Kun kuuntelemme tässä ampiaisia ja muita eläimiä, niin minulle ihmetystä on herättänyt myös kyyt mitä olen tavannut.
Viime kesänä kiiruhdin punaisena puolukoita olevan mättään luo, kun vähän säikähdin. Sitä mätästä hallitsikin iso kerälle kiertynyt kyy, joka nosti päänsä ylös ja sähisi. Katselimme toisiamme. - Mene pois, minä karjasin ja taputin käsiäni.
Käärme ei inahtanutkaan. Se kiersi vain päätänsä uhmakkaasti ja sähisi. Tömmyytin jalkoja ja pauhasin. Mitään ei tapahtunut.
Kunnes luovuin ja hain toisen mättään. Kyy oli päättänyt pitää omansa.
Nyt ihan vasta löysin toisen käärmeen matelemassa kotitiellä, pitkä ja komea. Se pysähtyi, kun tulin ja nosti päätänsä sähisten. Komensin sitä pois, eikä se inahtanutkaan. Sitten hain kepin ja pauhasin sille, että 'autot ajavat päälle'. Voi kauhea mikä taistelu kepin kanssa. Sitä se vain sylki, myrkkynsä siihen. Kai myrkyn loppuessa se hiljaa alkoi hivuttautua tien viereen.
Miksi he ovat alkaneet taistella tuolla tavalla? Voin vain kuvitella jos polulla joutuu astumaan päälle! Heitä ei näköjään komennella.
Mikäs viesti tämä sitten on?