seuraava »

[Rakkauden enkeli]

Enkeli joka ei tiennyt olevansa enkeli

Kyllä hän oli aina tuntenut itsensä jotenkin erilaiseksi, mutta hän ei ymmärtänyt kuitenkaan miksi. Miksi maailman pahuus ja kylmyys koski häneen niin erityisesti. Hän ei tajunnut miten ihminen kykeni niin julmiin ja alhaisiin tekoihin kuin kykeni.

Vaikka yleensä oli positiivinen, onnellinen ja iloinen elämästä ja näki kaiken hyvän ja kaiken merkityksen, niin hän ei ymmärtänyt miksi hän silti  myös itki usein, hänen sydämensä vuoti verta tuosta kaikesta pahuudesta ja ennenkaikkea maailman rakkaudettomuudesta johtuen. Hän koki usein itsensä niin vieraaksi ja yksinäiseksi tässä maailmassa, sillä hänellä oli etäinen muistikuva ja tunne jostain täydellisestä ja aivan erityisestä. Hän ei vielä tajunnut mistä oli kyse, vaikka oli sitä usein miettinytkin, omaa erilaisuuttaan. Kunnes eräänä päivänä tapahtui jotain ja hän viimein tajusi kuka oli.

Jotain tapahtui ja eräänä päivänä hän vain yksinkertaisesti ”murtui” ihmisten rakkaudettomuudesta ja siinä itkiessään hän tajusi ja koki, kuinka hänen kyyneleensä olivat aivan erityislaatuisia. Hänelle näytettiin kuinka jokainen tuskan kyynel ja myös ilon kyynel, jota hän vuodatti muodosti kauniin rakastavan ja parantavan valomeren. Kuinka hän itkun ja tuskan ja kaikkien loukkaustenkin keskellä rakasti, rakasti aina niin valtavasti.

Hän myös näki itsensä uusin silmin ja koki, kuinka hän todellakaan ei ollutkaan ihminen, vaikka hänelle täällä ollessaan oli inhimillisiä ”vikojakin” annettu. Hän koki kuinka hänen siinä itkiessään jotkin siipien kaltaiset, tosin näkymättömät sellaiset energia/aurakentät alkoivat kasvaa hänen lapoihinsa kiinni. Jokainen kyynel kasvatti niitä aina vain lisää ja yhä konkreettisemman tuntuisiksi.

Nyt hän myönsi ja nyt hän tajusi asioita yllättäen vielä laajemmin kuin ennen, nyt hän tajusi ja siinä itkunsa keskellä hymyili. Hän tajusi ettei olekaan ihminen vaan enkeli. Hänen tuskansa ja kärsimyksensä ja lukuisten vuosien aikana vuodatetut kyyneleensä saivat vielä selkeämmän ja tärkeämmän merkityksen. Nyt hän viimein ymmärsi miksi asiat ja maailma oli tuntunut sellaiselta kuin oli tuntunut.

Hän oli enkeli ihmisten keskellä, ihmisen ”valepuvussa”. Oli häntä usein enkeliksi kutsuttukin, hänen hyvyytensä tähden, mutta hän vain oli naurahtanut ja ohittanut nuo kommentit olankohautuksella. Nyt hän hämmästyi, kun tajusi ja sai tietää että se olikin totta! Hän oli enkeli joka ei aiemmin tiennyt olevansa enkeli.

 

Tänne voitte muutkin kirjoitella tarinoita...