taikojen ja ihmeiden
 arvoinen, joita Jumalalla kaikkien varalle on.
 
 (Lue lisää Sylvia Browne: Kahdessa maailmassa)

 smitten smitten smitten smitten smitten smitten smitten smitten smitten smitten smitten
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: