*Kide*
|
|
« : 19.09.2007 12:20:03 » |
|
Kirjoitin tänne tuossa kesän alussa kasvaimesta joka löytyi munasarjastani ja silloin moni sanoi, ettei huolta No, näinhän tässä kävi. Se kasvain (valitettavasti) itsestään puhkesi ja minä höntti en tajunnut mennä lekuriin, vaan kärsin SIKA-KAAMEET menkat Mutta tänään istuin taas odotushuoneessa tunnin ja joka hetki alkoi istuminen tuntua tukalammalta, katsoin jo lopulta kello minuutin välein... silloin se iski. Tämä kipu lantiossa on ollut läsnä elämässäni pari vuotta, mutta nyt jossakin vaiheessa siitä on tullut alituinen seuralainen. Rajoittava tekijä jopa... ostin mielummin pistokkaat kuin nauhakengät, ettei tarvitse taivuttaa eteenpäin Otin yhteyttä hoitaviin lääkäreihini ja pyysin sairaskertomukset, joilla saan lähetteen magneetti kuvaan ja sitä kautta lopulta tiedon mikä siellä kipuilee ja ehkä poistettua koko kivun päivistäni, vaikka leikkauksella Olen aina tiennyt omaavani todella korkean kipukynnyksen ja voin psyykata sitä vielä entuudestaan tarpeen vaatiessa, mutta että näin... yllätyn, enkä positiivisesti Yllättävää sinällään, kuinka paljon kipua ihminen sietää kun se kasaantuu hiljalleen eikä edes näe sitä enään, kärsii vaan. Johtuneeko tämä kehon omista stressihormooneista vai mistä? Kuinka paljon sitä pystyy kestämään kipua ennen kuin se haittaa todella normaali elämää? Kuinka paljon sitä muuttaa elämäänsä jo ennen kuin kipu dominoi vallan päätösten tekoa ja sitä kautta elämää? Mikä on kivun tarkoitus, jos sitä sietää ilman että tajuaa olevansa kipeä? Olen aina ollut luulossa, että kivun on tarkoitus herättää ja kertoa kehon krempoista mutta jos sitä ei huomaa Tästä löytyy varmasti huimia eroja ihmisten välillä, joihin vaikuttaa sekä fysiikka että psyyke... onko sinulla korkea kipukynnys? Vaihteleeko tilanteesta tai tapauksesta riippuen? Voitko tarpeen vaatiessa nostaa sitä vielä (em.synnytys tai hammaslääkäsissä )?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Asterix
Vieras
|
|
« Vastaus #1 : 19.09.2007 15:51:33 » |
|
Minulla on todella korkea kipukynnys. Esim. hammaslääkärillä en ota puudutuspiikkiä, mutta syy on paremminkin se, että olen hiukan yliherkkä puudutusaineelle.
Toinen esim. ei niin kauan aikaa sitten. Mursin nilkkani ja lääkärien ja hoitajien ja ystävieni hämmästykseksi kävelin ensiapuun 7-8 cm koroilla. Turhamaisuus ennen kaikkea! (voit arvata, että oli 6 viikkoa miettimistä, kuinka stailaan kipsin toisen jalan rimpulakenkään!)
Samaisessa reissussa lääkäri tarkisti polveni ja röntgen kuvasi ne. Hän kysyi, eikö minulla ole tuskallista liikkua, koska polvilumpioni ovat molemissa polvissa väärissä asennoissa.
No molemmat polvet naksuvat ja toinen lukkiutuu välillä, mutta en tunne niissä mitään kipua. ->molemmat polvet leikataan myöhemmin tähystyksellä, ei arpia.
Minulla oli paha endometrioosi reilu parikymppisenä ja menin lääkäriin, kun emättimen pohjukkaan ilmestyi endometrioosipesäke. -> leikkaus ja lääkäri totesi, että endometrioosi on "marmoroitunut" kohtuuni, eikä sitä kaikkea voida poistaa, mutta kivut mahtaa olla kovat..? Niin-niin.. :
-94 ajoin itseni autolla 4 kertaa katon kautta ympäri 165 km tunti vauhdista mäkeä alas ja silloin tunsin aivan jumalatonta kipua shokin jälkeen. Loukkasin takaraivoni ja niskani ja olinkin sitten pitkään sairaalahoidossa.
Olen lapsena ollut telinevoimistelija ja siinä tottuu kipuun -myös stressiin. Myöskin muut harrastukseni ovat olleet sellaisia, -ovat jotkin vieläkin, että stressin sietokyky viedään äärimmilleen -> kipukynnys nousee.
