Olen iltaihmisiä ja väkisin on pitänyt totutella noihin aikaisiin aamuherätyksiin.
Nyt uuden työn myötä on herääminen pitänyt aikaistaa entisestään, se on aiheuttanut sen, että herään aina pari tuntia ennen kellonsoittoa ihan automaattisesti. Siinä sitten torkun ne aamuyön tunnit herätykseen saakka. Ei se pahalta ole tuntunut, varmaan vaan kestää uuteen rytmiin tottuminen.
Joskus lomalla laitan kellon aamuksi soimaan ihan vaan siitä ilosta, että saan läimäyttää sen kiinni ja kääntää kylkeä onnellisena.
Tuostapa tulikin mieleeni: kuinka moni yhtyy siihen väitteeseen,
että ihminen on onnellisimmillaan syvässä unessa, kun ei
tiedä mistään mitään? Tämä kysymys sai inspiraationsa siitä,
että saankhya-suutrassa
1 on kiintoisa väite, joka koskee
syvän unitilan "todellista" olemusta.
[1] Saankhya on yksi kuudesta intialaisen
filosofian ortodoksisesta, eli veda-kirjallisuuden
auktoriteetin tunnustavasta koulukunnasta.
Jooga-filosofia on oikeastaan saankhyan ideoiden
käytännönläheistä soveltamista, tai jotain...