Tuota väitettä en käsittänyt, että miten ihminen voi "ymmärtää universaalin tietoisuuden omaksi tietoisuudekseen".
*Sehän tarkoittaa just valaistumista eli oma tietoisuus sulautuu kaikkeudelliseen/ ylimpään tietoisuuteen.
Noinko valaistuneesti Descartes ajatteli - tuskinpa.
Ainakaan valaistumaton ei voi tietää, mihin tietoisuutensa on sulautumassa,
koska tietoisuus liittyy aina subjektiin: minän ollessa tietoinen jostakin.
Tajunta on eri asia.
Tajunnanpeilin kirkastuessa tajunta avartuu ja laajenee tai syvenee.
Sen sijaan jos ja kun ihminen on valaistunut,
ajatteleeko hän "ajattelen, siis olen" - kuten Descartes,
vaikohan niinkin että... "ajattelen mitä olen"?
Kallistun jälkimmäiseen, mikä amerikkalaisen NDW:n kirjoissa mainitaankin
jotenkin siihen malliin, että "ajattelen mitä olen, luon sen mitä ajattelen, ..."
Ja kallistumani kertokoon, etten pidä Descartesia universaaliseen tietoisuuteen sulautuneena saati valaistuneena
vaan filosofina, joka tutkiskeli ajattelunsa kertomia olemisestaan.
Toisin sanoen sitä, kuinka tietoistua itsestään ajattelevana olentona
eikä suinkaan universaaliin (kenen?) tietoisuuteen sulautujana.
Vaikka sekin on mahdollista: tietoisuuden sulautuminen avarampaan tajunnantilaan,
josta käsin ajatella valaistuneemminkin,
korkeamminkin.