Yhtälailla luonto on ihmisten, eläinten, kasvien ja henkimaailman olentojen koti.
Ei ole sama miten sitä kohdellaan.
Mikä siinä on niin vastenmielistä kuunneltavaa jos joku vain toteaa faktan että
"tuollainen toiminta tuhoaa luontoa"?
Millä lailla faktan toteaminen on itsensä nostamista muiden yläpuolelle?
Hmm..eipä kai henkilökohtainen ja syvällinen vastuullisuuden läpikäyminen ja toteaminen mitenkään estä kunnioittamasta itsen ulkopuolista elämää? Heijasteen etsiminen ensin itsestä ja sitten vasta elämällä tässä hetkessä tekemällä tämän ajan valintoja perustamatta tekojaan menneeseen, onko se jotenkin elämää kunnioittamattomamapaa kuin suoraan ulkoisia tekijöitä muuttaen ja arvostellen....
Mikä siinä on niin 'vastenmielistä' kuunneltavaa?
Tosin en ymmärrä, miten sait asian käännettyä vastenmielisyyden tunteeksi jostain suunnalta? Mutta kuten sanottu, jokaisen oma yksilöllinen sisäinen rakenne muokkaa sitä miten todellisuuden näkee ja omat emotionaaliset tilat värittää sitä.
Onko sekään tasapainoisuutta, että nostaa kaiken muun paitsi ihmisten teot ja tavat elää muiden yläpuolelle?
Onko se faktaa ja tasapainoa?
Semmoset roskaruualla, tupakalla, alkoholilla ja myrkyillä itseään saastuttavat puolestaan jaksavat valittaa päivästä toiseen vaivojaan tekemättä asialle yhtään mitään. Se se vasta onkin rasittavaa kuunneltavaa.
Se on vähän kun hakkais päätänsä seinään ja valittais että voi voi kun sattuu.. hakkaampa lisää.
Oliko tämä siis faktaa vai emotionaalisten tunteiden synnyttämää henkilökohtaista kuvaa monta ihmistä ja muutakin elämää kattavasta kaikkeudesta???