Kivun kestäminen vaatii keskittymistä ja menen automaattisesti keskittymistilaan, kun alan tuntea kipua.
Muutoin minulla on hiukan lieviä ongelmia keskittymiskyvyn kanssa, mikä varmaan yllättävää ja jotenkin kivun tunteminen helpottaa keskittymistä?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
asboo
|
|
« Vastaus #2 : 19.09.2007 18:14:22 » |
|
Äänestin normaalitasoa. En tarvi hammaslääkärissä puudutusta pienissä reiänpaikkauksissa. Lävistykset oli ihan piece of cake. Päänsärky ym.särkytapauksissa napsin kyllä särkylääkkeitä. En ole ikinä murtanut mitään paikkaa(enkä synnyttänyt), joten en tiedä miten tunnen kovan kivun yllättäessä.
|
|
|
tallennettu
|
Aurinko Skorpioni, nouseva härkä, kuu kaksonen
|
|
|
selkälokki
Vieras
|
|
« Vastaus #3 : 20.09.2007 07:31:43 » |
|
Luulen olevani suht normaalilla tasolla...Mene ja tiedä. Riippuu vähän mihin koskee ja millä tavalla. Pää on semmonen rottelokapistus miulla, että särkylääkkeet ja migreenilääkkeet on tulleet pään takia tutuksi. Ja se kestääkin vähiten yhtään mitään. Hieronnassa taas kestän aika kovat otteet juuri hartiaseudulla, mutta aih ja voih kädet ja jalat ovat tosi arat. En mielelläni syö mitään lääkkeitä, mutta tuo pää on sellainen, että en jaksa sitä kipua kuunnella. Toki elämäntavoilla siihen voi paljon vaikuttaa ja päänsäryt ovatkin vähentyneet...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
*Kide*
|
|
« Vastaus #4 : 20.09.2007 09:55:55 » |
|
Päänsärky, todella on koko kropan laamaavaa kipua harva varmaankaan kestää sitä ihan tuosta lonkalta vaan... paitsi ne hammaslääkärn suorittamat toimenpiteet ja niiden kivut
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lunerica
Kanta-astroilija
Viestejä: 385
Que cambie todo pero no el amor
|
|
« Vastaus #5 : 20.09.2007 10:19:59 » |
|
Mun kipukynnys on ihan "skitso" joten en äänestänyt mitään. Olen synnyttänyt kolme lasta ilman kivunlievitystä, mutta hammaslääkäriä en kestä ilman puudutuspiikkiä. Noin yleisesti ottaen en kyllä ihan pienestä vikise...
|
|
|
tallennettu
|
Do what you feel in your heart to be right, for you'll be criticized anyway. ~ Anna Eleanor Roosevelt ~
|
|
|
|
*Kide*
|
|
« Vastaus #7 : 22.09.2007 09:33:53 » |
|
Kyllä joo, tiedetään tapauksia kun ihminen on pystynyt yli-inhimillisiin fyysisiin suorituksiin vaaran hetkellä. Adrenaliinin kohistessa suoniin, valtaa varsin eri henkilö ohjaimet Toisaalta jotkut myös menevät shokkiin tai lamaantuvat, sitä vaan ei tiedä kuka ja missä Eli Paz, ymmärrän hyvin että synnytät mutta et hampaita paikkauta Olen kerran kokenut miltä tuntuu, kun adrenaliini kohisee suoniin se poltti kuin happo. Olin autolla yksin liikkeellä pimeään aikaan ja huomasin tien poskessa "puut" vastakkaisen kaistan penkalla, joita en ollut ennen huomannut Samassa ne "puut" liikkuivat ja minä suhahdin autollani hirven turvan alta Eli siihen ei montaa milliä jäänyt väliä, kun olisin saanut hirvenpään auton tuulilasista syliini Auto ehti kulkea monta sataa metriä ennen kuin sain sen pysäytettyä ja vapisten nousin ylös hengittämään... kun jatkoin matkaa oli pakko ottaa yhteys puhelimella ystävään ja hieroa välillä reisieä kun niitä poltteli... oli varmasti se pako-refleksi päällä Kotona ei sitten nukuttu koko yönä, eikä oikein seuraavakaan päivä luonannut Olen muuten lievästi (varovaisesti) sitä mieltä, että miehillä on huonompi kipukynnys silloin kun tietää etukäteen kivun tulevan, mutta tapaturmissa taas parempi kestokyky...? Hyvää lomaa Sasha
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
selkälokki
Vieras
|
|
« Vastaus #8 : 24.09.2007 20:15:52 » |
|
