Koen olevani juuri sellainen,miltä minusta kulloinkin tuntuu.
Sanon mitä ajattelen,tunnen mitä tunnen.
Yhä avoimempi täälläkin ihan sen vuoksi,että joku ehkä on kokenut samanlaisia asioita,eikä voi niistä puhua.
Joskus auttaa,kun huomaa ettei ole ainoa.
Välillä iloinen,surullinen,vihainen.Samaa mieltä,eri mieltä,mutta omien sanojeni takana.
Tietysti näkemykset muuttuvat ajan ja kokemusten myötä,mutta sitten puhutaan niistä.
Ei ole vaikea olla ihan sellainen kuin on.
Koskaan ei ainakaan tarvitse miettiä,onko puhunut totta.
En ole lukenut mistä aviisuinen on tämän aiheen aloittanut,mutta jotain tälläista keskusteluako etsiskelit?
Ollaan vaan itsejämme jokainen.Siitä tämä ihana sekametelisoppa syntyy.Ei aina tarvitse olla samaa mieltä.Sehän juuri herättää keskustelua.
Löpisee uninen Chandra
