Jos joku osaisi vaikka jeesata tämän unen tulkitsemisessa, sillä luulen, että en itse pysty sitä täysin avaamaan.
Näin unta, jossa naapurin (jota todellisuudessa ei ole) keskimmäinen poika oli kuollut. Olin pihalla lapseni kanssa ja näin silti tämän naapurin kuolleen pojan veljiensä seurassa, aivan kuin hän ei olisi kuollut ollutkaan. Ainoastaan veljet, eivätkä muut häntä nähneet. Tajusin unessa järkyttyneenä, että kykenen näkemään kuolleita. Myöhemmin keinutin poikaani pihamme keinussa ja aloin pesemään kahta muuta keinua puhtaaksi. Naaprin poika tuli keinuille, mutten puhunnut hänelle mitään, hymyilin vain. Syystä, että toinen naapurimme käveli ohi. Kun naapuri oli mennyt, aloin jututtamaan poikaa. Kyselin onko hänellä tylsää ja miltä hänestä nyt tuntuu. Poika oli hiukan kummissaan kysymyksistäni. Lopulta aloin varovasti kysymään, tiesikö hän, että oli kuollut. Kysyessäni tajusin, että olin erehtynyt ja tämä poika oli elossa oleva veljes. Pahoittelin kovasti erehdystäni ja selittelin, että olin luullut häntä täksi kuolleeksi veljeksi. Pojan ilme kertoi kaiken siitä mitä mieltä hän oli tämän jälkeen minusta
ja manasin itseäni siitä, että olin onnistunut saamaan hullunleiman itseeni.
Myöhemmin näin unessa lisää kuolleita. En pystynyt puhumaan heille, vaan jouduin elekielellä kommunikoimaan. Minun oli määrä mennä unessa huoneeseen, jossa minun piti kohdata itseni, sekä nämä henget. Tuo huone sai minut lähes pakokauhun valtaan, vaikka tiesin, ettei minun tarvinut pelätä ja etteivät nuo kuolleet tahtoneet mitään pahaa. Olin myös huolissani eräästä työhön liittyvästä esineestä, joka minun piti ottaa huoneeseen mukaan ja luovuttaa pois. Minun kanssani oli tässä vaiheessa kuollut tyttö, jota olin pitäänyt aikaisemmin unessa vihamielisenä, minua kohtaan. Nyt tajusin, ettei kyse ollut siitä, vaan lähinnä turhautumisesta kommunikointi ongelmaan. Juuri ennen kuin minun piti astua huoneeseen (johon kaksi poikaa meni edeltä) minä pystyin puhumaan tytölle, mutta hyvin vaivalloisesti ja heikolla äänellä. Heräsin ennenkuin sain oven avattua ja astuttua sisään pimeään huoneeseen.
Kun heräsin, ensimmäinen vahva ajatus oli, että tämä oli merkki minulle, että minun pitäisi kohdata pelkoni ja vasta sitten voin mennä eteenpäin. Tosiasiassa tajusin, että herääminen oli unta, kun heräsin oikeasti. Onneksi, sillä toinen uni realistisuudessaan aika synkeä.