Juuh Jaspis, hierontahommissa olen ainakin huomannut, että eihän miespolot kestä mitään. Naiset kestää paljon kovemman käsittelyn, miehet vaikertavat jo vähemmästäkin. Toki on poikkeuksia, mutta etupäässä näin.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Milona
|
|
« Vastaus #9 : 24.09.2007 20:49:46 » |
|
Kyllähän tuo kipu on yksilöllinen kokemus. Olen sitä mieltä että siihen voi "oppia" eli kipukynnys kasvaa (vai onko nousee oikea ilmaisu?) mitä isompia kipuja joutuu kokemaan. Tai krooniseen kipuun "tottuu". Kuten täällä on tarinoita ollutkin. Samoin nuo tilanteet ja asenne vaikuttavat valtavasti kivun tuntemiseen. Itselläni kipukynnys kasvoi huimasti synnytyksen jälkeen. Nyt sellainen kipu, joka ennen synnytystä oli kamala "ei tunnu enää missään". Kyllä kivun tarkoitus on varoittaa mutta ihminenhän (kuten monessa muussakin asiassa) turruttaa itsensä eikä huomioi kipua. Ensin kannattaisi tosiaan kuunnella kipua ja miettiä mitä kipu kertoo ja mistä se johtuu ennen kuin nappaa särkylääkkeen. Mutta sädekehä ei kenelläkään kirkastu yhtään kipua kärsimällä!
|
|
|
tallennettu
|
usko enemmän, tavoittele tarkemmin
|
|
|
*Kide*
|
|
« Vastaus #10 : 25.09.2007 12:37:30 » |
|
Mutta sädekehä ei kenelläkään kirkastu yhtään kipua kärsimällä!
Näinpä muutoinhan olisivat maailman naiset loistavia, sädehtivän kirkkaita olentoja , kun miettiin mitä kaikkea sitä naiset pistetään kärsimään Ja nyt en miettinyt enään vain meidän kulttuurin naista alentavia tai sortavia tapoja ja perinteitä Tulipa suhteutettua lähtökohta Pientä ovat (ainakin minun nyt) murheet ja säryt, kun sentään on tuo lääketiede johon voi turvautua ja apua saa Vaikkakin kipu on aina kipua, on se rikkaassa, rakkaassa tai köyhässä, kurjassa, ihmisessä tai eläimessä
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Artemis
|
|
« Vastaus #11 : 25.09.2007 16:12:03 » |
|
Minulla on melko korkea kipukynnys luulisin. Vaikka olen aina luullut muuta. Tajusin sen vasta itse kun olin leikattavana ja kestin jälkisäryt hyvin, muilta kuulin että se olisi kamalaa. Sama hammasleikkaukset on sujunut kuin vettä vaan. Kuuntelen aina kauhujuttuja ja pelkään kamalasti, sitten huomaankin ettei se ollutkaan niin kamalaa kuin muut sanoivat. Mutta silti pelkään hysteerisesti kipua tuottavia operaatioita.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Milona
|
|
« Vastaus #12 : 25.09.2007 19:20:15 » |
|
Hei Jaspis, mut eiks kaikki naiset ole ihania sädehtiviä olentoja!! Mut en usko johtuvat kärsimyksestä.... vai olisko sittenkin?
|
|
|
tallennettu
|
usko enemmän, tavoittele tarkemmin
|
|
|
*Kide*
|
|
« Vastaus #13 : 25.09.2007 21:19:57 » |
|
Juu, ollaan Milona ja sekös äijiä harmittaa Ajatusleikkini saavutti tason, jossa yksikään nainen ei palaa maailmaan... koska on käynyt läpi jo Raamatullisen (kuulemma, en tiedä kohtaa!?) sanoman;"kärsi kurja, kärsi, kirkkaimman kruunun saat". Artemis -tiedän monia joilla on sama homma ...pelkään hysteerisesti kipua tuottavia operaatioita.
Aikas jännää... keho pistää mielen väistämään ikäviä tilanteita
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
salomi
|
|
« Vastaus #14 : 26.09.2007 17:25:56 » |
|
Miehillä todellakin on huonompi kipukynnys kuin naisilla, sillä meillä ei ole samanlaista hormooni tuotantoa, joka pistäisi meidät kasvattamaan kipukynnystä.
Kipukynnystä on mahdollista parantaa hoidoilla ja harjoittelemalla. Hoitotyössä usein parannetaan kipukynnystä. Itse kansanparannustyössä päivittäin asiakkaiden kanssa harjoittelemme kipukynnyksen nostoa, jotta kroonisoituneen kivun kanssa voi elää kaverina.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|