Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Meri, huvila, hukuttaminen  (Luettu 2879 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Reporanka
Satunnainen astroilija
*
Viestejä: 6


Profiili
« : 07.01.2008 14:46:30 »

Osaisiko joku tulkita viimeöistä untani?

Olin lapsuuden ystävättäreni kanssa meren rannalla olevalla huvilalla. Huvila oli kaunis, avara ja tunnelmallisesti sisustettu. Meressä oli ihanat aallot, vesi kirkasta ja turkoosin sävyistä sekä lämmintä. Ranta oli vaaleaa hienoa hiekkaa. Maisema aivan upea.

Rannalla oli isohko siisti laituri. Olimme ystävättäreni kanssa laiturin molemmin puolin meressä noin vyötäisiä myöten. Molempien edessä oli n. 11-12 vuotias tyttö, olimme olevinaan tyttöjen kanssa saman ikäisiä. Tytöt ilkeilivät meille koko ajan jotain ja olivat aikamoisia rääväsuita.

Katsoimme kaverini kanssa toisiamme ja äänettömästä yhteisestä päätöksestä tartuimme tyttöjen kurkkuun hukuttaen heidät.

Yritimme työntää tyttöjen ruumiita vedessä eteenpäin kohti avomerta, mutta liplattavat aallot toivat ne hiljalleen rantaamme. Päätimme teeskennellä, ettemme tiedä ruumiista mitään, jos joku kysyy. Tässä vaiheessa olimme ykskaks nuoria aikuisia, ehkä noin 25-vuotiaita.

Menimme huvilalle ja pohdimme asiaa. Samassa ulkoa kuului lasten ääniä. Noin 8-10 poikaa oli meressä kahlaamassa. Tajusimme heidän löytäneen ruumiit. Mainitsin niistä jotain, jolloin tajusin yhden pojan olevan avoimen ikkunan hyönteisverkon takana kuuntelemassa.

Pelkäsimme jäävämme kiinni näistä murhista. Sitten tuli siviilipukuisia poliiseja kyselemään, tiedämmekö poikien ilmoittamista vainajista. Yksi poliiseista oli pyörätuolissa. Laitoin hänen jalkojensa päälleen viltin ja toin lämmintä juotavaa.
Kielsimme tietävämme ruumiista mitään ja olimme olevinamme kovasti järkyttyneitä.

Poliisit eivät kerinneet löytää ruumiita, kun tuli iso monien metrien korkuinen aalto rannan suuntaisesti, ei rannalle, joka vei ruumiit pois.

Olimme helpottuneita, ettemme jääneet kiinni.

Siihen heräsinkin.

(Olen 38-vuotias, naimisissa oleva nainen, ei lapsia)

tallennettu
Hiisitär
Moderaattori
Astroholisti
*****
Viestejä: 5323



Profiili
« Vastaus #1 : 07.01.2008 16:33:27 »

Tulee mieleen ihan ekana, että jokin asia, jonka olet päättänyt tappaa Itsestäsi tai elämästäsi, koska se on osoittautunut niin rasittavaksi (pikkulapset ilkeilevät teille) yrittääkin palata takaisin. Muut kyselevät sen perään ja sinä olet kuin et tietäisi asiasta mitään. Tämä asia voisi liittyä a) lapsuuteen b) naiseuteen, koska ilkeilijä on tyttö. Ehkä unen ystäväsi on tehnyt samanlaisen irtirepäisyn. Kaikenlainen irtirepäiseminen muuttaa meitä jollakin tapaa. Ehkä ulkomaailma ja muut ihmiset eivät le tykänneet tästä muutoksesta, vaan he yrittävät etsiä edelleen sitöä vanhaa osaa sinusta, josta olet päästänyt irti. Osa on päässyt ehkä hyvinkin lähelle ja pelkäät, että joudut ottamaan vastaan taas sen osan, jonka olet hukuttanut. Tämä on tunnepuolen asia, sillä vesi kuvastaa aina tunteita.

Esimerkkinä vaikka tilanne, että anoppisi olisi hankala eikä arvostaisi sinua naisena. päätät hukuttaa anopin aiheuttamat alemmuudentunteet ja seisoa rohkeasti omilla jaloillasi. Et enää nöyristele, jolloin ulkomaailma/anoppi alkaa etsiä taas sitä kohtaa, jolla hän saisi sinut polvilleen. Muutaman kerran hän pääseekin aika lähelle, mutta onnistut pitämään pääsi.
tallennettu
nikki
Astroholisti
*****
Viestejä: 6616


Profiili WWW
« Vastaus #2 : 07.01.2008 22:06:40 »

tämänhetkistä ihanaa olotilaasi on alitajunnasta noussut häiritsemään jokin (jaettu?) salaisuus,jonka olet painanut pinnan alle,elänyt siinä uskossa että elämä(nmeri) on sen huuhtonut pois muististasi,muittenkin muistista,
et ole puhunut siitä kelleen (kurkusta kiinni),
olet peitellyt (viltillä) sen seurauksia,niinkuin kaikki olisi hyvin,
tapahtuma voi liittyä lapsuuteesi tai siitä on tuo 11-12 vuotta,
sinä 25-vuotiaana,
ilmeisesti et ole vielä valmis käsittelemään asiaa?

tämmöstä minulle tuli mieleen kuin myös retromars sinun 12 huoneessa..
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: