Bhagavad-giitaa[1], hindulaisen karmakäsityksen tiettävästi ylin/fanitetuin auktoriteetti toteaa esimerkiksi näin:
na hi kashchitkShaNamapi jAtu tiShThatyakarmakR^it .
kAryate hyavashaH karma sarvaH prakR^itijairguNaiH .. 3\-5..
na hi kashtshit kshaNam api dsaatu tishThatj a-karma-krit .
kaarjatee hjavashaH* (hi + avashaH) karma sarvaf prakriti-dsair guNaihii .. 3\-5..
Radhakrishnan'in, Intian ex-pressan käännös:
For no one can remain even for a moment without doing work [Uunonkin maksa esim. valmistaa yli 500
molekyyliä kaiken aikaa?]; everyone is made to act helplessly by the impulses born of nature
(kolmen guNan keskinäisestä aktiviteetista?)
Pätkä kommentista: Thinking is an act; living is an act -- and these acts cause many effects.
Kaikki karma-yogan 43 värssyä voi lukea esim. täältä:
https://asitis.com/3/1.html1. Tämä ei ole typo - yksikön nominatiivi on todellakin giit
aa; tässä tapauksessa - kuten useimmiten - pitkä
loppuvokaali johtuu siitä, että kyseessä on kieliopillisesti feminiininen sana!
* sanskriitti välttää hiatusta** kuin ruttoa; esim. hepreassa ja arabiassa se lienee tuiki yleinen (dani'el; shii'a??);
kun s:ssa EI ole diftongia ia (kuten suamen murteissa ja lainasanoissa, esim. hiano piano), ekan vokaalin i pitää
muuttua puolivokaaliksi j!
** Wiki: Hiatus (lat. hiātus ’aukko’) eli diereesi (kreik. διαίρεσις, diaíresis ’jako’) on fonetiikassa kahden peräkkäisen vokaalin välinen tavu- tai sanaraja. Päinvastoin kuin diftongissa, vokaalit eivät muodosta äännejatkumoa vaan sijaitsevat joko eri tavuissa tai eri sanoissa.