Niin,siinä vaiheessa kun lähtee jo tekemään asialle jotain,on positiivisuus kantava voima.
Ilman sitä juttu tukehtuu heti kättelyssä.Mutta ensin pitää kuitenkin löytää se,missä haluaa vaikuttaa.Se syntyy yleensä surusta ja kärsimyksistä.Se saa sydämen itkemään,eikä anna enää voimattomana katsoa vierestä.
Otetaan esim.tuo meidän sademetsätopicimme.
Miten voivat sademetsät ja sen asukit nyt?
Jottain tarttis siis tehdä.
Asbolos oli löytänyt keinon ja toi sen tänne foorumille ja millä positiivisuudella se lähtikään vauhtiin.
Metsiä on jo paljon ja voisi joskus tulla mieleen,etten nyt jaksa kaikkissa käydä.
Mutta sitten hiipii ajatus,että kenet jätät väliin?Sinun metsääsi kasvatetaan ja koko asiaa ajatellen,jätät yhden lehden koko ideasta pois.Ja johan klikkaillaan.
Sama koski Burman munkkien puolesta kerättäviä nimiä.Tämän toi Diamond,jostain Israelista käsin.Nimiä oli kerätty adressiin hyvin lyhyessä ajassa valtavat määrät.
Sain sähköpostiini aina viestiä,miten hanke edistyy.
Ja hih,suomalainen tuttuni lähetti samaisen vetoomuksen minulle.
Eli koko maapallo on lähtenyt tämän asian puolestapuhujiksi.
Ensin vain pitää nähdä,missä apua tarvitaan ja sitten löytää kohde.Toiminta onkin sitten jo kivaa ja jos saadaan tulosta,niin se on JÄTTIPOTTI!